keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Reikä silmän verkkokalvossa...


 Menin eräänä tavallisena maanantaina tavanomaiseen silmälääkärin tarkastukseeen.

Sellaiseen minkälaiseen erillaiset silmälääkäriasemat meitä kehoittavat. "Tarkistuta

näkösi säännöllisesti." Toisinaan se jatkuva mainostaminen ärsyttää mutta kun 

viimeisestä käynnistä on jo mennyt kolmekin vuotta, niin pieni pelko

siitä onko kaikki hyvin, alkaa hiipiä mieleen.


Minulla tuo tunne alkoi vähän ennen joulua. Kun "hämähäkkejä" alkoi näkyä

näkökentässä ja joitain muitakin "olentoja". Tietokoneen google on oiva apu

kun jostain mitä et varmaksi tiedä niin sepä neuvoo oitis. Niin myös minunkin 

tapauksessani ja ystävän iloinen hyvä neuvo että kohta ne "elukat" juoksee

molemmissa silmissä , joten ei syytä huoleen.


Joulun jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan että myös lamppu , joka yöpöydälläni

on, ei valaise enää niin kirkkaasti kuin ennen. Kirjoja joita luin , niin niiden teksti

näytti myös päivä päivältä hämärämmältä. Ja jotakin kummaa vilahti aina silmäkulmassani

ja vaikka elettiinkin joulun aikaa, vannon että se vilaus ei ollut tonttu. 

Joten minulla oli kuin olikin syytä tilata tuo silmälääkäri muutenkin kuin vain 

loistavan mainoslauseen takia.


Silmälääkärin tarkistus kävi tuttua tarinaa noudattaen, kunnes tultiin kohtaan

"kello kolmen ja neljän väliin". "Siellä on reikä" , totesi lääkäri ja siltä istumalta

minulta kysymättä tarttui puhelimeen ja soitti sairaalaan. Sopi minulle ajan

samaksi päiväksi silmän laserointiin ja kun hän katkaisi puhelun kysyi minulta sopiiko

se. Nyökyttelin päätäni ja pohdin olisiko minulla ollut vaihtoehtoja. Jälkeen päin

ajatellen olen kiitollinen hänelle että se kävi näin nopeasti.


Parin tunnin päästä olin sairaalassa ja jännitti niin hirveästi ja mielestäni kaikki

"olennot" joita silmissäni joskus olikin vilkkunut olivat säikähtäneet yhtä kovin 

kuin minä ja hävinneet kuka mihinkin.

Ystävällinen hoitaja laittoi silmiini pupilleja suurentavia silmätippoja lisää,

vaikka ne eivät olleet ehtineen palautua vielä silmälääkärin laittamista tipoista.

Pyytelin anteeksi että en millään saa pidettyä silmää auki kun vieras käsi lähestyy

silmääni, vaan se automaattisesti menee kiinni. Hoitaja kertoi jotain aivojen ja

silmän yhteistyöstä ja lohdutti että hän kyllä saa ne tipat sinne. Ja saikin.

Seuraavaksi puudutustippoja ja jokaisen tipan jälkeen hän kysyi " joko kirvelee".

Ensin epäilin että hänellä oli vaan huono päivä ja halusi kiduttaa minua, mutta

selitti sitten jotain vaikutuksesta. Liekö ollut totta....


Lääkäri päätti myös laittaa jotain silmiini ja se ei ollut tippa, vaan jonkin 

sortin "härveli". Hän kertoi ettei laserointi satu, mutta toisista tuntuu pienenä

pistelynä. Siinä kohtaa oli jo myöhäistä kertoa että minulla oli TODELLA matala

kipukynnys. Toisin sanoen sattuu jo vaikka ei edes kosketa. Ihmeekseni totesin

lääkärin sanat suht todeksi. En voi sanoa että sattui, tuntui vaan "kummalliselta".

Pääni sisällä tapahtui jotain...... Kirkas valo sai aikaan sen että molemmista

silmistä valui virtanaan vettä, ei ehkä järveksi asti, mutta väitän että kunnon 

puro ainakin. Operaatio ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta kun kuulin

hoitajan vieressäni haukottelevan aloin epäillä olinko ollut tajuissani koko ajan.

Ja kyllä, siihen ei voi nukahtaa.


Huokaisin helpotuksesta kun kaikki oli ohi ja olin selvinnyt jännityksestäni huolimatta.

Ohjeeksi sain KAKSI viikkoa EI lukemista, EIKÄ television katselua. Kevyttä puuhastelua

"äläkä tartu siihen imuriin" tokaisi lääkäri vielä kun hämmästelin mitä edes voisin

enää tehdä. Säännöt tuntuivat todella kovilta kun mietin tätä päivää. Aamulla olin

vain lähtenyt reippaana silmälääkäriin ja illalla olin kaikkea muuta kuin reipas, melkein

kyvytön tekemään mitään.....


Heräsin uuteen päivään hieman surkeana.  Kun olet terve voit melkein valita miten

päiväsi ohjelmoit, omien mieltymystesi mukaan. Luetko kirjaa, facebookia ym. medioita

katselet ja kirjoitat viestejä.  Mietit onko tänään se päivä kun lähdet luontoon retkelle, 

reipasta patikointia, juoksua, pyöräilyä, menet punttisalille ,ompelet,  ostoksille. Mitä mieleesi 

juolahtaa. Voit tehdä sen.....


Kun söin puuroani, kaipasin aamunlehteä toverikseni. Kun laitoin ruokaa, mietin miten

painavia kattilat täytenä ovat, saanko nostaa. Kun muistin lempiohjelmani, muistin myös

etten voi sitä katsoa. Kun soitin ystävälleni ja kerroin mitä oli tapahtunut, hän laittoi

minulle viestiä " parane pian"..........jota en saanut lukea...........eivät muutkaan ymmärtäneet.

Minulla on onneksi tämä puoliskoni joka otti jälleen kerran( viimeksi kun jalka paketissa

muutama vuosi sitten)"ohjat" käsiinsä.


Aamun lehden luku muuttui , kun hän alkoi lukea lehteä. Ihan hyvä jos sattuu lukemaan

yleensä samoja uutisia, eikä vain vitsejä. Mutta  nautin jokaisesta kuulemastani. Televisiota en 

seurannut kuin uutiset ja Salatut elämät.  Niiden tullessa laitoimme  television huutamaan  tv- 

huoneeseen täysillä ja itse istuimme olohuoneessa kuuntelemassa. Oli kuin olisin palannut

lapsuuteeni , kun oli vain radioita. Puolisko laittoi minulle myös puhelimeen storytel kirjojen

luku mahdollisuuden. Se pelasti elämäni..........


Voin todeta että aika kului , niinkuin se kuluu aina. Varsinkin jälkeenpäin

ajatellen , aika hyvinkin. Ottaen huomioon että en tehnyt paljoa mitään enkä käynyt

oikein missään ja kuitenkin tein ja kävin. Mutta kevyesti eläen....


Kahden viikon päästä menin jälkitarkastukseen. Kuuliaisena olin noudattanut

lääkärin ohjeita todella tarkasti, jopa kirjaimellisesti ja vielä tarkemmin.

Harmikseni reikä jouduttiin vielä laseroimaan uudestaan. Ei ollut enää reikää, mutta

se oli niin hauras kohta mistä oli operoitu, niin lääkäri halusi varmistaa ja siksi operoi

sen uudestaan. Tällä kertaa varomisaika oli VAIN viikko ja sen jälkeen paluu pikku

hiljaa normaaliin. 


Kolmen viikon jälkeen voin sanoa että vieläkin siellä niitä "ötököitä" näkyy eikä 

ne sieltä kai häviäkkään. Odotan koska ovat toisessa silmässä. Toivon vaan etteivät

tekisi sinne reikiä ja sama toistu siellä. Tällä kertaa menen EHKÄ lääkärin tarkastukseen

useammin. Viikon päästä on vielä lopputarkastus, sinne menen kuitenkin luottavaisin

mielin. Olenhan jo tehnyt näitä paluu normaaliin juttujakin jo. Kävelylenkitkin

maistuu, aurinko paistaa, linnut laulavat jo kevään alkua, tunnen taas eläväni ja 

näkeväni. Sitä vaan mietin että ei se lääkäri varmaankaan tarkoita että alkaisin

taas imuroida, ei varmaankaan. Tuskin kannattaa edes kysyä sitä häneltä ja onhan tuo 

puoliskokin jo siihen hommaan tosi etevä.................


                                         Välillä on oltava tauolla tavallista elämästä......

Ps. Pahoittelen tekstin jaottelua, jostain syystä en saa sitä korjattua ja on todella hankala
lukea. Toivottavasti olennainen selviää 😊 Edellisen kirjoituksesta aikaa, joten 
taidot ruostuneet valitettavasti 😊


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti