Sen tunteen olen saanut kokea kuukauden aikana monesti. Kun
yllätetään aina uudestaan ja uudestaan. Kun saat käteesi avaimen ja sinun
on löydettävä lokero minne avain kuuluu, näin tehtyäsi saat
palkinnon/lahjan. Kun joku ystävä yllättää sinut vaikka olet matkalla ja
kun saavut kotiin on uusi iloinen yllätys oven edessä jälleen.
Kun ihminen jota et ole nähnyt pitkään aikaan lähettää sinulle kortin tai
vanhus joka tuskin muistaa omiaan, muistaa juuri sinua.
Näistä asioista ei voi olla kuin kiitollinen. Yllätys on ollut aivan
täydellinen....
Säätiedotus on pitkin viikkoa luvannut lunta ja aika haastaviakin kelejä. Viikon aurinkoisen etelänmatkan jälkeen on todella vaikeaa ymmärtää että talvitakki on todella laitettava
päälle. Toivoisi aurinkoisen syksyn jatkuvan ja jatkuvan. Vaikka jouluihmiseksi
lukeudunkin niin jotenkin nämä kaksi asiaa on vaikea yhdistää. Nimittäin lumi ja
lämmin, molemmat kun haluaisin pitää. Tosin lumen vain ja ainoastaan siksi että
on valoisaa ja lapsilla ym. talviharrastajilla olisi mukavaa.
Viikon työrupeaman ym. jälkeen viimein pääsemme valoisaan aikaan lenkille.
Vastahakoisesti tosin. Ilma näytti suhteellisen mukavalta jotta saatoin suostua
vapaaherran vaatimuksiin. Olisi ollut niin helppoa jäädä sisälle takkatulen
viereen kirja kädessä.
Päätimme kuitenkin lähteä tutuille lenkkipoluille. Pukeminen oli jo yhtä
tuskaa. Miten kummassa sitä taas pitää pukeutua kun juuri äsken tuntui että
hellemekkokin on liikaa. Päätin kuitenkin tyhjentää vaatekaappini ja
opetella iänikuista kerrospukeutumista.
Se että palelin kaikkien näiden puseroiden ym. pipojen alta kuitenkin oli
ihmeellistä, vaikka kävelytahti oli huomattavasti kiivaanpaa mitä yleensä.
Vapaaherra laittoi töppöstä toisen etteen sillä vauhdilla, että tuskin perässä pysyin.
Tuuli puhalsi hiljaa mutta kylmästi, pienen järven vesi oli osaksi virtaavaa,
osaksi jäässä. Metsän ääninä ainoastaan jaloistamme lähtevä ääni, tosin
mietimme kuinka monta silmäparia silti meidät näki, vaikka me emme
ketään nähneetkään. Jälkiä kuitenkin monenlaisia.
Yllätys tai ei mutta viima oli sitä luokkaa että talvi tosiaan tekee tuloaan
halusin tai en....
Yllätys ei ollut se että joku oli syönyt/ poiminut puolukat. Lähinnä se ettei lunta ollutkaan
enempää.
Vapaaherran "lemmikit" saivat tanään "ravintolansa". Vapaaherran yksi lempipuuhista
talvella on näiden pikku ja vähän isompien lintujen ruokkiminen.
Mukavahan se on seurata näitä pieniä luontokappaleita ikkunan takaa en
kiellä sitä lainkaan, suorastaan nautin. Kauppareissulla raahasimme jos jonkin
laista ruokaa tuleville pihavieraillemme. Hieman ihmettelinkin ihanko joka
sorttia pitää ostaa, kovin kattavalta näytti tämä hänen suunnittelemansa
"seisovapöytä", mutta kuulemma kaikkia pitää ostaa ja tuskin riittää.
Tänään sitten operaatio TULKAA MEILLE SYÖMÄÄN alkoi.
Se pötkylä tuonne ja tuo talipallo tänne ja sitten talo siemenineen tuonne ja
ties mitä. Kun kaikki oli valmista oli ilme vapaaherralla aika muikea.
Noin minuutin kuluttua sessiosta ensimmäiset linnut lensivät tutkimaan
hänen aikaan saannoksiaan ja välittömästi aloittivat lounaan. Luultavasti
tarjonta oli hyvää, koska minusta tuntui että jokainen lintu joka lensi
jonnekin pois toi samantien kaverin mukanaan. Aika yllätyshän se oli
että uusi avattu "ravintola" sai heti suuren suosion.....
Yllätys oli myös se että ystävä menetti pikkuveljensä....
Yllätys oli myös se että lapseni perhe joutui keskelle lumimyräkkää
ja päiväksi sähkökatkoksen katveeseen.....
Yllätys oli myös tuttujen kariutunut avioliitto....
Yllätys oli myös ystävän peruuntunut lomamatka.....
Yllätyksiä täynnä ovat päivät, viikot, vuodet ja koko elämä.
Joskus yllätykset ovat ikäviä, toisinaan taas iloisia, kaikesta on kuitenkin
oltava kiitollinen ja tietysti myös onnellinen.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti