liioin rokkiakaan, puhumattakaan tangosta. Ne eivät kuulu hänen
lempimusiikkiinsa. Lempimusiikki on varmasti sellaista iskelmää, lähinnä
mitä se radio soittaa, kevyttä ja tarttuvaa....
Tällä kertaa se on kuitenkin gospelia. Gospelmusiikki on minustakin
ihan loistavaa rytmikästä musiikkia yhdistettynä tietysti ylistystä
korkeammalle. Se on mielestäni musiikkia jota kuuntelee mielellään
myös ei niin uskovaiset kuin uskossa olevat. Rytmikästä moniäänistä
kuorolaulua loistavien laulajien laulamana.Vapaaherra pyytää minuakin
kuuntelemaan ja hyvältä kuulostaa. Loistavia lauluja Whoopi Goldbergin
ja nunnakuoron esittämänä....
Luen netistä suuresta gospelmusiikin tapahtumasta. Helsingin, Lahden
ja Aboa Gospel järjestävät yhteisen konsertin Mikaelinkirkossa Turussa.
Olisi upeaa mennä kuuntelemaan oikein paikan päälle tuumailen.
Harmikseni kuitenkin huomaan tyypillisen syyn eli tuskin ehdin,
työt kutsuu. No kenties joskus toiste, on se tavanomainen yritys nähdä
asiassa pikkuisen positiivista.....
Lähden perjantaina tavalliseen tapaan töihin. Kolmastoista päivä ei
minua hetkauta puoleen eikä toiseen asuuhan perheessä herra henkilö
joka on syntynyt moisena päivänä. Siis onnenpäivä.
Selaan aamulla muitakin lehtiä kuin ainoastaan Turunsanomia ja
jokin kummallinen "viestintuoja" päivällä muistuttaa minua siitä
mainoksesta jonka näin....vai näinkö oikein...En pysty ihan varmasti
muistamaan ja ruokatunti menee epätoivoisena netin selaamisena.
Vihdoin löydän varmistuksen asialle että se on tänään. Hämmästyksekseni
vielä huomaan että mehän ehditään sinne oikeinkin hyvin. Pieni väsymisen
vire tulee iltapäivällä, mutta onneksi olin kolleegalleni kertonut
aikeista ja siitä että halusin yllättää vapaaherran viemällä hänet
konserttiin. Kolleega kannustaa minua oikein ponnekkaasti, ettei
oikeastaan edes jää vaihtoehtoa...hyvä niin....
Tulen vauhdilla kotiin ja ilmoitan vapaaherralle miten olen järjestänyt
hänelle uskomattoman elämyksen täksi illaksi. Vapaaherra tuijottaa
minua lasittunein katsein, juuri niin kun katsotaan ihmistä joka ei voi
ymmärtää että toinen on ollut pihatöissä lähes kellonympäri ja
aktiivisuusmittarikin näyttää yli 300!!! " Varmaan ihan kivaa",oli
vapaaherran kommentti kun yritin nopeasti kertoa kuinka ainutlaatuisesta
tapahtumasta on kyse ja miten hän varmasti pitäisi siitä.
Vapaaherra esitteli kaikessa rauhassa mitä hän oli päivän aikana saanut
tehtyä ja minä siinä välissä hoputtelin että tossua jalkaan ja paitaa
päälle KOHTA LÄHDETÄÄN!
Saavuimme kirkolle TODELLA AJOISSA koska pelkäsin että lippuja oli
ostettu niin paljon ennakkoon ettei niitä enää riittäisi monellekaan
ovelta. Toisinsanoen ihan ensimmäiset olimme.
Lipunmyynti alkoi tuntia ennen esitystä ja koko sen tunnin ihmisiä
virtasi jonona sisälle. Esityksen alkaessa kirkko oli täynnä viimeistä
paikkaa myöten.
Laulaja Jippu aloitti esityksen niin vauhdikkaasti, että tunnelma
oli katossa samantien. Sellaisia taputuksia en muista pitkään aikaan
kuulleeni, enkä ainakaan kirkossa.
Ensin esiintyivät Turkulaiset, sitten Helsinki ja Lahti viimeisenä.
Kun Lahden 80 hengen kuoro lauloi You Raise Me Up niin viimeistään
silloin tuntui kuin todella olisi lennellyt taivaisiin, eivätkä siinä
kyyneleet säästyneet. Lopuksi kaikki 200 laulajaa lauloivat vielä
muutaman laulun yhdessä. Meteli oli sanoin kuvaamaton kun
kirkkokanssa osoitti huomiotaan.
Konsertti loppuu ja kansa alkaa poistua kirkosta. Jokaisen ihmisen
kasvoilta voi löytää tyytyväisen ilmeen ja puheensorinan keskeltä kuulee
toinen toistaan ylistävämpiä kommentteja laulajien lahjoista.
Myrskyävä sade piiskaa meitä kun juoksemme autolle.
Siellä vapaaherran kanssa kertaamme illan tuntoja. KANNATTI LÄHTEÄ.
Vaikka kello lähenteli jo yhtätoista vapaaherran väsymys oli kaikonnut aikoja sitten.
Tavallinen päivä sai upean ja onnellisen lopun kun pikkaisen muutti suunnitelmia....
Yli kaksisataa kuorolaista laulaa, sooloa esitti Jippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti