keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Joulu mielessä.....

Joulun odotus on alkanut mummalassa, tai oikeammin joulunaika.
Sitä odotusta nyt taitaa olla koko syksy, puoli kesää ja hitusen
kai keväälläkin. Toisinsanoen joulumuorin virka olisi aika mukava.
Toistan itseäni, niinkuin nykyään aina....Osaan kyllä elää ja nauttia
jokaisesta vuodenajasta jos joku nyt miettii että siinä hänen vuodet
viilettää kun aina vaan joulua odottelee...Ehei, päivässä eletään
ja nautitaan, joulu vain mielessä.

Lokakuun puolella pappa, siis entinen Elkkis ja sitä  ennen
Vapaaherra joksi häntä tituleerasin, on nyt pappa. Papaksi häntä
kutsumme kun koko perheemme on koolla, niin olkoon täälläkin.
Siis pappa laittoi (ihme ja kumma) joulutähden ikkunaan ja ihan
ensimmäisellä pyytämällä ja jo lokakuussa. Mutta näkihän hänkin
miten illat ja päivätkin ovat pimeämpiä ja pimeämpiä päivä päivältä eli
tähti saa loistaa ikkunalla joka ilta. Tähti ikkunalla oli oikeastaan
lupaus joulunvalmistelujen alkamisesta. Olihan niitä joulutorttuja
jo tehty lastenlasten kanssa  perinteisesti syyslomalla ja elokuussa
yksi joulukoriste ostettu jne. Tähti oikeastaan varmisti että nyt
voi kiihdyttää vauhtia ja on vain marraskuu aikaa. Joulukuussa
kaiken pitäisi olla jo valmiina jotta voi sitten pyhinä nauttia ja
valittaa että miten tämä joulunaika menee niin nopeaan.....

Olen ottanut tänä vuonna myös suuren riskin. Olemme ostaneet
TEKOKUUSEN. Kyllä, osa ihmisistä jotka tuntevat minut ovat
sitä joko suuresti ihmetelleet tai hämmästelleet olenko sairastunut
johonkin metsänötökkä allergiatautiin. Olen kuulemma ainakin
toiseksi viimeinen ihminen joka voisi edes harkita moista kuusta.
No, nyt se kuitenkin ostettu ja ihan yhteisymmärryksellä, ilman
mitään olevia tai tulleita tauteja . Suurin syy oli se että nyt saan
koristella kuuseni ja tuoda sen sisälle juuri silloin kun haluan.
Juuri silloin kun mieleeni tulee ja pappa suostuu sen raahaamaan
varastosta. Ja jos hän ei sitä tee niin pystyn sen ihan itsekkin
kokoamaan...ehkä. Piikit ei pistele, eikä juotavaakaan tarvitse.
Kuusi on ikivihreä ja luvannut ihastuttaa meitä monena vuotena....ehkä.
Tuoreen kuusen puolustajat ovat olleet jonkin verran aktiivisia
ostokseni suhteen. "Missä on sun jouluntuoksu, missä on sun
perinteet, mitä jos sua harmittaa" jne. Kaikki on käyty läpi.
Tuoksua saa kun katkoo kuusiaidasta oksia ja laittaa maljakkoon,
niin teen joka vuosi muutenkin. Perinteet....no jaa, tästä alkaa
uusi sellainen. Harmittaa eli en tykkääkään kuusesta....no sitten
alan itse kuusikauppiaaksi ja myyn sen pois.....ensi jouluna.

Ystävä toi amarylliksen, ihanan valkoisen. Se alkaa pikku hiljaa
avaamaan nuppujaan. On ihana seurata sen matkaa kohti
loistoa. Muutama uusi punainen kynttilä on tullut ostettua, vaikka
viime vuotisiakin on vielä jäljellä . Jotenkin kynttilät kynttilänä
tuovat vielä suuremman tunnelman kuin tuikut, niitä nyt tulee
poltettua auringonpaisteellakin. Tänään ostin joulukortteja. Olen
päättänyt monena vuotena etten enää niitä lähetä, kun muistan
aina näitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, mutta silti löydän
itseni niitä kirjoittamasta. Muutama lahjakin on tullut
ostettua ja jopa paketoituakin.

Tästä se taas lähtee tämä ihana joulunaika.  Ripustukset ja koristukset
sinällään tuo tunnelmaa mutta tärkeintä on tietysti se mieli.
Se onnellinen joulu mieli........


Kuva on viimejoululta, mutta tällainen olkoon tänävuonnakin tuoksun tuojana, kuusesta
sitten kuva kun se on pystyssä....ehkä.