Keinuva tuolini......

Se oli isän paikka , siinä hän keinui. En oikeastaan edes muista keinuiko siinä
tuolissa kukaan muu, äidille se oli oikeastaan ihan liian iso tuoli . Äiti oli niin
lyhyt että hänen oli siinä aika hankalakin keinua.
Kyllähän minäkin siihen joskus kiipesin mutta enemmän kuin nauttisin, pelkäsin
että lennän ympäri mokomalla tuolilla.
Kun sitten aikoinamme muutimme kaupunkiin , isä halusi tuolin mukaan
vaikka muu kalustus muuttuikin muodikkaammaksi muuton yhteydessä.
Tuolissa oli tunne arvoa isälle , sen oli tehnyt.....en nyt sano mitään kun en
varmaksi muista. Veli muistaisi, tunsikin tekijän.
Siinä keinuivat aikanaan myös minun ja veljeni pojat. Reippaasti keinuivatkin
hauskaa oli ja vauhdikastakin. Eivät pelänneet että keinu kaatuu
taisivat jopa kokeilla onnistuuko se....ei onnistunut.
Kun isäni tiesi että elon päivät käyvät hänellä vähiin, hän toivoi
että mieheni polttaisi tuolin ettei kukaan loukkaisi siinä itseään.
Minä ja veljeni emme kumpikaan edes halunneet tuolia koteihimme
se oli sitäpaitsi ihan liian iso kummankin kotiin.

Valitettavasti tuolia ei poltettu toiveista huolimatta vaan tuoli sai
uuden kodin ihan vieraiden luota....

Joka kerta kun näin jossain keinutuolin se nostatti tunteita pintaan ja ajattelin
että ostaisin itselleni jonain päivänä sellaisen sopivan, sellaisen
MINUN TUOLINI.  Ihan erillaisen , omanlaisen. Sellaisen mikä
ei mene ympäri ja siinä voi keinua rauhallisesti tai vain istua ja tuumailla.....

Siinä sitä taas oltiin laahustamassa kirpparilla sunnuntai päivänä.
Valtavat määrät erillaisia huonekaluja, miten toivoinkaan että
unelmieni talo valmistuisi jonain päivänä ja voisin ostaa kaikki ne ihanat
vanhat romut mistä haaveilen. Voisin tehdä sinne unelmien sisustuksen
tai museon.
Siellä kirpparin perimmäisessä nurkassa, piilossa  keinui yksinään
hylätty tuoli. Juuri sellainen josta olin haaveillut.
Tein tarjouksen ja pieni "vääntö" ja tuoli OLI MINUN.
Miehelle sitten ilmoitin että hän saa maalata sen ja päällystääkkin.
Oikeastaan hän oli jo arvannutkin että näin tulee käymään.
Näin kuitenkin hänen silmistään että hän oli innoissaan moisesta
haasteesta. Siispä hommiin vaan!!!!!!!

Ensin maalattiin ja paikattiin , tällä kertaa halusimme peittää menneen ajan........

Penkkikin oli aika kulunut, kukahan lienee sitäkin kuluttanut.  Se oli pakko vaihtaa....

Siinä se nyt on uuden elämän saaneena. Odottamassa keinujia sellaisia rauhallisia
tuumailu hetkiä. Onhan se jo vanha ja aikansa keinunut, uudistuksen jälkeen
se kuitenkin puhkuu selvästi jo uutta intoa.

Jälleen kerran yksi unelma on toteutunut. Kyllähän sitä haettiinkin , vuosi jos
toinenkin. Nyt taidan pysyä poissa kirppareilta ainakin vähän aikaa, koska
viimeaikoina on löytynyt niin paljon yhtä sun toista. Yksi lipasto on
vielä hakusessa, mutta se saa nyt odottaa.....seuraavaa kertaa.

Nyt taidan laittaa takan päälle ja kaivan yhden kirjoistani joka on
jäänyt kesken jos jostakin syystä. Istahdan tuoliini ja saatanpa ottaa
lasillisen punaviiniä seuraksi. Siinä sitten keinuilen ja tuumailen
miten onnellista tämä  elämä kaiken kaikkiaan voikaan olla......