 |
| Aamun pilvet väistyivät ja saatiin jälleen loistava päivä. |
Mutta samalla sanoin kuvaamattoman kaunis ja ennenkaikkea rauhallinen.
Käyn suihkussa ja annan miehen nukkua vielä hetken ettei reissustamme tulisi
liian rankkaa hänelle. Tosin huomenna olemme jo kotona niin levätköön
siellä.
Aamiaisen jälkeen pakkaamme pikkutavaramme laukkuun ja matka jatkuu.
Heitämme hyvästit Hämeenlinnalle ja kehumme kilvan kuinka kaunis ja
vehreä kaupunki on. Viimeksi kun kävimme noin 25 vuotta sitten tuntui
kuin olisimme olleet ihan eri kaupungissa. Ehkä se on vaan muisti joka
tekee taas tepposia.
Suuntaamme Hauholle ja olen innoissani, kuten aina kun on jonkin sortin
romusta kyse. Olen myös luvannut miehelle että käymme Parolan
panssari museossa kun tiedän että se kiinnostaa miehiä. En kyllä
tajua MIKSI. Vanhoja ruostuneita tai melkein ruostuneitä kaikenmaailman
peltihässäköitä. Nähtiin ne silloin 25 vuotta sitten luulisi riittävän :)
Mutta kaipa minun on (uhrauduttava) täyttettävä hänenkin toiveensa
kun hän tekee niin jatkuvasti minulle.
Antiikkimessut ovat ihanalla paikalla vanhan tilallisen mailla.
Hämmästelen miten joku on voinut keksiä ne tuoda juuri tänne.
Huomaan kuitenkin heti että tavarat ovat todella kalliita,erikoisia
eli antiikkia ei merkkiäkään kirpputorista. No eihän se yllätys ollut
luki kyllä esitteestä. Ihmisiä on paljon mutta murehdin vaikka se ei
olekkaan minulta pois, kuinka vähän ihmiset ostavat. Se mitä me
haemme ei löydy. Siis emme mitään hae, vaan se jokin kutsuu meitä...
Tapaamme tutun myyjän joka kertoo että ihmisiä tulee tänne ympäri
suomen ja tilaisuus on jo kolmatta kertaa. Ei mikään nurkkakauppa siis.
Seuraan sivusilmällä erästä rouvaa. Minua hiukan, no jaa AIKA PALJON
NUOREMPI . Hän tuijottaa ihanaa patsasta jossa ovat tyttö ja poika.
Nainen on kuin vajonnut jonkin moiseen transsiin. Minun tekisi mieli
tönäistä häntä ja sanoa"Ota se, se on kuin tehty teille!" Samalla nainen
palautuu maan pinnalle ja sanoo"Otan tämän, tämä sopii meille!"
Pelästyn melkein naisen puhetta mutta samalla minua naurattaa. Juuri
noin, se kyllä kutsuu sinua jos se on sinulle tarkoitettu!
Messut on nähty ja varovasti kyselen mieheltä haluaisitko sinne Parolaan
mennä. Mielessäni toivon SANO EI! EI EN HALUA!!!! Ja kuin jostain
pilvestä kuulen kuinka hän ihan oikeasti sanoo:"Ei, en halua ollaanhan
me siellä käyty:" JESS, JESS RIEMUITSEN, hänelle tietysti sanon:" Oletko
aivan varma, mennään jos haluat:" Ei, ei hän halunnut!!!!
Päivä on vasta puolillaan voisimme alkaa kotimatkan mutta mies on sitä
mieltä että voisimme piipahtaa Vääksyssä katsomassa ihanan naapurimme
syntymäpaikkaa. Naapuri on kertonut tarinoita kanavasta ne olisi upea
nähdä. No matkaa on vajaa 100 kilometriä eli kivenheitto. Sinne!
Kahvit juomme matkan varrella ihanassa kirppari/ siustuskahvilassa ja hoen
koko ajan: "EN TARVII MITÄÄN, EN TARVII MITÄÄN!" No lapsenlapsille
luettavaa ei muuta. Omistaja rouva oli niin ystävällinen että olisin
voinut ostaa koko kaupan.
Saavumme Vääksyyn se oli juuri niin kaunis kun olimme kuulleet ja
sielläkin oli sisustuskauppa. Hups!
Kierreltyämme siellä mies ehdotti että voisimme mennä Tampereelle
yöksi koska olin toivonut sitä kerran eikä se silloin onnistunut.
Eikä se onnistunut nytkään... Hän ehdotti että ajetaan vielä Lahteen.
Aloin jo huolestua jaksaako hän ja lupasi jaksaa koska on vasta
lauantai.
Lahdessa hän sitten sai "pistoksen" " Tänne jäädään yöksi, alappa
soitella hotelleja:" minä tein työtä käskettyä ja onnistuihan se.
Vettä ei ollut niinkuin edellisenä iltana. Oli kaupunki ja ihmiset.
Oli seurana paras ihminen mikä voi olla. Kiitollisena tapahtuma
rikkaasta pävästä puhelimme ja nauroimme, kuinka aamulla ei aina
tiedä minne illalla päänsä painaa. Miksi kangistua kaavoihin.
Tee mitä haluat, toteuta toiveitasi ja ELÄ.
Oli aika kilistää tälle päivälle, tälle onnelliselle päivälle....
 |
| Silta auki ja silta kiinni. Vesi nousee ja laskee. Suositten käymään Vääksyssä paljon muutakin löytyy ihana kahvila, sisustus"taivas" ja luonto. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti