maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kassi vai ei.......

Kierrätystä, säästämistä ym. luonnonvarojen hillitsemistä
tuntuu tämä arki nykyään olevan. Ei siinä ettäkö olisin sitä
vastaan, päinvastoin haluan tottakai olla omalta osaltani tukemassa
hyvää asiaa. Mutta olen tässä tänäänkin tuumaillut että se on
tämä elämä kyllä toisesta päästä säästämistä ja toisesta tuhlailua......

Elkkis päätti ystävänsä kanssa tutustua Viron automaailmaan.
No oikeastaan sekin liittyy hieman tähän tuumailuuni, mutta ei siitä
sen enempää. Lähinnä asiani koski tästä matkasta minulle
siunattua vapaapäivää. Siis sellaista vapaapäivää jossa kuljen
koko päivän juuri sinne minne haluan ja teen juuri sitä mitä haluan.
Ilman aikataulua jolloin otetaan myös toinen henkilö huomioon.
Se on VAPAAPÄIVÄ. No tunnustetaan että hieman huolissani
olin miten ne siellä vieraalla maalla pärjäävät. Mutta vain hieman....

Kuinkas ollakkaan ajattelin tehdä pienen shoppailukierroksen,
ihan pienen. Elkkis on todella ihana shoppailija niin uskomattomalta
kuin se kuulostaakin, MUTTA joskus vaan on ihan kiva mennä yksin.

Ajoin autoni tavaratalon parkkihalliin, koska päätin että se minkä
tarvitsen saan yhdestä paikasta, enkä lähde sen enempää kaupungille
houkutuksien perään. Kaapit on täynnä vaatteita enkä liioin lisää
kaipaa, vaikka suurin osa on kutistunutkin aikojen saatossa.
Niin ja koska TURHAA OSTAMISTA PITÄÄ VÄLTTÄÄ, on
päivän sana!!!

Ostoslistassani on alusasuja. Sovittelen kaikessa rauhassa, myyjän
avustuksella( Elkkis huokaisee kun kuulee mikä onni ettei hänen
tarvinnut hakea vaihtureita punoittaen rintaliivihyllystä.) Löytyy kuin
löytyykin ja parit sukat mukaan. Maksaessani ostokseni myyjä
kysyy: "Haluaisitko ostaa kassin?" Sekunnin murto-osan tuumailen
itsekseni KASSIN , onhan tämä minun kassini todellakin aika kulunut
ja nyt myyjäkin on sitä mieltä että uusi kesäkassi olisi paikallaan.
Samantien tajuan että myyjä tarkoittaa muovikassia. Mutisen itsekseni
että," mulla täällä tällainen varakassi, e-en tarvitse." Maksan ostokseni
ja hämmentyneenä poistun paikalta. Ymmärrän ja oikeinkin hyvin
että muovijätettä tulee paljon ja jotenkin sen käyttöä on rajoitettava.
Eihän sen kassin muovia tarvitse olla, parerikassi käy loistavasti.
Se etten saa ilmaista kassia vaateostoksilleni jää harmittamaan minua....

Siirryn seuraavalle osastolle. Vähän kynsilakkaa, puuteria, ripsiväriä
jne. ja kassalle. Tervehdyksen jälkeen kassa alkaa luetella erillaisia
tuotteita josko tarvitsisin ja minä vastaan samalla mitalla EN, EN, EN.
"Ostatko muovikassin?" "EN!" Sullon jälleen kaiken hankkimani
varakassiin joka alkaa jo hajoamaan liitoksistaan.

Syntymäpäivälahja lapselle on vielä ostamatta ja kun viimein menen kassalle
melkein karjaisen:" EN, EN OSTA KASSIA!!" Onneksi lause
ei tullut ilmoille, koska katselin hymyssä suin kun kassa mitään
kysymättä pakkaa ostokseni upo uuteen muovikassiin ja ojentaa
minulle. Kiitän ja hymyilen niin kauniisti kuin vaan ikinä osaan....

Se ei minulle selvinnyt miksi toisella osastolla sen kassin olisin joutunut
maksamaan ja toisella en. Sama se mutta otan siitä selvän joskus....
Kenties lomalla tai jouluna....

On hyvä että säästetään. Itsekkin käytän aina vähintään kahteen kertaan
ruokakaupastakin ostamani kassit, turhaa niitä on heti roskapussiksikin
laittaa, ei siinä mitään. MUTTA se että "pakotetaan" asiakas säästämään
kassissa (tässä minun tapauksessa) ja sitten kuitenkin pitäisi ostaa eli
kuluttaa tavaraa mitä ei välttämättä tarvitse. Ehkei sen myyjänkään
aina ole mukava kysyä, " ostaisitko vielä tätä tai tätä:"
Toisaalta tietysti jos ei kysytä niin joku tarpeelinen voi unohtua ostaa.

Niin tai näin monet ovat mutkat onnelliseen elämään . Onneksi
voimme valita,  hankkia, kierrättää tai vain olla ilman.....


                                        Kätevä varakassi , aina mukana.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Konmari vai kommari.....


Siivous tuntuu olevan oikein muotia nykyään. Ei siinä
mitään pahaa, päinvastoin. Entisajan emännät katselee
pilvenreunalta ja taputtaa. He kun olivat niitä järjestyksen 
pitäjiä. Sitten tuli aika jolloin kaikki halusivat olla jonkin
sortin boheemeja ja siihen elämään ei siivous kuulunut ihan
ensimmäisenä. Kaikki muu meni edelle , eikä siinäkään mitään
huonoa ollut ellei ihan likaiseksi asti päässyt.

Se mitä siivotaan kokonaan pois ja mitä säilytetään on
lähinnä se mitä tässä olen tuumaillut en oikeastaan niitä
iänikuisia pölypalloja

Kun tuttu rouva selitti kuinka hän on nyt kommari ja vie 
kaiken lapsilleen jaettavaksi, hieman pähkäilin mikähän 
oli rouvalla menossa. Hieman selvitettyään ymmärsin 
että lahjaksi saatu kirja olikin Konmari ja niitä oppeja 
hän nyt toteutti. Iloinen ja tyytyväinen rouva asusteli 
kuulemma nyt paljon onnellisempana avarammassa 
kodissaan kuin koskaan ennen.Vuosien saatossa kerätyt 
tavarat oli jaettu omien kanssa ja loput lahjoitettu 
toivoen että päätyisivät iloisille uusille omistajille.
Ihailin rouvan helpottunutta olemusta ja ennenkaikkea 
urheaa luopumista rakkaista tavaroista. Halusin itsekkin 
tehdä sellaiset Konmarit....

Ystäväperhe myi omakotitalonsa. Kymmenien vuosien 
eletty elämä talossa oli lopuillaan. Valtava määrä tavaraa 
kerääntyy kuin huomaamatta. Kaikkea tarvitsee ja sitten 
ei enää tarvitsekkaan. Neliöitä on omaksi ja vieraidenkin 
tarpeeksi. Jollainhan nekin on täytettävä. Kun neliöt 
pienenevät tai vain muuttavat muotoaan.
Joistakin on vain päästävä eroon. On mattoa , pöytää, 
sohvaa, jos jonkin näköistä silppuria ja leikkuria. Yksi 
saa yhden, toinen ostaa toisen ja kolmas saa lahjoituksena 
kolmannen ja yhä sitä riittää uuteenkin kotiin. Valikoidaan 
kaikki mitä tarvitaan, mitkä ovat rakkaita ja ehkä joku 
ylimääräinen muistokin mitä ei kykene pois laittamaan. 
Se on sitten jälkipolvien tehtävä.
Kumpa pystyisin itsekkin samaan , tuumailen....

Tuijottelen ulkovarastoa , se kätkee sisäänsä kaiken millä
kaivetaan ja kaadetaan. Kitketään ja kasvatetaan.
Kaikkea takaseinastä oveen ja katosta lattiaan asti.

Lämminvarasto... kaikki mikä lämmittää. On patjaa 
ja peittoa. On tyynyä ja makuupussia (?) Lukematon 
määrä leluja joilla joskus sitten lapsenlapset leikkii 
(ei muuten leikki) . On turkkia ja toppatakkia. 
Puolivarastoa työtavaroita ( ne on niitä harvoja
joita todella tarvitaan) . 

Niin ja sitten toinen lämmin varasto ja autotalli ja 
puuvaja ja kaffetupa ja, ja , ja......TALO! Siellä sitä 
sitten onkin tavaraa sen verran että ainakin yhden 
ihmisen kodin meidän lisäksemme kalustaisimme. 

Olen tehnyt jo jonkin aikaa "raivaushommia" , 
sellaisella todella "löysällä" kädellä. Vähän niinkuin 
naapurin naisystävä.
Yksi tavara per. päivä saa uuden kodin jostain tai 
roskalaatikosta jos ei muusta. Viimeksi mainittu on 
ollut kovassa käytössä. Lukematon määrä tavaraa 
on lähtenyt pois tontilta viimeisen vuoden aikana. 
Tosin jonkun verran on tullut lisää, mutta toisessa
muodossa. Urakka jatkuu ja olen yrittänyt itselleni 
luvata että kesäloman aikana varmasti ehdin paneutua 
asiaan oikein kunnolla. Silti ehdin varmasti lomailla 
ihan tarpeeksi.  Jo pelkkä ajatus niin tuntuu että 
varastot on jo lähes siivottu.
Ajattelin olla oikein kunnon Konmari.

Sitä ennen ajattelin kuitenkin käydä tuolla kirpparilla, 
jos vaikka jotain meille sopivaa löytyisi, eihän sitä 
koskaan tiedä mistä tärkeästä joku haluaa luopua juuri 
kun me sitä tarvitaan. Tehdään joku onnelliseksi kun 
pääsee eroon tarpeettomasta tavarastaan . 
Onnellisuus on erityisesti sitä että tekee jonkun
toisen onnelliseksi......( juuri sen takia ne varastot on 
täynnä....luultavasti) . 



Tällä kuvalla nyt ei ole mitään tekemistä meidän varastojen kanssa, mutta lähinnä
havainne kuva miten täyttä sielläkin on. Kuva eräiltä synttäreiltä. Ne olivat tärkeät ,
eikä yksikään tossu talossa ollut liikaa.