ja jos mahdollista aloittaa jälleen kirjan lukemisen. Lukemattomia
kirjoja on kerääntynyt hyllyyn kun kerran niitä innostuimme
edullisesti ostamaan. Niitähän ei kannata ostaa muuta kuin edullisesti
ja joskus tietysti uutuuksia lahjaksi.
Lukematta jäi taas kerran. Isäntä ehdotti josko vielä viimeinen pikku
reissu tehtäisiin, kun kerran minulla vielä lauantai vapaakin olisi.
Noo,tuumasin sekunnin ja suostuin... Mikähän olisi suunta tällä kertaa
mietimme päämme puhki. Olin jo hetken sitä mieltä että eiköhän
näitä reissuja olla tälle kesälle ihan tarpeeksi tehty, mutta ajatus kesti
vain hetken....
Facebookin ihmeellinen maailma tarjosi silmieni eteen markkinoita
Vihdissä. Wuosisatamarkkinat. No semmoisissa me ei ollakkaan
koskaan käyty eikä myöskään Vihdissä. Yksi ystävä ja kas vaan toinenkin
tuttu näyttää olevan töissä siellä.Siispä sinne....
 |
| Kaiken kokoisia ihmisiä :) |
Väkeä oli niin paljon etten tiedä millä sanoilla sitä kuvaisin. Autoja oli sadottain.
Ihan uskomatonta. Olin lukenut lehdestä että nämä olivat Suomen suurimmat
kylämarkkinat ja aivan varmasti olivat. Vihdin kirkonkylä itsessään oli hyvin kaunis.
Ihania vanhoja taloja ja rantakin aivan vieressä...
Taivas oli uhkaavan näköinen ja surin jo heti jos alkaa satamaan niin ihanat myyjät
menettävät tulojaan. Lukuisia käsityöläisiä ym. mitä nyt markkinoilla on.Vain
yhden lakritsin myyjän näin, muilla oli lähes kaikki itsetehtyä.
 |
| Ihana enkeli oli tietysti kotiin tuotava. Kuulin miten se suorastaan vaati sitä :) Laitoin tekijänkin tähän koska ne olivat tosi ihania jos vaikka innostut :) |
Mies kulkee kädet taskussa arvaan että nyt alkaa nämä markkinat olla tältä vuodelta käyty
no itseppä ehdotti enpä ala sääliä vaan nautin täysin . Vähän hämmästelen hänen intoaan
no täältä ei löydy pienoismalleja valitettavasti.
Päätämme piipahtaa parantaja kylään kahville . Pullat olivat loistavia kuulen kuinka vyötärö
kiittää. Tarot korteista katsomisen päätän jättää väliin , huomisen kun haluan itse tehdä
omanlaiseksi en välitä tietää siitä tänään. Jäseniäkin olisi korjattu. Siihen olisi ollut
hyvä syykin mutta päätän pitää nitisevät jäseneni, mies on taas sitä mieltä että
HÄNEEN EI KOSKETA!!!!
Markkinat käytiin suht nopeaan tahtiin ihme ja kumma. Siispä päätän paluumatkalla
vaatia miestä pysähtymään joka ikisellä kirpputorilla tai muuten mielenkiintoisella
paikalla ja huomaan että hän huokaisee jo nyt..
Päätämme lähteä kotiin ajamaan pikkuteitä pitkin ja vältää moottoritielle menoa
koska arjessa sitä sitten mennäänkin aika usein.
Harmikseni kirpputori kylttejä ei näy ja kuulen huokauksen viereltäni.
Vaadin että pysähdymme pitkästä aikaa Lahjahovissa, mies hieman kummastelee
mutta piristyy kun huomaa että sisältä löytyy myös antiikkia mikä taas kiinnostaa
häntä enemmän. Ulkomaalais taustaiset miehet tervehtivät kohteliaasti ja minua harmittaa
todella paljon kun talo on melkein tyhjä , yhtä pariskuntaa ja meitä lukuunottamatta.
Talo täynnä ihania huonekaluja ja vaikka mitä aarteita. Täällä kertaa ei mitään meille. Melkein
pahoittelen kun poistumme tyhjin käsin, nään kuitenkin ymmärtäväisen ilmeen miehen silmistä
kun hän huikkaa meille: "näkemiin."
Juuri olemme kurvaamassa pois pihasta huomaan käsintehdyn pahvisen kyltin.
KIRPPUTORI 600 METRIÄ ja nuoli.
"Voitaisko mennä ?" kysyn varovasti mieheltä ja hän lupaa kun siinä ei lue 600 KILOMETRIÄ.
Ajamme pihaan jossa vanhempi pariskunta tervehtii meitä ystävällisesti ja joku kolmas mies
hymyilee ainoastaan leveästi. Hetken olen sitä mieltä ettei hän osaa puhua, mutta
jossain kohtaa selviää että puhuu kuitenkin ja leveä hymy koko ajan huulillaan.
Mies ihastuu välittömästi erääseen kynttilän jalkaan. Olen samaa mieltä hieno on ja kuin yhteen ääneen sanomme "että sopisi makkarin lipaston päälle!"
Minä sanon kuitenkin:"EI OSTETA!"
Hän kysyy hintaa ja minä mutisen että KALLIS!
Mies pyytää meitä yläkertaan katsomaan mitä kaikkea hänellä siellä on ja kertoo tarinoita
vaikka ja mistä. Minua ei vähempi kiinnostaisi , mutta ei tämä minun mies se senkun innostuu
miehen puheluista ja alkaa vielä ITSE KYSELEMÄÄN LISÄÄ....
Yritän vinkata että KIITOS MINULLE RIITTÄÄ JO lähdetään eteenpäin, mutta ei vielä yksi hyvä
juttu. Olen jo sanomassa, että kiitos ja hei niin eikös mieheni muista sen kynttilän jalan. Juoksen nopesti hänen luoseen kun hän alkaa ääneen selittämään :" minä otan tämän."
Mutisen niin kovaa kuin voin hänelle sanoa mutta niin hiljaa ettei pariskunta kuule:"TINKAA!"
Mies vaan selittää että on kaunis ja talon rouva kehuu niin että korvat heiluu kynttelikön tarinaa
ja minä siinä sivussa puhisen että:"TINKAA!!!"
Ei tinkaa ei. "Halvalla sain,"sanoo mies ja poistuu onnellisena autoon kynttelikkö kainalossaan.
Pihalla on paljon omenapuita ja puhisen että varastan omenat niitten puista!
Mies senkun nauraa ja kohta jo minäkin.
Pysähdymme vielä Kasvihuoneilmiössä kun sekin kerran matkan varrella on.
Mies on niin ylpeä kun hän esittelee siellä minulle lähes samanlaista mutta uus tuotantoa olevan
kynttelikön joka maksaa puolet enemmän kuin hänen ostamansa."Hyvät kaupat tein", hän
myhäilee tyytyväisenä.
Jälleen saimme yhden retkipäivän muistoihimme ja tosiaan niitä on kertynyt tälle kesälle.
Mutta niinkuin tiedämme koskaan ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Silloin mennään
kun siltä tuntuu ja toinen mieleni jo halajaa sisälle. Sisälle siksi että pitää kai alkaa taas
kaappeja tarkastamaan josko voisi viedä jotain vaikka kirpputorille. Kenties joku löytää
juuri sen aarteen josta haluan luopua ja antaa sille sen onnellisen elämän....
 |
| No laitan nyt sitten tähän sen hänenkin aarteensa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti