Menin eräänä tavallisena maanantaina tavanomaiseen silmälääkärin tarkastukseeen.
Sellaiseen minkälaiseen erillaiset silmälääkäriasemat meitä kehoittavat. "Tarkistuta
näkösi säännöllisesti." Toisinaan se jatkuva mainostaminen ärsyttää mutta kun
viimeisestä käynnistä on jo mennyt kolmekin vuotta, niin pieni pelko
siitä onko kaikki hyvin, alkaa hiipiä mieleen.
Minulla tuo tunne alkoi vähän ennen joulua. Kun "hämähäkkejä" alkoi näkyä
näkökentässä ja joitain muitakin "olentoja". Tietokoneen google on oiva apu
kun jostain mitä et varmaksi tiedä niin sepä neuvoo oitis. Niin myös minunkin
tapauksessani ja ystävän iloinen hyvä neuvo että kohta ne "elukat" juoksee
molemmissa silmissä , joten ei syytä huoleen.
Joulun jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan että myös lamppu , joka yöpöydälläni
on, ei valaise enää niin kirkkaasti kuin ennen. Kirjoja joita luin , niin niiden teksti
näytti myös päivä päivältä hämärämmältä. Ja jotakin kummaa vilahti aina silmäkulmassani
ja vaikka elettiinkin joulun aikaa, vannon että se vilaus ei ollut tonttu.
Joten minulla oli kuin olikin syytä tilata tuo silmälääkäri muutenkin kuin vain
loistavan mainoslauseen takia.
Silmälääkärin tarkistus kävi tuttua tarinaa noudattaen, kunnes tultiin kohtaan
"kello kolmen ja neljän väliin". "Siellä on reikä" , totesi lääkäri ja siltä istumalta
minulta kysymättä tarttui puhelimeen ja soitti sairaalaan. Sopi minulle ajan
samaksi päiväksi silmän laserointiin ja kun hän katkaisi puhelun kysyi minulta sopiiko
se. Nyökyttelin päätäni ja pohdin olisiko minulla ollut vaihtoehtoja. Jälkeen päin
ajatellen olen kiitollinen hänelle että se kävi näin nopeasti.
Parin tunnin päästä olin sairaalassa ja jännitti niin hirveästi ja mielestäni kaikki
"olennot" joita silmissäni joskus olikin vilkkunut olivat säikähtäneet yhtä kovin
kuin minä ja hävinneet kuka mihinkin.
Ystävällinen hoitaja laittoi silmiini pupilleja suurentavia silmätippoja lisää,
vaikka ne eivät olleet ehtineen palautua vielä silmälääkärin laittamista tipoista.
Pyytelin anteeksi että en millään saa pidettyä silmää auki kun vieras käsi lähestyy
silmääni, vaan se automaattisesti menee kiinni. Hoitaja kertoi jotain aivojen ja
silmän yhteistyöstä ja lohdutti että hän kyllä saa ne tipat sinne. Ja saikin.
Seuraavaksi puudutustippoja ja jokaisen tipan jälkeen hän kysyi " joko kirvelee".
Ensin epäilin että hänellä oli vaan huono päivä ja halusi kiduttaa minua, mutta
selitti sitten jotain vaikutuksesta. Liekö ollut totta....
Lääkäri päätti myös laittaa jotain silmiini ja se ei ollut tippa, vaan jonkin
sortin "härveli". Hän kertoi ettei laserointi satu, mutta toisista tuntuu pienenä
pistelynä. Siinä kohtaa oli jo myöhäistä kertoa että minulla oli TODELLA matala
kipukynnys. Toisin sanoen sattuu jo vaikka ei edes kosketa. Ihmeekseni totesin
lääkärin sanat suht todeksi. En voi sanoa että sattui, tuntui vaan "kummalliselta".
Pääni sisällä tapahtui jotain...... Kirkas valo sai aikaan sen että molemmista
silmistä valui virtanaan vettä, ei ehkä järveksi asti, mutta väitän että kunnon
puro ainakin. Operaatio ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta kun kuulin
hoitajan vieressäni haukottelevan aloin epäillä olinko ollut tajuissani koko ajan.
Ja kyllä, siihen ei voi nukahtaa.
Huokaisin helpotuksesta kun kaikki oli ohi ja olin selvinnyt jännityksestäni huolimatta.
Ohjeeksi sain KAKSI viikkoa EI lukemista, EIKÄ television katselua. Kevyttä puuhastelua
"äläkä tartu siihen imuriin" tokaisi lääkäri vielä kun hämmästelin mitä edes voisin
enää tehdä. Säännöt tuntuivat todella kovilta kun mietin tätä päivää. Aamulla olin
vain lähtenyt reippaana silmälääkäriin ja illalla olin kaikkea muuta kuin reipas, melkein
kyvytön tekemään mitään.....
Heräsin uuteen päivään hieman surkeana. Kun olet terve voit melkein valita miten
päiväsi ohjelmoit, omien mieltymystesi mukaan. Luetko kirjaa, facebookia ym. medioita
katselet ja kirjoitat viestejä. Mietit onko tänään se päivä kun lähdet luontoon retkelle,
reipasta patikointia, juoksua, pyöräilyä, menet punttisalille ,ompelet, ostoksille. Mitä mieleesi
juolahtaa. Voit tehdä sen.....
Kun söin puuroani, kaipasin aamunlehteä toverikseni. Kun laitoin ruokaa, mietin miten
painavia kattilat täytenä ovat, saanko nostaa. Kun muistin lempiohjelmani, muistin myös
etten voi sitä katsoa. Kun soitin ystävälleni ja kerroin mitä oli tapahtunut, hän laittoi
minulle viestiä " parane pian"..........jota en saanut lukea...........eivät muutkaan ymmärtäneet.
Minulla on onneksi tämä puoliskoni joka otti jälleen kerran( viimeksi kun jalka paketissa
muutama vuosi sitten)"ohjat" käsiinsä.
Aamun lehden luku muuttui , kun hän alkoi lukea lehteä. Ihan hyvä jos sattuu lukemaan
yleensä samoja uutisia, eikä vain vitsejä. Mutta nautin jokaisesta kuulemastani. Televisiota en
seurannut kuin uutiset ja Salatut elämät. Niiden tullessa laitoimme television huutamaan tv-
huoneeseen täysillä ja itse istuimme olohuoneessa kuuntelemassa. Oli kuin olisin palannut
lapsuuteeni , kun oli vain radioita. Puolisko laittoi minulle myös puhelimeen storytel kirjojen
luku mahdollisuuden. Se pelasti elämäni..........
Voin todeta että aika kului , niinkuin se kuluu aina. Varsinkin jälkeenpäin
ajatellen , aika hyvinkin. Ottaen huomioon että en tehnyt paljoa mitään enkä käynyt
oikein missään ja kuitenkin tein ja kävin. Mutta kevyesti eläen....
Kahden viikon päästä menin jälkitarkastukseen. Kuuliaisena olin noudattanut
lääkärin ohjeita todella tarkasti, jopa kirjaimellisesti ja vielä tarkemmin.
Harmikseni reikä jouduttiin vielä laseroimaan uudestaan. Ei ollut enää reikää, mutta
se oli niin hauras kohta mistä oli operoitu, niin lääkäri halusi varmistaa ja siksi operoi
sen uudestaan. Tällä kertaa varomisaika oli VAIN viikko ja sen jälkeen paluu pikku
hiljaa normaaliin.
Kolmen viikon jälkeen voin sanoa että vieläkin siellä niitä "ötököitä" näkyy eikä
ne sieltä kai häviäkkään. Odotan koska ovat toisessa silmässä. Toivon vaan etteivät
tekisi sinne reikiä ja sama toistu siellä. Tällä kertaa menen EHKÄ lääkärin tarkastukseen
useammin. Viikon päästä on vielä lopputarkastus, sinne menen kuitenkin luottavaisin
mielin. Olenhan jo tehnyt näitä paluu normaaliin juttujakin jo. Kävelylenkitkin
maistuu, aurinko paistaa, linnut laulavat jo kevään alkua, tunnen taas eläväni ja
näkeväni. Sitä vaan mietin että ei se lääkäri varmaankaan tarkoita että alkaisin
taas imuroida, ei varmaankaan. Tuskin kannattaa edes kysyä sitä häneltä ja onhan tuo
puoliskokin jo siihen hommaan tosi etevä.................