YHDISTÄ POLAR TUOTTEESI . Se pyytää synkronoimaan..... Ei kuulu
minulle! Sports Tracker mies on ollut jälleen asialla.
Sports Tracker mies on kiireinen , en muista että hän entisessä elämässään olisi näin
paljon ollut menossa. Siis siinä elämässä jolloin hän oli vielä töissä.
Toki hän aina on ollut menossa jos jonnekin, mutta vain lenkille niin
se on jotain aivan omaa luokkaansa tänä päivänä.
Kun päätin ostaa joululahjaksi miehelle "nopeusmittarin" en välttämättä
ymmärtänyt miten oikean lahjan ja juuri oikeaan aikaan sen hänelle
hommasin. Poikani avustuksella tietenkin. Itse en niistä mitään
olisi ymmärtänytkään. Kaupassa nuori mies taasen yritti
myydä minulle niin kallista vempainta ja monimutkaista, jotta
näin jälkeen päin ajateltuna se olisi saattanut jäädä kaapin syvimpiin
syövereihin.
Mittari kertoo kuinka paljon mies on kävellyt, nopeuden ja jotain
muuta....Myönnettäköön että niistä toiminnoista on minulle kerrottu
kerran jos toisenkin, mutta ehkä uskaltaisin sen tässä mainita että
tiedot ovat menneet niinkuin sanotaan "toisesta korvasta sisään ja
toisesta ulos!" Kävely kuin kävely pitääkö siitä nyt tehdä semmoinen
tapahtuma ja taltiointi. Sitten mokoma mittari vielä ilmoittaa jos hän
on istunut liian kauan, niin jo hoputtamassa liikkeelle.Tulee jos
jonkin näköistä vilkkua ja välkkuä.
Sekaantua jo ihmisen henkilökohtaiseen elämään, aika vempain.
Kun hän sitten valjasti mittarinsa ja laittoi vielä kännykkänsä
ajan tasalle. Niin siis siinäkin jonkin sortin "tarkkailija" joka
kertoo kuinka monta kilometriä on kävelty ja missä. Ei voi käsittää.
Jokin satelliitti juttu tämäkin. Siellä satelliitissä sitten joku tarkkailee
kuinka mun mies kävelee ristiin rastiin kylästä toiseen jotta saisi
joka päivä paremman tuloksen kuin eilen. No ehkä ei ihan istu,
mutta hänen jutuistaan kyllä saa sen kuvan, kun pitää aina olla menossa.
Kun kävelyt alkoi mies kertoi kuinka kovia kylän mummot ovat kävelemään.
Hänestä tuntui kiusalliselta kävellä ihan rinnatusten jonkun mummon
kanssa, kun tällainen osui jossain risteyksessä kohdalle. Niinpä hän päätti
ohittaa mummon, mutta mummopa laittoikin "kaasun" pohjaan
ja ohitti hänet ja hävisi kuulemma kuin "tuhka tuuleen." Mies ei
kuulemma saanut mummoa enää näkyviinsä saatikka kiinni.
Minä kyllä epäillin että ne "mummot"taisi olla korkeintaan nelikymppisiä.
Mittari näytti hyvät lukemat, mutta hänestä "mummoillakin" oli paremmat!
Mies sai sitten kerran minutkin puhuttua lenkkikaveriksi vaikka
pakkanen vähän nipistelikin poskia. Mittarit laitettiin eteisessä
käyntiin ja sitten lähdettiin sellaisella vauhdilla, että portinpielen
kanervat meinasivat kaatua. Sadan metrin päässä jo rukoilin
josko sitä mittaria voisi hiukan säätää tai minun on palattava lähtö
portille. Mies kääntyi ja loi niin säälittävän katseen minuun ja
vielä säälittävämmän mittareihinsa, kuin pyydellen anteeksi niiltä
kun tällä kertaa on matkassa tuo "kivireki" niin koittakaa ymmärtää!
Lenkki oli oikein mukava ja nautin ulkoilusta, jos ei oteta huomioon
niitä pieniä "vedätyksiä" jotka minuun kohdistuivat. Muutamassa
risteyksessä pohdimme kumpaan suuntaan lähtisimme ja kun minä
pyytelin sitä lyhyempää reittiä, niin jostain kummasta paikkaa
tämä mies minua kierrätti. Huomasin kuitenkin käveleväni
sitä pitempää reittiä ja jossain kohtaa jopa käveleväni ihan eri
suuntaan missä koti sijaitsi. Vasta kotona ymmärsin että mies
oli seurannut mittareitaan, olisi tullut liian vähän askeleita.
No minulle niitä tuli tuplasti verrattuna hänen pitkiin loikkiinsa.
Nykyisin mies pyytää minua ani harvoin mukaansa. Hänen lenkkinsä
pituus kun on kasvanut päivä päivältä. Toivottavasti löytää aina
kotiinsa! Mittari näyttää tietysti parempia tuloksia päivittäin.
Jokainen joka on tehnyt kauppaa ymmärtää jos pääsee tavoitteeseen,
niin sen jälkeen nostetaan tavoitetta jne.
Kunto on varmasti noussut samassa tahdissa tai oikeastaan hänellä
on aina ollut hyvä kunto, se on vaan nyt erillainen. Kestävyyttä
ehkä enemmän, lhasvoimaa kenties vähemmän. Mene ja tiedä.
Teemme välillä yhdessä lenkkejä ja kun palaudun näistä
mitatuista teholenkeistä, mies lähtee uudelleen hetken kuluttua
jotta saa päivän "annoksensa" täyteen.
Kun elämä muuttuu niinkuin meilläkin , yrittäjästä tulee vapaaherra
niin moni asia muuttuu. Se että pitää itsensä kunnossa on kyllä
ihan kaikkein tärkein asia tässä elämässä. Sen ymmärtää aina mutta
varsinkin silloin viimeistään kun työelämän työt on tehty. Se liikuuko sitä
hitaasti tai jonkun mittarin mukaan on ihan se ja sama. Myönnettäköön
että se mittari on vapaaherran kohdalla IHAN LOISTAVA juttu.
Entisestä kädet taskussa sunnuntai kävelijästä on kuoriutunut
oikea kunnon kohottaja. Voin selvästi huomata että se on osa
sitä hänen onnellista elämäänsä!
Ehtipä tuo mies jossain kohtaa pysähtyäkin ja valokuvata kaunista talvista luontoa......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti