tag:blogger.com,1999:blog-86838425999020574222024-02-19T18:39:36.649+02:00Mumman tuumauksia....Mumma tuumailee ja pohtii mieltä askarruttavia ajatuksia...Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.comBlogger191125tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-29589210619918743232022-02-09T16:59:00.001+02:002022-02-12T09:44:51.858+02:00Reikä silmän verkkokalvossa...<p><br /></p><p> Menin eräänä tavallisena maanantaina tavanomaiseen silmälääkärin tarkastukseeen.</p><p>Sellaiseen minkälaiseen erillaiset silmälääkäriasemat meitä kehoittavat. "Tarkistuta</p><p>näkösi säännöllisesti." Toisinaan se jatkuva mainostaminen ärsyttää mutta kun </p><p>viimeisestä käynnistä on jo mennyt kolmekin vuotta, niin pieni pelko</p><p>siitä onko kaikki hyvin, alkaa hiipiä mieleen.</p><p><br /></p><p>Minulla tuo tunne alkoi vähän ennen joulua. Kun "hämähäkkejä" alkoi näkyä</p><p>näkökentässä ja joitain muitakin "olentoja". Tietokoneen google on oiva apu</p><p>kun jostain mitä et varmaksi tiedä niin sepä neuvoo oitis. Niin myös minunkin </p><p>tapauksessani ja ystävän iloinen hyvä neuvo että kohta ne "elukat" juoksee</p><p>molemmissa silmissä , joten ei syytä huoleen.</p><p><br /></p><p>Joulun jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan että myös lamppu , joka yöpöydälläni</p><p>on, ei valaise enää niin kirkkaasti kuin ennen. Kirjoja joita luin , niin niiden teksti</p><p>näytti myös päivä päivältä hämärämmältä. Ja jotakin kummaa vilahti aina silmäkulmassani</p><p>ja vaikka elettiinkin joulun aikaa, vannon että se vilaus ei ollut tonttu. </p><p>Joten minulla oli kuin olikin syytä tilata tuo silmälääkäri muutenkin kuin vain </p><p>loistavan mainoslauseen takia.</p><p><br /></p><p>Silmälääkärin tarkistus kävi tuttua tarinaa noudattaen, kunnes tultiin kohtaan</p><p>"kello kolmen ja neljän väliin". "Siellä on reikä" , totesi lääkäri ja siltä istumalta</p><p>minulta kysymättä tarttui puhelimeen ja soitti sairaalaan. Sopi minulle ajan</p><p>samaksi päiväksi silmän laserointiin ja kun hän katkaisi puhelun kysyi minulta sopiiko</p><p>se. Nyökyttelin päätäni ja pohdin olisiko minulla ollut vaihtoehtoja. Jälkeen päin</p><p>ajatellen olen kiitollinen hänelle että se kävi näin nopeasti.</p><p><br /></p><p>Parin tunnin päästä olin sairaalassa ja jännitti niin hirveästi ja mielestäni kaikki</p><p>"olennot" joita silmissäni joskus olikin vilkkunut olivat säikähtäneet yhtä kovin </p><p>kuin minä ja hävinneet kuka mihinkin.</p><p>Ystävällinen hoitaja laittoi silmiini pupilleja suurentavia silmätippoja lisää,</p><p>vaikka ne eivät olleet ehtineen palautua vielä silmälääkärin laittamista tipoista.</p><p>Pyytelin anteeksi että en millään saa pidettyä silmää auki kun vieras käsi lähestyy</p><p>silmääni, vaan se automaattisesti menee kiinni. Hoitaja kertoi jotain aivojen ja</p><p>silmän yhteistyöstä ja lohdutti että hän kyllä saa ne tipat sinne. Ja saikin.</p><p>Seuraavaksi puudutustippoja ja jokaisen tipan jälkeen hän kysyi " joko kirvelee".</p><p>Ensin epäilin että hänellä oli vaan huono päivä ja halusi kiduttaa minua, mutta</p><p>selitti sitten jotain vaikutuksesta. Liekö ollut totta....</p><p><br /></p><p>Lääkäri päätti myös laittaa jotain silmiini ja se ei ollut tippa, vaan jonkin </p><p>sortin "härveli". Hän kertoi ettei laserointi satu, mutta toisista tuntuu pienenä</p><p>pistelynä. Siinä kohtaa oli jo myöhäistä kertoa että minulla oli TODELLA matala</p><p>kipukynnys. Toisin sanoen sattuu jo vaikka ei edes kosketa. Ihmeekseni totesin</p><p>lääkärin sanat suht todeksi. En voi sanoa että sattui, tuntui vaan "kummalliselta".</p><p>Pääni sisällä tapahtui jotain...... Kirkas valo sai aikaan sen että molemmista</p><p>silmistä valui virtanaan vettä, ei ehkä järveksi asti, mutta väitän että kunnon </p><p>puro ainakin. Operaatio ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta kun kuulin</p><p>hoitajan vieressäni haukottelevan aloin epäillä olinko ollut tajuissani koko ajan.</p><p>Ja kyllä, siihen ei voi nukahtaa.</p><p><br /></p><p>Huokaisin helpotuksesta kun kaikki oli ohi ja olin selvinnyt jännityksestäni huolimatta.</p><p>Ohjeeksi sain KAKSI viikkoa EI lukemista, EIKÄ television katselua. Kevyttä puuhastelua</p><p>"äläkä tartu siihen imuriin" tokaisi lääkäri vielä kun hämmästelin mitä edes voisin</p><p>enää tehdä. Säännöt tuntuivat todella kovilta kun mietin tätä päivää. Aamulla olin</p><p>vain lähtenyt reippaana silmälääkäriin ja illalla olin kaikkea muuta kuin reipas, melkein</p><p>kyvytön tekemään mitään.....</p><p><br /></p><p>Heräsin uuteen päivään hieman surkeana. Kun olet terve voit melkein valita miten</p><p>päiväsi ohjelmoit, omien mieltymystesi mukaan. Luetko kirjaa, facebookia ym. medioita</p><p>katselet ja kirjoitat viestejä. Mietit onko tänään se päivä kun lähdet luontoon retkelle, </p><p>reipasta patikointia, juoksua, pyöräilyä, menet punttisalille ,ompelet, ostoksille. Mitä mieleesi </p><p>juolahtaa. Voit tehdä sen.....</p><p><br /></p><p>Kun söin puuroani, kaipasin aamunlehteä toverikseni. Kun laitoin ruokaa, mietin miten</p><p>painavia kattilat täytenä ovat, saanko nostaa. Kun muistin lempiohjelmani, muistin myös</p><p>etten voi sitä katsoa. Kun soitin ystävälleni ja kerroin mitä oli tapahtunut, hän laittoi</p><p>minulle viestiä " parane pian"..........jota en saanut lukea...........eivät muutkaan ymmärtäneet.</p><p>Minulla on onneksi tämä puoliskoni joka otti jälleen kerran( viimeksi kun jalka paketissa</p><p>muutama vuosi sitten)"ohjat" käsiinsä.</p><p><br /></p><p>Aamun lehden luku muuttui , kun hän alkoi lukea lehteä. Ihan hyvä jos sattuu lukemaan</p><p>yleensä samoja uutisia, eikä vain vitsejä. Mutta nautin jokaisesta kuulemastani. Televisiota en </p><p>seurannut kuin uutiset ja Salatut elämät. Niiden tullessa laitoimme television huutamaan tv- </p><p>huoneeseen täysillä ja itse istuimme olohuoneessa kuuntelemassa. Oli kuin olisin palannut</p><p>lapsuuteeni , kun oli vain radioita. Puolisko laittoi minulle myös puhelimeen storytel kirjojen</p><p>luku mahdollisuuden. Se pelasti elämäni..........</p><p><br /></p><p>Voin todeta että aika kului , niinkuin se kuluu aina. Varsinkin jälkeenpäin</p><p>ajatellen , aika hyvinkin. Ottaen huomioon että en tehnyt paljoa mitään enkä käynyt</p><p>oikein missään ja kuitenkin tein ja kävin. Mutta kevyesti eläen....</p><p><br /></p><p>Kahden viikon päästä menin jälkitarkastukseen. Kuuliaisena olin noudattanut</p><p>lääkärin ohjeita todella tarkasti, jopa kirjaimellisesti ja vielä tarkemmin.</p><p>Harmikseni reikä jouduttiin vielä laseroimaan uudestaan. Ei ollut enää reikää, mutta</p><p>se oli niin hauras kohta mistä oli operoitu, niin lääkäri halusi varmistaa ja siksi operoi</p><p>sen uudestaan. Tällä kertaa varomisaika oli VAIN viikko ja sen jälkeen paluu pikku</p><p>hiljaa normaaliin. </p><p><br /></p><p>Kolmen viikon jälkeen voin sanoa että vieläkin siellä niitä "ötököitä" näkyy eikä </p><p>ne sieltä kai häviäkkään. Odotan koska ovat toisessa silmässä. Toivon vaan etteivät</p><p>tekisi sinne reikiä ja sama toistu siellä. Tällä kertaa menen EHKÄ lääkärin tarkastukseen</p><p>useammin. Viikon päästä on vielä lopputarkastus, sinne menen kuitenkin luottavaisin</p><p>mielin. Olenhan jo tehnyt näitä paluu normaaliin juttujakin jo. Kävelylenkitkin</p><p>maistuu, aurinko paistaa, linnut laulavat jo kevään alkua, tunnen taas eläväni ja </p><p>näkeväni. Sitä vaan mietin että ei se lääkäri varmaankaan tarkoita että alkaisin</p><p>taas imuroida, ei varmaankaan. Tuskin kannattaa edes kysyä sitä häneltä ja onhan tuo </p><p>puoliskokin jo siihen hommaan tosi etevä.................</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiy63lVbeCnkTe-SGUVFYkpGAiSFPHDjfjgRIYqNu5vdjBIU9fsLd1SfZwNEeOAWXGW1wixm035WyeeNrWS8e0lDe7USKNCDAfP0pAkPQ3ERo4nzVP2E44F9Q_TnAadCFie_bu9OHcnF49aqB53QpI__V0_-_54ysJaMaGjjHB1oYamVQoGAzxDowd4Kw=s3264" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2448" data-original-width="3264" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiy63lVbeCnkTe-SGUVFYkpGAiSFPHDjfjgRIYqNu5vdjBIU9fsLd1SfZwNEeOAWXGW1wixm035WyeeNrWS8e0lDe7USKNCDAfP0pAkPQ3ERo4nzVP2E44F9Q_TnAadCFie_bu9OHcnF49aqB53QpI__V0_-_54ysJaMaGjjHB1oYamVQoGAzxDowd4Kw=s320" width="320" /></a></div><div><br /></div> Välillä on oltava tauolla tavallista elämästä......<div><br /></div><div>Ps. Pahoittelen tekstin jaottelua, jostain syystä en saa sitä korjattua ja on todella hankala</div><div>lukea. Toivottavasti olennainen selviää 😊 Edellisen kirjoituksesta aikaa, joten </div><div>taidot ruostuneet valitettavasti 😊<br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><div style="text-align: left;"><br /></div><p><br /></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><div style="text-align: left;"><br /></div></div>Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-19959180714776261022019-12-15T18:28:00.001+02:002019-12-15T18:30:59.370+02:00Tunteikasta joulua....Joulun aika on mielestäni vuoden tunteikkainta aikaa.Kuten entisaikojen<br />
muistelu yleensä, niin joulun alla se jotenkin konkretisoituu. Kaikki<br />
lapsuuden joulut tuntuvat jotenkin niin tunnelmallisilta.<br />
<br />
Hanget olivat valkoisia. Pakkanen paukkui nurkissa. Tähdet tuikkivat pakkasöinä.<br />
Joka kodissa oli aito joulukuusi, joka tuoksui metsälle ja toi ihanan tuoksun sisälle.<br />
Joka kodissa tuoksui koko joulukuun piparit, laatikot ja se kuusi tietysti.<br />
Koulunkuusijuhla oli vuoden suurin juhla. Lahjoja toivottiin<br />
vain pari, ainakin minä tein niin.... Niitä myös saatiin vain pari, kolme.<br />
<br />
Joulua vietettiin suurella porukalla.<br />
Oli mammaa ja tätiä ja setää ja vielä isän työnantajan joulujuhlaankin<br />
piti aina mennä. Se oli melkein määräys, eikä kukaan edes olisi<br />
halunnut olla sieltä poissa. Jouluruokia oli vain kinkku, laatikot<br />
ja rosolli. Tietysti myös äidin tekemä kotijuusto, mutta ne riitti.<br />
<br />
Joulupukkki kulki aina joku ihmeellinen "palttoo" päällä.<br />
Näytti siltä kuin takki olisi käännetty väärinpäin. Niin ja parta , se oli<br />
jotain pumpulia. Sekin aina kummastutti, naamarista puhumattakaan.<br />
Kun sen puhekin muistutti naapurin sedän ääntä, tai toisinaan isän ääntä.<br />
Oli se vieläkin kummallisempaa.<br />
<br />
Tuntuu että näitä muistoja on niin paljon että en viitsi enkä edes jaksa<br />
niitä luetella. Kaikki yhtä hyviä ja liikuttavan ihania niiden ihmisten<br />
kanssa keitä ei edes ole enää....<br />
<br />
Tuli myös jouluja kun oli vierellä puoliso ja lapsi. Silloin itse laitoin<br />
jouluni oman näköiseksi. Yritin laittaa kaiken sen minkä olin tottunut<br />
saamaan lapsuuteni jouluina ja lisäksi vielä vähän uutta ja omaani.<br />
<br />
Jouluaattona kun heräsin, lähdin töihin muutamaksi tunniksi. Sitten vauhdilla<br />
tervehtimään isoäitiä.<br />
Hautausmaalle. Sieltä vanhempieni luokse syömään . Jossain vaiheessa iltaa<br />
anoppilaan ja väsyneenä kotiin ihmettelemään miten pukki on täälläkin<br />
vielä käynyt. Tunnelmaa kyllä löytyi joka paikasta, tosin se piti nauttia<br />
aika nopealla aikataululla.......<br />
<br />
Kun lapseni perusti perheen muuttui joulu jälleen. Tuli pieniä poikia<br />
jotka toivat jouluun jännitystä, iloa ja riemua. Kasa kaupalla lahjoja<br />
ja joulupukin. Sellaisen oikean, punatakkisen jonka ääntä he eivät<br />
tunnistaneet. Joulupöytään vähän erillaisempiakin ruokia ja ennenkaikkea<br />
ihanaa yhdessä oloa. Ei kiirettä minnekään. Sain herätä jouluaamuna<br />
siihen miten pieni ihminen tuli viereeni ja laittoi kätensä kaulalleni.<br />
Lahjoista parhain...<br />
<br />
Tuli myös jouluja kun olimme vain kahdestaan. Meidän vanhempamme<br />
ovat jo poissa. Lapsemme viettää perheensä kanssa toisten isovanhempien<br />
kanssa joulua. Osaamme nauttia niistäkin jouluista. Haluan käydä silloin<br />
aina aattoiltana kirkossa, ja syödä vasta sen jälkeen. Kun ei ole kiire enää<br />
minnekkään.<br />
<br />
Päätin että lapseni ei tarvitsisi ikinä murehtia miten pärjäämme<br />
joulun kahdestaan ilman joukkoa ihmisiä. Joulun voi viettää niin monella<br />
tapaa. On itsestä kiinni jääkö menneisiin muistoihin vai rakentaako joka<br />
joulun juuri sellaiseksi oman näköiseksi .<br />
Tämä tuleva joulu juuri sellainen, meidän näköinen. Sellainen entisajan<br />
joulu.....vai onko siltikään.<br />
Hanget näyttää kuravelliltä....pakkanen nollakeliltä. Taivaskin aika harmaa, tähdistä<br />
ei tietoa. Joulukuusikin on muovia, laatikot ostan kaupasta samoin<br />
piparit. Työpaikan joulujuhlaan en ehtinyt ja lahjoja . Niitä näyttää<br />
jo olevan, ystävät kävi visiitillä... Joulupukki taitaa kaasuttaa meidän<br />
portin ohi.... ja antaa mennä vaan kiire hänellä muutenkin.<br />
<br />
Toki kaikki ehtii vielä muuttumaan onhan jouluun aikaa vielä muutama päivä.<br />
Muuttuu tai ei, elän vuoden tunteikkaampaa aikaa.......<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZz_JxNBhnu0oxn0E-4v75yJCffZxd1d6CflfDyWXmQRsJU8tZ24y_2kgOCQd7G3ML2U9dTFelMap_eCo2PcvwBG2QmcSdBmn-Xjvz4t1OCbN69filgExuwvcrzSZ7vCz3Udx2LiLcuSl1/s1600/IMG_2906.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1196" data-original-width="1600" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZz_JxNBhnu0oxn0E-4v75yJCffZxd1d6CflfDyWXmQRsJU8tZ24y_2kgOCQd7G3ML2U9dTFelMap_eCo2PcvwBG2QmcSdBmn-Xjvz4t1OCbN69filgExuwvcrzSZ7vCz3Udx2LiLcuSl1/s400/IMG_2906.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Tämän vanhan kuvan myötä mumma toivottaa rauhallista joulua kaikille.........Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-82650640417380480672019-05-06T18:05:00.000+03:002019-05-06T18:05:15.980+03:00Pyöräily, turvallista vai ei......Olen joskus ollut innokas pyöräilijä. Aikanaan työmatkat taittuivat<br />
näppärästi polkupyörällä. Koulussa en koskaan pyörällä käynyt<br />
koska opin aika myöhään ajamaan, syystä ettei ollut millä ajaa.<br />
Äidillä oli pyörä, mutta se oli niin raskas että hädin tuskin jaksoin pitää<br />
sitä pystyssä. Harjoittelin sillä kuitenkin sinnikkäästi. SINNIKÄS<br />
tarkoittaa kovaa kiukuttelua ja runsaasti kyyneliä, mutta opin<br />
kuin opinkin. Äidin mielestä kuitenkin pieni tyttö ja iso aikuisten<br />
pyörä oli huono yhtälö, niinpä sain kävellä koulumatkani<br />
vaikka kuinka yritin vannoa että olisin varovainen......<br />
<br />
Kun sitten aikanaan muutimme kaupunkiin ja menin kesätöihin<br />
isä osti minulle polkupyörän. Olin haltioissani uudesta pyörästä.<br />
Merkiltään se oli Kompi, muistutti Jopo pyörää ulkoisesti.<br />
Punainen , kaunis ja uusi. Ensimmäinen oma pyöräni ja olin<br />
viisitoista. Omasta pyörästä en ollut edes haaveillut tai ehkä<br />
haaveillut mutta se että saisin sen oli kuitenkin hyvin epä-<br />
todennäköistä mielestäni. Mutta unelma toteutui ja pyörä<br />
sai lukemattomia kilometrejä. Muistan miten kuljetin sen<br />
takatelineellä pientä poikaanikin. Jossain vaiheessa mies kokeili<br />
ajaa sillä ja se oli hänen mielestään aivan kauhea ajettava(?)<br />
No minä en sitä tiennyt kun ei ollut vertailukohdetta. Mutta<br />
hänen ajoreissunsa jälkeen hän osti minulle uuden pyörän.....<br />
<br />
Sen jälkeen mies on ostanut minulle jo kaksikin pyörää. En kyllä<br />
koskaan olisi uutta tarvinnut, mutta milloin on mitäkin ollut<br />
ja kerran hän vaihtoi pyöräni uuteen kun itselleenkin osti.<br />
<br />
Viime vuosina pyörä on pysynyt aika tiiviisti varastossa.<br />
Satunnnaisia ajeluita ja jokunen kauppareissu on tullut tehtyä<br />
ei juurikaan muuta.<br />
Nyt kuitenkin olen päättänyt aloittaa pyöräilyn uudestaan.<br />
En aina jaksa kävellä ja pyöräily tekisi varmasti hyvää jaloillenikin.<br />
<br />
Pyysin Pappaa tarkistamaan että pyörä on kunnossa. Niinpä päätin<br />
tehdä pienen koeajelun. Pyörällä ajaminen on sellainen taito minkä kerran<br />
oppii, sen aina taitaa.<br />
<br />
Valitsin päivän että olen yksin kotona ja voin rauhassa lähteä.<br />
En muistanut että runko olisi niin korkea. Vaikka olen pitkä<br />
niin jalan nosto rungon yli sai minut jo horjahtamaan. Jaa´a<br />
tästä tuleekin mielenkiintoista. Tasapaino, no kyllähän sitä oli<br />
ainakin jonkin verran. Toivoin koko ajan etten joudu asfaltilta<br />
hiekka reunaan, koska oja näytti olevan uhkaavan läheltä.<br />
Onneksi pyörätie alkaa aika läheltä missä asumme ja päätin pysyä<br />
vain sillä. Vastatuuli oli aika kova ja heti sain huomata että<br />
jalkalihakset olivat kovilla ja tasaista puuskutustakin olin<br />
kuulevinani. Otin muovienkeräyspussin mukaani jotta minulla<br />
olisi päämäärä minne mennä. Keräysastia oli kaupan pihassa.<br />
Risteys lähestyi ja pieni pelko sisälläni alkoi kummuta kun<br />
mietin että uskallanko irrottaa käden ja samalla kääntyä<br />
kunnolla katsomaan taakseni. Toinen vielä onnistuu , mutta että<br />
molemmat ja jos tulee auto ja pitää vielä pysähtyäkin.<br />
Tosi hankalaa.....<br />
<br />
Ei tullut autoa ja kaikki onnistui. Uskalsin jo katsella maisemia.<br />
Tunsin hienoa vapautta ja melkein aistin miten kunto parani<br />
kohisemalla.<br />
Yht äkkiä jostain pyyhälsi eteeni vanha mies pyörällään.<br />
Olin aivan kauhuissani vieläkö tuollaisetkin polkee. Eikä<br />
tilannetta parantanut yhtään se, että ukko polki tosi ketterästi<br />
ja hyppäsi pyörän selästä kuin nuori mies kun saavuimme kaupan<br />
pihaan. Ihme ukko.Minä sen sijaan en uskaltanut edes ajaa kaupan pihaan<br />
vaan talutin pyörääni. Ties vaikka kaadun jonkun auton päälle<br />
tai törmään johonkin....<br />
<br />
Paluu matka kaupalta menikin jo paljon rennommin. Mutta sitten<br />
minun harmikseni koululaiset pääsivät juuri silloin koulusta. Niitä<br />
tuli koko pyörätien leveydeltä. Ne puhelivat toisilleen ja katsoivat minne sattuu.<br />
Olin aivan ihmeissäni miten ne kykenivät silti väistämään minua.<br />
Ajoin niin rauhallisesti kuin vaan pystyin ja aivan oikeassa reunassa.<br />
<br />
Tuuli oli myötäinen paluumatkalla ja ehdin jopa nähdä hämmästyneen<br />
naapurin kasvot ohimenevässä autossakin. Käden heilautuskin onnistui<br />
aika hienosti ja tietysti suuntamerkit.<br />
<br />
Kotiin päästyäni tuumailin että aika monta kertaa minun täytyy tämä<br />
pikkureissu tehdä ennen kuin voin lähteä oikein ajelemaan.<br />
Ja se kypäräkin on varmasti syytä laittaa vaikka tukka vähän sekaisin meneekin.<br />
Voihan kesä ja vapaus ja tulevat pyöräilyretket, voiko sitä ihminen<br />
onnellisempi ollakkaan....................<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB1U48ViETw3w6d2XAQ3_aXcJnIIt2ynJEJU_t-OV9DltLLvT7o3BYJMYgjFRMx2pmBMxKXtiJg2cBfaUKy9_7WPA5hqIyhIDF1SnJhogrlYj-ehoJ5E0bcax4w1XZPqDnxFiI3Yk3GQHA/s1600/IMG_20190414_162359_BURST002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB1U48ViETw3w6d2XAQ3_aXcJnIIt2ynJEJU_t-OV9DltLLvT7o3BYJMYgjFRMx2pmBMxKXtiJg2cBfaUKy9_7WPA5hqIyhIDF1SnJhogrlYj-ehoJ5E0bcax4w1XZPqDnxFiI3Yk3GQHA/s400/IMG_20190414_162359_BURST002.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
Saattaa olla että olen onnellisempi kun ajan turvallisesti autolla :)<br />
Kypärän kuva hävisi jonnekin, mutta ilma oli loistava.Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-17510496801274226132019-05-02T18:09:00.000+03:002019-05-02T18:10:21.174+03:00Kun luulet....."Luulo ei ole tiedon väärtti", vai miten se nyt olikaan. Vanha kansa tietää<br />
jne. En tiedä miten viimeaikoina näitä luulevia tuntuu olevan liikkeellä<br />
yhä enemmän ja enemmän. Niin minä itse, kuin vähän muitakin.<br />
Muutaman tässä mainitakseni.<br />
<br />
Kun luulet olevasi maailman surullisin ihminen , niin aina tulee joku<br />
jolla on vielä suurempi syy olla surullisempi. On se vaan niin väärin.<br />
On äärettömän tärkeää että saa oikein valua sinne "ojan pohjalle" antaa<br />
marttyyri minän rypeä kunnolla ja sitten vaan nousta jonain kauniina<br />
päivänä ja huomata että on tämä elämä vaan niin upea.....<br />
<br />
Kun luulet voivasi todella huonosti. Niin taas tulee joku kenellä on monta,<br />
monta tautia ja vaivaa enemmän kuin sinulla. Niin ja kipuja, niitäkin on<br />
vaikka kuinka paljon ja kestäneetkin jo monta...viikkoa tai vuotta.<br />
Niinpä huomaatkin olevasi elämäsi kunnossa....<br />
<br />
Kun luulet omistavasi ystävän, mutta huomaatkin että hän pilkkaa<br />
sinua selän takana ja vähän edessäkin. Iloisuuteni olikin ärsyttävää.<br />
Ystävän iloisuus taas ihan normaalia. Kun yrität olla empaattinen<br />
ja kuunnella, oletkin utelias. Kun kerrot murheitasi, oletkin rasittava<br />
ja vaikka mitä. No ystävä onkin tämän jälkeen vain yksi tutuista ja<br />
niitähän riittää.....<br />
<br />
Kun luulet osaavasi ja huomaat että olet tehnyt koko ajan väärin.<br />
Koko elämän on tehnyt jonkun asian aina samalla tavalla, vaatinut oman<br />
aikansa ja onnistunut täydellisesti. Sitten tulee joku "puskista", koskaan ei<br />
ole kyseistä asiaa tehnyt, tekee sen hetkessä ja "vasemmalla kädellä" ja<br />
vielä paremmin. Voin kokemuksesta kertoa että kyllä harmittaa.<br />
Ei niinkään se että toinen teki sen paremmin, vaan se etten itse sitä<br />
huomannut.<br />
<br />
Kun luulet että opit ja huomaat että siitä nyt ei vaan tule mitään.<br />
Tämän varmasti moni kyseenalaistaa( niinkuin nämä muutkin luulot<br />
tietysti) Oppimalla oppii, mutta kaikkea ei opi se vaan on niin ja<br />
onhan se katkeraa kun siitä ei mitään tule vaikka kuinka harjoittelisi.....<br />
<br />
Kun luulet että lintu tekee pesänsä sinun tekemääsi pönttöön, niin<br />
juuri silloin se lentää naapurin pönttöön. Pönttö lintu sanon minä.<br />
Mutta katkeraa se on kun rakkaudella rakennettu pönttö ei kelpaakkaan<br />
vaan naapuri houkuttaa enemmän. Meillä ihmisillä tätä tapaa elämässä<br />
esiintyy valitettavankin paljon. Naapurin pönttö kiinnostaa ja kun<br />
kiinnostus loppuu , oma pönttösi onkin jo varattu.....<br />
<br />
Kun luulet että kesä alkaa sinä päivänä kun lämpöasteet hipovat<br />
kahtakymmentä, huomaat että seuraavana päivänä sataa räntää.<br />
Aina luulemme ja aina petymme tai emme jos uskallamme nauttia<br />
juuri siitä ilmasta mikä milloinkin on. Tämä hetki ja tässä näin.<br />
<br />
Kun luulet että elämä alkaa siitä että ei tarvitse mennä töihin, tai<br />
siitä kun laihdun viisi kiloa tai siitä kun saan rahaa niin paljon<br />
ettei enää tarvitse miettiä onko sitä vai ei. Kaikkea voi luulla ,<br />
pohtia, puntaroida tai tuumailla.<br />
Vain tämä hetki tässä vapaa luuloista. Elämää, sellaista ihan<br />
tavallista ja aika onnellista.......<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwRzbMqC7w1c5_kNQ6ngmWP_fA9udCK521EylAj4HNOS1GtR7gmx-ba0qtXDElcXFJabApfK1ol4xqIfq61-039FSFuJMx1qlVJjgrxSXq5Jwp-HnwoL51anXTrkDRfbeoyUvERsZgTfVZ/s1600/IMG_20190424_221757.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1313" data-original-width="1600" height="327" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwRzbMqC7w1c5_kNQ6ngmWP_fA9udCK521EylAj4HNOS1GtR7gmx-ba0qtXDElcXFJabApfK1ol4xqIfq61-039FSFuJMx1qlVJjgrxSXq5Jwp-HnwoL51anXTrkDRfbeoyUvERsZgTfVZ/s400/IMG_20190424_221757.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
En luule, vaan tiedän, luotan ja uskon että jokaisena päivänä aurinko nousee ja laskee.....<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-58626778229610808862019-03-03T17:27:00.000+02:002019-03-03T17:27:59.005+02:00Minun kevääni..........Hiekka, asfaltti ja ruskea nurmi alkavat pikku hiljaa ottamaan<br />
vallan lumelta. Sen verran mitä aurinko jaksaa paistaa, sen<br />
säteet lämmittävät poskia, niin ainakin haluan uskoa.<br />
Pappa peitteli pienet viime syksynä istutetut tuijat jotta ne<br />
eivät ihan kuivuisi ennenkuin routa sulaa maassa. Lumikasat<br />
pienenevät päivä päivältä. Vaikka ei aurinko niitä jaksaisikaan<br />
sulattaa niin lempeä, ehkä vähän kylmäkin viima vähentää niitä<br />
pikku hiljaa. On taas se aika vuodesta jolloin viimeinenkin syksyn<br />
vihaaja sulaa leveään hymyyn, on KEVÄT!<br />
<br />
Ikkunat, nuo mukavat kurkistusreiät jotka joku viisas on keksinyt<br />
jotta voimme nähdä valon kun olemme sisällä. Paksu tomukerros<br />
peittää ne ulkoa. Muutama lumipallokin on osunut niihin jättäen<br />
tahmaisen tähden keskelle lasia. Löytyypä myös lukuisia märällä lapasella<br />
piirrettyjä kuvia lasin pinnalla ja näkyypä siellä muutama höyhenkin.<br />
Joku lintu ressukka lentänyt viimeisen lentonsa. Entä sisäpuolelta.<br />
Juuri ja juuri sieltäkin näkyy pihalle. Niin mukavaa kuin takkatuli onkin<br />
niin oman osansa saa kyllä kotikin ja juuri ikkunoista sen parhaiten huomaa.<br />
Samat pienet sormenjäljet ja on siellä joku tainnut kielelläkin lipaista<br />
tuota lasin pintaa. No siitä ne aikanaan puhdistuvat, onhan nyt<br />
KEVÄT!<br />
<br />
Naistenlehdet, facebook , mainoslehtiset ym. ovat pullollaan kevään<br />
uusia mekkoja, housuja, paitoja, kenkiä, laukkuja ja mitä kaikkea sitä ihminen<br />
ylipäätänsä tarvitseekaan. On teltta kokoa ja miniä jotka tuskin peittävät<br />
käyttäjästään mitään. On leveää lahjetta ja niin kapeaa jotta ihmettelen<br />
miten ne oikein puetaan...jalka irti ja takaisin, no ei kai sentään.<br />
Kengät kaunistuvat vuosi vuodelta eli samassa tahdissa mitä oma jalkani<br />
lähenee ortopedisiä kenkiä. Ne ovat oikeita taideteoksia, ping pingiä näyttää<br />
olevan lenkkari kuin lenkkari, saati sitten avokkaat. Ruusua ja nauhaa,<br />
niin kauniita. Suurta muotia on myös ruusut ym. kukat puseroissa ja mekoissa.<br />
Yhtä kukkamerta varmaan kun naiset riisuvat takkinsa ensimmäisinä<br />
lämpiminä päivinä. Taidan hankkia itsekkin, olisi hienoa olla osa<br />
ruusuketoa (heh, heh). No nämä ovat vain huomioita, en ole todellakaan<br />
mikään muoti asiantuntija , ainoastaan tarkkailija. Sen on aiheuttanut<br />
tämä KEVÄT!<br />
<br />
Talvi on ohitettu se on varmaa satoi taivaalta sitten mitä hyvänsä, vaikka<br />
niitä paljon puhuttuja pieniä äijiä. Oma talveni oli suuria tunteita täynnä.<br />
Sitähän se on monen mielestä aina, mutta tästä talvesta voin sanoa että<br />
IHAN OIKEESTI oli. Nyt se on kuitenkin takanapäin ja muutokset elämässä<br />
ovat edessä. Suuria tunteita, iloa, haikeutta ja samalla elämä jatkuu ennallaan.<br />
Niistä sitten joskus enemmän.<br />
Jokaisesta päivästä onnellisena ja kiitollisena jatkamme matkaa kohti<br />
kesää, KEVÄT ja minä.....<br />
<br />
Pari kuvaa luonnon muokkaamista sulaneista lumista.....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ7jGQfM_aUs947dOmU1-NchoDoysOo3KmT0BGsoUWe6LnlxPooHa9T0vGN6pPGl5jJ2Ahzox3Ebt-QwaQmg6xum48pwEU_NCw3agK70jwkL_6J0EyaVw1hAALW4Toe7xba_iScAVtiqqI/s1600/IMG_20190302_135148.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ7jGQfM_aUs947dOmU1-NchoDoysOo3KmT0BGsoUWe6LnlxPooHa9T0vGN6pPGl5jJ2Ahzox3Ebt-QwaQmg6xum48pwEU_NCw3agK70jwkL_6J0EyaVw1hAALW4Toe7xba_iScAVtiqqI/s400/IMG_20190302_135148.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgriA7eukkXPwdy2_C0PjYLN7aIGC7V0bnIh_WWkMqSb1U3ib5Ix_hPX_9C5_bNQsoobi6qvX_vgGR3ITf84lydNowfh0i5NXX4HKfyyapvyh1c_1HqlUh_83ysCmFzzHas-XoZ2DrnJ6Yq/s1600/IMG_20190302_135213.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgriA7eukkXPwdy2_C0PjYLN7aIGC7V0bnIh_WWkMqSb1U3ib5Ix_hPX_9C5_bNQsoobi6qvX_vgGR3ITf84lydNowfh0i5NXX4HKfyyapvyh1c_1HqlUh_83ysCmFzzHas-XoZ2DrnJ6Yq/s400/IMG_20190302_135213.jpg" width="300" /></a></div>
Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-45735365518220149182018-06-26T20:56:00.000+03:002018-06-26T20:56:27.256+03:00Vaivasenluu osa 4/ Työhön.....Kokonaista kaksi kuukautta kotona on nyt takana. Miten voikin<br />
aika kiirehtiä niin nopeaan. Kun aikanaan jäin sairaslomalle olin<br />
varma että kuukauden kuluttua viimeistään kaipaisin ehdottomasti töihin.<br />
Liekö hyvä palvelu osa syynä kotona viihtymiseen vai kasvanut<br />
laiskuus, kenties molemmat.<br />
<br />
Viimeinen viikko kotona meni oman kunnon tarkkailussa. Olenko<br />
valmis töihin vai tarvitsenko lisää lomaa. Joka toinen päivä olin<br />
lisäloman tarpeessa ja joka toinen päivä olin elämäni kunnossa.<br />
Jalka ei tietenkään vielä ole entisensä, eikä varmaan pitkään aikaan<br />
mutta arjen askareissa sen pitäisi pysyä mukanani, ilman että<br />
voihkin koko ajan.<br />
<br />
Se että jännitin mitä jalka tykkää työkengästäni, jännitin yhtä<br />
paljon mahtuvatko työvaatteet päälleni. Jälkimmäiset just ja just.<br />
Kengät samoin, aika täynnä. Kahdessa kuukaudessa työelämässsäkin<br />
ehtii tapahtua kaikenlaista joten uuden oppimistakin piti siinä sivussa<br />
opetella. Vaikka vanha muisto. Kun olet loman jälkeen päivän töissä,<br />
on olo kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Oli tietenkin takaraivossa.<br />
Siitä huolimatta jännitin töihin menoa aika lailla ja varsinkin miten<br />
jalka jaksaa.<br />
<br />
Ensimmäinen päivä meni niin hyvin että olin itsekkin hämilläni.<br />
Oli mukava olla töissä, nähdä kollegoja ja tuttuja asiakkaita.<br />
Illalla kotona olin kuitenkin niin väsynyt, jo yksistään siitä<br />
etten ollut seissyt niin pitkiä aikoja ja vähän jännityksestäkin.<br />
Melkein toivoin että olisin voinut olla seuraavan päivän vapaalla.<br />
<br />
Vapaa ei toteutunut, joten matkaan oli taas lähdettävä. Päivä<br />
olikin jo huomattavasti raskaampi mutta tieto että voin lepuuttaa<br />
illan kotona auttoi asiaa. Olin delegoinut kaiken mahdollisen Papalle.<br />
<br />
Tuli kolmas uusi aamu ja työt odottivat jälleen. Nyt jalka alkoi ilmoitella<br />
että tätä ei voi jatkaa näin , jotain on tehtävä. Heilutin ja huilutin<br />
ees, taas, mutta jalka tuntui jonkun toisen jalalta. Puolet paksumpi<br />
kuin toinen ja kengän tarranauha ylsi juuri ja juuri niin että kenkä<br />
pysyi jalassa. Illalla olin melkein varma että viimeinen työpäivä<br />
oli sille liikaa. Jos en luovuta se tekee minulle jonkin tosi ikävän<br />
tepposen.<br />
<br />
Kun neljäs aamu vihdoin koitti, olin väsynyt ja epätoivoinen. Tunsin<br />
itseni puolikkaaksi, toinen puoli oli minua ja toinen ihan joku vieras.<br />
Päätin kuitenkin napata vanhaa tuttua buranaa aamun ensimmäisinä<br />
tunteina vähän enemmän ja taskuihin sitten vielä muutama mukaan.<br />
Niillä eväillä kohti viikon viimeistä työpäivää.<br />
<br />
Illalla sain huomata että kestin kuin "mies" konsanaan. Jalka ei ollut<br />
sen kummempi kuin alkuviikosta, no ehkä pikkuisen väsyneempi<br />
mutta kutakuinkin hymyssä suin sain todeta että kyllä tämä<br />
tästä lähtee käyntiin.<br />
<br />
Elämä on taas mallillaan, kesä edessä ja lomakin siintää jo kuukauden<br />
päästä. Leikkaus onnistui ja jalka on varmasti parempi talveen<br />
mennessä, niin ainakin toivon.<br />
Asiat järjestyy, kivut katoaa. Taidan sittenkin uskaltaa jonain päivänä<br />
leikkauttaa toisenkin jalkani....ehkä.<br />
<br />
Uusi viikko on alkanut, aurinko paistaa taas niinkuin lomallani.<br />
Pää puhisee uusia suunnitelmia, tekeminen maistuu. On tärkeää pitää<br />
huolta lähimmäisistä, omista rakkaista, ystävistä. Mutta on myös<br />
äärettömän tärkeää pitää huolta itsestä. Onnellisuus on joskus<br />
niin monimutkaista ja välillä hyvin yksinkertaista............<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1A-EArFQzB_BcBlKkebtDrKGLxKkOB-zHeowd1-V47azYyu1_tjTIACICBmlDMQY1XbqrAQZT2pidjfUnZ85vWidwrAq_LqFF_FcRi4e9yQ_oe5_cHE_bdVyX5HBzpwTGJ_zv4DIC31ke/s1600/IMG_0216.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1A-EArFQzB_BcBlKkebtDrKGLxKkOB-zHeowd1-V47azYyu1_tjTIACICBmlDMQY1XbqrAQZT2pidjfUnZ85vWidwrAq_LqFF_FcRi4e9yQ_oe5_cHE_bdVyX5HBzpwTGJ_zv4DIC31ke/s400/IMG_0216.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Kesä alkaa juhannusruusuista tai valkovuokoista tai kenties orvokeista.................<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-71464949171333073012018-05-27T21:15:00.000+03:002018-05-27T21:15:07.609+03:00Vilkaisu peiliin.....Viimeaikoina tuumailuni ovat lähinnä keskittyneet vaivasenluutani<br />
kohdanneeseen kohtaloon. Yritän päästä elämässä eteenpäin, ainakin<br />
siltä olin. Katsotaan sitä sitten kun astun työelämään<br />
takaisin. Ei siksi että se jotakuta kiinnostaisi vaan siksi, kun/jos<br />
joudun jonain päivänä leikkauttamaan toisenkin jalkani. Saattaa<br />
olla että olen unohtanut toipumiseni niin voinpahan sitten<br />
seurata täältä miten se homma oikein eteni.....<br />
<br />
Viimeiset viikot ovat todellakin olleet lepäilyä ja toipumista.<br />
Pappa on hoitanut omaishoitajan virkaa tavalla mitä en suurissa<br />
unelmissanikaan olisi uskonut. Kaikki kodin perusasiat, siivoukset,<br />
ruoanlaitot, piha hommat. Kaikki ilman minkäänlaista toivomusta<br />
että voisitko? Viitsitkö? Ehtisitkö? Näitä ei ole liioin tarvinnut<br />
käyttää. Olen kirjaimellisesti suu auki tuijottanut hänen touhuilujaan.<br />
Jopa ruoanlaittoa hän on opetellut. Olen monesti sanonut että voisit vaikka<br />
jotain opetella, mutta hän on ollut sitä mieltä että minulta se käy<br />
joutuisammin ja hän tekee sitten jotain muuta. No nyt on sitäkin<br />
sitten opeteltu sillä seurauksella että kohta en mahdu enää ovista<br />
kulkemaan. Jos tarviin jalkaleikkauksen seurauksena isommat<br />
kengät käyttööni, niin voin lisätä toipumisen seurauksena isommat<br />
vaatteet käyttöön.<br />
<br />
Aivan uskomaton lämpöaalto on hellinyt minua koko sairauslomani aikana.<br />
Kesä vaatteita on ollut ihan pakko kaivaa esille kaappien<br />
syövereistä. Tai oikeastaan olen pärjännyt parilla löysällä hellemekolla.<br />
Vaativampi vaatetus on välittömästi tuonut hien pintaan, niin kuuma<br />
on ollut. KIITOLLINEN SIITÄ!!!!<br />
Kun toipuminen on edennyt siihen pisteeseen että alan taas ajatella<br />
omilla aivoillani, enkä vaan köllöttele Papan hellässä hoivassa.<br />
Itsenäisesti en pysty kulkemaan, koska autolla en voi ajaa vielä.<br />
Enkä liioin kävellä pitkää matkaa, seisomisesta puhumattakaan.<br />
Mutta silti. Olisi mukava pukeutua vaikka johonkin uuteen kesäpaitaan<br />
tai mekkoon.<br />
<br />
Köpöttelen paikalliseen naistenvaateliikkeeseen, Pappa pitää huolta kainalo<br />
sauvoistani kun selaan vaaterekkiä tottunein ottein. On ruutua ja raitaa.<br />
On kukkaa ja yksiväristä. Isoa kokoa ja niin pieniä ettei sen kokoisia<br />
aikuisia ole olemassakaan.....kai.<br />
Ystävällinen myyjätär esittelee minulle mekkoa joka on kuulemma<br />
"aivan minun näköinen". Minusta meissä ei ole mitään samaa.<br />
Myyjä kehoittaa minua laittamaan mekon jo olemassa olevien<br />
vaatteiden päälle, luultavasti siksi koska hän varmasti pelkää<br />
että kaadun hänen päälleen, kun keikun ilman keppejä.<br />
Teen työtä käskettyä ja mekko tuntuu hyvältä. Myyjän ilme<br />
kertoo jotain ihan muuta ja päätän vilkaista peiliä. Sen<br />
jälkeen olen samaa mieltä. Myyjä yrittää vielä kohteliaasti<br />
uskotella että tulos voisi olla toinen, jos kuitenkin koittaisin<br />
ilman noita omia vaatteitani jotka ovat mekon alla. Mutisen<br />
jotain epämääräistä ja kerron palaavani asiaan kun olen taas<br />
oma itseni herra, eli kävelen ihan omin avuin.<br />
<br />
Kaupan peilissä oli varmasti jotain vikaa naureskelee Pappa<br />
kun puhisen ettei mikään sovi. Olisin vaan niin halunnut<br />
piristää itseäni pienellä ostoksella. Maailmani ei siihen kaadu,<br />
koska en todellakaan ole shoppailija joka palkitsee itsensä<br />
joko, jos on harmitus päivä tai pilalle mennyt päivä. Tämä<br />
oli vain hetkellinen päähänpisto....kai.<br />
<br />
Kotona kuljeskelen peilien ohi ja katselen itseäni vähän<br />
joka kulmasta, että mikä niistä olisi minulle vähän armollisempi.<br />
On pyöreä, soikeaa, käsipeiliä ja kokovartalo peiliä. Eroa ei<br />
tunnu löytyvän. Äitini kuva hymyilee hyllyllä. On kuin<br />
hän seuraisi huvittuneena touhuani. Katsoessani kuvaa tarkemmin,<br />
huomaan miten paljon häntä muistutankaan. Samalla muistan<br />
miten rakas ja ihana äiti oli.....juuri sen näköisenä kuin oli.<br />
Miksi en siis minäkin. Kaivan vaatekaapia uudelleen ja löydän kuin<br />
löydänkin jotain päälle pantavaa joka ei purista eikä paljasta<br />
kaikkia muhkuroitani.<br />
<br />
Peilit kertovat joskus karua kieltä, sairaus vie välillä voimat,<br />
kivut jatkuu joskus pitempään kuin olisi halunnutkaan, toipuminen<br />
kestää kenties kauemmin kuin oli ajatellut ja kaikkea ei aina voi saada<br />
vaikka haluaisikin.<br />
Mutta onnellisuus on sitä että rinnalla on ihminen joka jakaa<br />
kaiken sen kanssasi.........<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9_BtcvdSoeNbE8JLnBFPLizTS4RvxE1tupffZadSROR-MHnYMnfOmiaQ1BbgHem0a7l8H-JmsyXDR5d8ttgMoJzcCUqJVZsGj_aK_q_EiXVumGaL_cdsLh5m8f_qQRBiO6u4ee8Atg6R8/s1600/IMG_2804+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="950" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9_BtcvdSoeNbE8JLnBFPLizTS4RvxE1tupffZadSROR-MHnYMnfOmiaQ1BbgHem0a7l8H-JmsyXDR5d8ttgMoJzcCUqJVZsGj_aK_q_EiXVumGaL_cdsLh5m8f_qQRBiO6u4ee8Atg6R8/s400/IMG_2804+2.jpg" width="237" /></a></div>
<br />
Siinä se odottaa katsojaa.....<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-28803072692352715302018-05-14T17:39:00.001+03:002018-05-14T17:40:30.366+03:00Vaivaisenluu osa 3/ Kenkiä ja tohveleita....Terveisiä sairastuvalta. Viikot kuluvat ihmeen nopeasti vaikka<br />
oikeastaan mitään ei tapahdu. Ja toisaalta tapahtuu aika<br />
paljonkin jos määrittelee sen juuri sairausloman kantilta.<br />
<br />
Tikit lähti todella kivuttomasti pois ja miksi ei olisi, olihan<br />
ottaja ammattilainen. Siitä kun häntä kehuin ja kiitin, hän<br />
kyllä mainitsi että aina se ei suinkaan mene kivuttomasti<br />
joskus niitä joutuu melkein repimään. Yöööööök, ajattelin....<br />
Elämä sen jälkeen on ollutkin yhtä rasvaamista. Minulle kun<br />
sanottiin että kannattaa rasvata ettei leikkaushaava jää rosoiseksi<br />
eikä kireäksi. Liikaa ei kuulemma voi rasvata. Olen sitten<br />
noudattanut kehotusta kirjaimellisesti. Olen rasvannut jalat,<br />
housut, sukat, tyynyt, sohvan , maton ja luultavasti vielä<br />
jotain mitä en tässä muista tai en ole vielä huomannut.<br />
Rasvapurkkeja on myös erillaisia. On rasvaisempaa ja paremmin<br />
imeytyvää, tuubissa ja purkissa. Niitä sitten kuljettelen tunikani<br />
taskuissa kun menen huoneesta toiseen. Kepit kun estävät<br />
normaalin kuljetuksen. Toisinaan unohdan ne milloin kylpyhuoneeseen<br />
tai mihinkin ja rakas omaishoitaja Pappani kiikuttaa ne kiltisti<br />
minulle. Siirtyminen paikasta A paikkaan B , tuntuu tänäpäivänä<br />
uskomattoman työläältä. No muutahan minulla ei ole kuin aikaa, joten<br />
So What...<br />
<br />
Sain vihdoin myös pois kuukauden seuranani kulkeneen tukikengän.<br />
Tosin en olisi millään raaskinut hänestä luopua, mutta toisaalta taas<br />
mennään askel kohti parantumista.<br />
Se olikin aika vekkuli hetki kun kengästä luovuin ja laitoin kipeään<br />
jalkaan normaalin kengän. Normaalin? No toisessa jalassa vain normaali<br />
ja kipeässä jalassa PAPAN neljävitoset!!!!! Onneksi Pappa muisti että<br />
omistamme melkein samanlaiset lenkkarit, etten ihan Robinilta näyttäisi.<br />
Nyt näytin vain Peppi Pitkätossulta.<br />
Kun otin ensi askelia kuukauden jälkeen tavallisella kengällä, tasapainoelin<br />
teki kuperkeikkaa. Lattia näytti aivan kuoppaiselta ja myös tuntui siltä.<br />
Pystyssä pysyminen oli hetken todella taitolaji. Epäilin että fysioterapeutti<br />
oli tehnyt jotain lattialle kiusakseni. Hyvin pian ymmärsin että vain pääni<br />
sisällä oli tämä HopLop. Pikkuhiljaa tasapainoelin alkoi uskoa etten kuljekkaan<br />
loppuelämääni vinossa vaan tarkoitus olisi palata siihen miksi luoja minut<br />
loi.<br />
Muutaman päivän jälkeen voin jo sanoa että meneehän se pikku hiljaa,<br />
pikku hiljaa....<br />
<br />
Aurinko paistaa täydeltä terältä, mittarikin näyttää reippaasti yli kahtakymmentä<br />
joka päivä. Olen nauttinut kun voin kulkea Papan aamutossuissa. Toisilla<br />
köpöttelen sisällä ja toisilla ulkona. Hän on joutunut uhrautumaan oikein<br />
kunnolla. Hänellä kun noita kenkiä aina ollutkin ehkä vähän enemmän<br />
kuin normi miehillä yleensä.<br />
Kiitollisuudella ajattelen että operaatio on tähän aikaan vuodesta. En voi<br />
ymmärtää millaiset lapikkaat olisin joutunut laittamaan jos talvipakkasella<br />
olisi ulos pitänyt tällaisen jalan kanssa mennä.<br />
Nyt sentään ONNEKSI löysin kenkäkaupasta sandaalit jotka eivät ole<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
kuin numeroa isommat kuin normaali kenkäni.<br />
Joten en joudu niitä hylkäämään kun jonain päivänä jalkaparkani<br />
on ihan kunnossa.<br />
<br />
Jumppaa pitkin päivää , kävelyharjoittelua ja välillä kotikaupassa käyntiä.<br />
Siitä on tämän hetkinen onnellinen elämäni tehty. Päivä päivältä parempi<br />
näin haluan uskoa......<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpQraOX7PVsIhk1Iri64RsQx9s8Zup0yjhxkMdgWdjmWdDO68umcga2hDzDEFnX5xZbXMEMTFbOXiDA3c-e54ugJC_1bwY1i5pN9d_fDyF6fQL1IGncAnmIp1EoccM_S8DhrsYyS2hm5kQ/s1600/IMG_0099_2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpQraOX7PVsIhk1Iri64RsQx9s8Zup0yjhxkMdgWdjmWdDO68umcga2hDzDEFnX5xZbXMEMTFbOXiDA3c-e54ugJC_1bwY1i5pN9d_fDyF6fQL1IGncAnmIp1EoccM_S8DhrsYyS2hm5kQ/s320/IMG_0099_2.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Pomin kuin poiminkin valkovuokkoja äitienpäivänä Papalle, hän kun hoitaa nyt tätä<br />
äidin virkaa. Vähän oli yllättynyt, mutta mielissään. Heti haki maljakon :)<br />
<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-73400829201789162582018-04-27T17:44:00.000+03:002018-04-27T17:44:39.592+03:00Vaivasenluu osa 2 / Lääkkeitä vai ei.....Illan hymyt olivat kaukana kun viimein heräsin. Yöllä alkanut<br />
jalan "sykkiminen" piti minut hereillä vaikka toisaalta olin aivan<br />
poikki. Melkein joka toinen tunti otettu kipulääke auttoi hetkellisesti,<br />
mutta "sykkiminen" sen kuin jatkui ja jatkui. Kun sitten vihdoin olin<br />
päässyt aamuun olin niin lääkehöyryssä että tuskin pysyin pystyssä.<br />
Aamupalaa ei voinut edes ajatella ja siksi siirryinkin takaisin<br />
kipulääkkeihin ja yritin unohtaa kovia kokeneen jalkani. Hirvittävä<br />
oksennuksen tunne alkoi vaania jo muutenkin epämukavaa olotilaani.<br />
Päätin painaa pääni uudelleen tyynyyn ja kun pappa vielä teki lähtöä<br />
hautajaisiin niin mikään mahti maailmassa ei vaatinut minua olemaan<br />
reipas.....<br />
<br />
Parin tunnin unien jälkeen havahduin tunteeseen että olen sittenkin<br />
elossa ja pahoinvointikin oli aika hallinnassa. Jalka rakasti olla<br />
asennossa jossa varpaat näyttivät kohti kattoa. Yritin kovasti opettaa<br />
sille että olisi muitakin asentoja, mutta se piti päänsä ja siispä miellytin<br />
sitä minkä pystyin. Toinen asento mistä se piti oli liike. Siinä sitten<br />
kuljin ympyrää olohuone, makuuhuone, työhuone, keittiö ja takaisinpäin.<br />
Välillä tein pitemmän lenkin ja kävin jopa kylppärissä. Se olikin sitten<br />
hieman vaativampi lenki, pari kunnon kynnystäkin, mikä jo sinällään<br />
vaati aika akrobatiaa kun jalka painoi ja päässäkin pientä heilutusta.<br />
<br />
Ensimmäiset päivät kuluivat vaihtelevaisesti kuten edellä. Välillä oli<br />
päivä että olisin voinut lähteä vaikka minne ja samantien iski väsymys.<br />
Tuskin jaksoin kiertää edellä mainittua lenkkiäni.<br />
Onneksi naapurin ihanat naiset kävivät piristämässä minua....<br />
<br />
Seitsemäntenä päivänä pappa pakkasi minut jälleen autoon. Se olikin<br />
ensimmäinen kerta sen jälkeen kun saavuin kotiin. Aamu oli hieman<br />
ankea , mutta pienen yäkkäyksen jälkeen olin iloinen että hän päättäväisesti<br />
otti minut mukaan ja suuntasimme katsomaan lapsenlapsiamme.<br />
Päivä oli loistava ja jaksoin koko päivän ilman minkäänlaista kipulääkettä.<br />
Liekö lapsilla parantava voima.....olin siitä aivan varma. Lääkärin<br />
määräyksestä meidän piti pysähdellä välillä jotta veri pääsee virtaamaan<br />
paremmin ja sitä noudatimmekin. Illan viimeisen pysähdyksen jälkeen<br />
oli tunne . Väsynyt mutta onnellinen......<br />
<br />
Viikon kuluttua en tarvinnut enää yhtään kipulääkettä, en edes illalla.<br />
Olin onneni kukkuloilla. Minulle avautui myös ihan uusi maailma.<br />
Aloin käydä kaupassa!!! Niinpä. Miten voi kauppareissukin tuntua juhlalta,<br />
varmaan siksi että askel......no, parempi. En olisi koskaan uskonut että<br />
kauppa reissutkin tuottavat niin suurta mielihyvää..<br />
Myös ystävien vierailu meillä piristi suunnattomasti. Tuntui hyvältä purkaa<br />
tuntojaan ymmärtävälle ystävälle, vaikka koti ei ollutkaan ihan<br />
parhaassa vireessä. Pappa kun on joutunut koville. Omaishoitajan osa<br />
on ollut hänelle kokopäivä työtä. Tosin olen laittanut merkille että<br />
eräät työt, varsinkin ruoanlaitto ja suunnittelu on selvästi ollut hänelle<br />
mieleen. Olen jopa ajatellut ulkoistaa, ainakin osan siitä hänelle vaikka<br />
joskus tervehdynkin.<br />
<br />
Toisella viikolla alkoi jalan turvotus olla melkein unohdettu asia. Ei siis<br />
aivan kunnossa, mutta ei kipeäkään. Siispä pihahommiin......<br />
Haravointi.... Ei ihan onnistunut. Jalan päälle kun ei voinut astua ja nyt<br />
vasta keppejä oli liikaa. Mutta perennapenkkejä oli helppo repiä kun sai nojattua<br />
keppeihin jäi toinen käsi vielä vapaaksi . Puitten leikkuu onnistui myös<br />
aika näppärästi. Joskus ollut hankalaa kahdellakin kädellä.<br />
Keppi oli myös aika kätevä, sillä kun sai sitten osoitettua<br />
papalle että otapa tuosta ja tuosta. Oli kyllä aika pomo fiilis. Pikku<br />
hiljaa piha alkaa heräämään talvi horroksesta.<br />
<br />
Parantuminen on edennyt paremmin kuin uskalsin haaveillakaan. Ikä ja<br />
muutama muukin seikka epäilytti ja pelotti. Jos leikkaus tuo kaipaamani<br />
helpotuksen on tämä ollut sen arvoista.<br />
Kaksi viikkoa on mennyt ja olen todella iloinen että olen toipunut näin<br />
hyvin . Vielä on kuusi viikkoa jäljellä. Kohta ovat tikit poissa.<br />
Alkaa taas,uusi vaihe. Olen aika iloinen, onnellinen ja luottavainen.......<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfLVCIn8sW3r8M_APrjUJKjjWJ863-bT9UFtKTw-7EXhv_Ha5yP7MEw82jfrrCoJzMj2s1l-EJlFIsatW4G-lUU-nQYbKi1KjYZDRpCfEqdl8FAXOtFu7OzwmjJV6CUdlIz0s1oOqiJjQj/s1600/IMG_1315.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfLVCIn8sW3r8M_APrjUJKjjWJ863-bT9UFtKTw-7EXhv_Ha5yP7MEw82jfrrCoJzMj2s1l-EJlFIsatW4G-lUU-nQYbKi1KjYZDRpCfEqdl8FAXOtFu7OzwmjJV6CUdlIz0s1oOqiJjQj/s400/IMG_1315.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Viime vuonna tähän aikaan konttasin ojan pohjalla ja kuvasin leskenlehtiä. Tänä vuonna tyydyn ihailemaan niitä auton ikkunasta. Aina ovat kuitenkin yhtä ihania. Lehdet antavat toivon että kesä on kohta käsillä. Kohti parempaa aikaa mennään.......</div>
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-43505620974684684212018-04-22T19:27:00.000+03:002018-04-22T19:28:28.026+03:00Vaivasenluu osa/1 LeikkausNiin vain sekin päivä koitti että edessä oli vaivasenluuni leikkaus.<br />
<div>
Vaikka luulin etten tässä elämässäni sitä anna tehdä. Pelko tila</div>
<div>
siihen liittyen oli niin suuri, eikä muisto äidin kokemasta leikkauksesta</div>
<div>
joskus kauan sitten parantanut tilannetta mitenkään. Päin vastoin</div>
<div>
kauhu oli sitäkin suurempi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koitti perjantai 13 päivä. Jo kohtalainen enne lisäämään pelkoa </div>
<div>
jo muutenkin melkein hermoromahduksessa olevaan itsetuntooni.</div>
<div>
Lohduttelin itseäni että onhan pappakin syntynyt tuona huonon</div>
<div>
onnen päivänä, eikä hän nyt olemassa oloani mitenkään huonontanut , </div>
<div>
päinvastoin.</div>
<div>
Pappa toi minut sairaalaan ja lupasi hakea minut heti kun vaan soitan</div>
<div>
hänelle, päiväkirurgisesti kun toimenpide tehdään. Lähdin urhoollisesti </div>
<div>
tallustelemaan sisälle, jolloin pappa soitti torvea ja ilmoitti että kainalosauvat</div>
<div>
voisin myös ottaa mukaan. Tässä kohtaa jo ajattelin , että just näin tämä</div>
<div>
menee, VOI KAUHISTUS? </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun ensimmäiset kipulääkkeet annettiin ja jäin odottamaan lähtöä</div>
<div>
leikkaukseen, yritin muistella jooga opettajani opettamia hengitysharjoituksia .</div>
<div>
Oma hengitykseni muistutti lähinnä synnytys hengityksiä kuin rentoutus harjoituksia.</div>
<div>
Vihdoin marssin hoitajan perässä kohti leikkaus salia. Jostain syystä en</div>
<div>
päässytkään saliin vaan minut ohjattiin ulkopuolelle , siinä olevalle</div>
<div>
tuolille. Esilääkityksestä huolimatta jännitys nousi tässä kohtaa nollasta</div>
<div>
sataan ja itsehillintäni oli todella koetuksella.<br />
Kun viimein hoitaja tuli hakemaan minua, tunsin miten kyyneleet<br />
alkoivat valua poskilleni vaikka kuinka yritin koota itseni ,<br />
samalla kun pyytelin anteeksi kaikilta läsnäolioilta .<br />
Ystävällinen hoitaja selitti miten kaikkia jännittää ja</div>
<div>
miten heillä on joku eri juttu juuri tänään mitä tehdään täällä leikkaus<br />
salissa....en edes kuullut/muista/ymmärtänyt kaikkea kuulemaani.</div>
<div>
Olisin niin halunnut että minut nukutetaan ja olisin välttynyt kaikelta</div>
<div>
tältä.<br />
<br /></div>
<div>
Hoitajat selittivät ystävällisesti mitä he tekivät minulle ja minä</div>
<div>
kuuntelin mutta en sisäistänyt yhtään mitään. Jostain kaukaa kuulin</div>
<div>
miten joku sanoi että " potilas on erittäin hermostunut" , tuumailin</div>
<div>
vaan että kenestäköhän ne puhuvat....</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Heräsin kuin jostain unesta. Hämmästelin oloani. Eihän minua</div>
<div>
pitänyt nukutettaa. Ilmeisesti lääkkeet olivat vieneet ajantajun ym.</div>
<div>
Olin vähän ihmeissäni , kun tunsin miten vasen jalkani liikkui.</div>
<div>
VASEN! Miten ihmeessä. Siis onko ne sittenkin leikanneet väärän jalan.</div>
<div>
Kysyivät vielä ennen leikkausta kumpi jalka ja kuitenkin väärän leikkasivat.<br />
Melkein nauroin ääneen......</div>
<div>
No ei se niin väliä, se pitäisi muutenkin leikata. Nyt kun mokasivat, varmaan</div>
<div>
uusi leikkausaika on aika pian......</div>
<div>
Hetken päästä sain huomata että oikea oli jalka mikä leikattiin, koska</div>
<div>
en pystynyt liikuttamaan sitä, vaikka käytin kaiken tahdonvoimani.</div>
<div>
Kiitin ystävällisiä hoitajia ja pahoittelin vielä miten olinkaan voinut</div>
<div>
niin liikuttua. Heidän mielestään asia oli ihan ymmärrettävissä..<br />
Me kaikki kun olemme erillaisia......</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olin onnellinen kun leikkaus oli , kipuja ei missään ja sain lepäillä</div>
<div>
vailla minkäänlaisia murheita heräämössä....</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Huoneeseen päästyäni sain lounaan ja taisin hieman nukahtaakin. </div>
<div>
Hetken päästä fysioterapeutti opasti miten keppejä käytän. Tuntui</div>
<div>
että pää ja jalat eivät olleet samaa paria ollenkaan. Kun yksi jalka on</div>
<div>
melkein poissa käytöstä , mutta samalla olet saanut kaksi jalkaa lisää.</div>
<div>
Kohellus oli melkoista. Tuntui kuitenkin ihanalta kuulla terapeutin sanat</div>
<div>
" Hienosti menee " . </div>
<div>
Neljältä pappa tuli hakemaan minua kotiin. Päästä huippasi kuin olisin<br />
juuri tyhjentänyt pullollisen punaviiniä ja jalkoja oli ihan liikaa.....<br />
Urhollisesti kuitenkin känkkäsin autoon.<br />
Pappa oli ihanasti sisustanut automme takapenkin uuteen uskoon.<br />
Monilla tyynyillä hän teki oloni niin mukavaksi että olisin voinut<br />
matkustaa näin pitemmänkin matkan.<br />
<br />
Ilta meni hyvin ja pureskelin tasaiseen tahtiin kipulääkkeitä mitä<br />
pappa minulle tarjoili. Itse en tuntunut ymmärtäväni niistä<br />
yhtään mitään. Nautin vaan suunnattomasti että tilanne on ohi ja<br />
minulla on ihminen vierelläni joka pitää minusta huolta.<br />
Vahvan kipulääkkeen turvin nukahdin onnellisena ja helpottuneena<br />
uuneen, vailla minkäänlaisia murheita huomisesta. Vaikka tiesin<br />
että niitä tulee, juuri nyt en niistä välittänyt.......<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHke6CIpUiI8KaSiFsxgQseUd2bmBB7_ENS9akJX7V4nUAFA0cQLvGis-5agOhCbEkSjajC5pBRe5N1PuzddHdwzBlowYbzYTugnNTqQh3Hh-Ok73tpITxy5tpw3A7KLFvEdZQ5SoME__e/s1600/IMG_2801.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHke6CIpUiI8KaSiFsxgQseUd2bmBB7_ENS9akJX7V4nUAFA0cQLvGis-5agOhCbEkSjajC5pBRe5N1PuzddHdwzBlowYbzYTugnNTqQh3Hh-Ok73tpITxy5tpw3A7KLFvEdZQ5SoME__e/s400/IMG_2801.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Uusi muodikas kenkäni seuraavat neljä viikkoa........<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-81014437615505523332018-04-15T18:21:00.000+03:002018-04-15T18:25:39.752+03:00Haikeutta ilmassa....Kevät on jo kovaa vauhtia menossa. Ei ehkä minun parasta aikaani<br />
mutta ymmärrän jälleen kerran niitä jotka alkavat heräämään<br />
kylmän ja pimeän talven jälkeen.<br />
Joka kevät toistan itselleni että juuri nyt on tulossa sellainen<br />
unelmien kevät minullekin. Joka kerta joudun pettymään tai<br />
ainakin toteamaan ettei se ollut ihan sellainen miksi olin sen<br />
ajatellut.<br />
<br />
Jonkin asteinen masennus, tai se on ehkä väärä sana tämä<br />
masennus. Ne ketkä ovat joutuneet sen todellisuudessa kohtaamaan<br />
eivät varmastikaan ymmärtäisi tätä minun oloani siksi.<br />
Mutta jotain sinne päin ajattelen sen kuitenkin olevan. Kun tuntuu<br />
ettei jaksa eikä kykene mihinkään, mutta tekee kuitenkin.<br />
Kun väsyttää niin ettei pysty nukkumaan. Kun keskittymiskyky<br />
heikkenee niin että on vihainen itselleen ja kuitenkin huomaa<br />
että kaikki tuli tehtyä ja vähän enemmänkin. Kun jälleen kerran<br />
satelee suruviestejä. Niin on vain todettava että ihan on normaali<br />
kevät menossa.<br />
Kun haluaisi ilostua uudesta kevätmuodista. Haluaisi pukeutua<br />
pinkkiin ja taivaan siniseen, mutta mielessä on vain musta valkoinen.<br />
<br />
Pesin ikkunat, niin sisältä kuin ulkoa. Maailma näyttää paljon<br />
paremmalta. En olisi uskonut sen auttavan, mutta auttoi.<br />
Olin näkevinäni hämähäkin ja tuulahduksen kesästä. Yrittiköhän<br />
se piristää. Kyyhkyspariskunta on muuttanut jälleen pihallemme<br />
se jos mikä on varma kevään merkki. Siinä ne elävät kanssamme<br />
koko kesän ja sitten taas häviävät ja tuskin muistan niiden olemassa<br />
oloaan sen jälkeen . Kunnes ne jälleen ilmestyvät. Miten voikaan<br />
pari lintua piristää niin paljon. Lunta on vielä pihalla, mutta lämpö<br />
ja aurinko yrittävät vähentää sitä oikein porukalla. Niillä on ihan<br />
selvästi halu piristää minua ja varmaan muitakin.<br />
Krookukset , leskenlehdet iltakävelylenkillä ei voi olla huomaamatta.<br />
Yritän jälleen löytää ihania asioita keväästä vaikka vieläkin<br />
harmittaa miten minulta taas varastettiin yksi tunti, niinkuin joka<br />
kevät. No, onneksi ihana syksy palauttaa sen aikanaan minulle.<br />
<br />
Pappa on luvannut raahata mahdollisimman pian pihalle tuoleja<br />
jotta voisin piristyä istuttuani auringon paisteessa. Se todellakin<br />
muistaa paistaa lähes jokainen päivä. Sammuttaa surumielistä<br />
oloani ja muistuttaa omasta D vitamiini tuotannostaan josta<br />
saan olla kiitollinen.<br />
<br />
Olen ehkä sittenkin valmis tähän raskaaseen kevääseen. Ehkä<br />
se sittenkin jälleen kerran on ihan tavallinen kevät. Vien ruusun<br />
pois nukkuneen haudalle, kun en hautajaisiin päässyt. Adressin<br />
lähetän toisen pois nukkuneen omaisille, kun en sinnekään pääse.<br />
Kaivan vaaleanpunaisen puseron kaapista, ties koska olen sen<br />
ostanut. Saa kelvata tänäkin keväänä. Kuuntelen kollegani<br />
tilitystä .....hän rakastaa kevättä ja todellakin kertoo sen ja ilmaisee.<br />
Aurinko paistaa sisään ja puhtaat ikkunat hymyilevät kilpaa<br />
ikkunalaudalla olevien kukkien kanssa.<br />
Tunnen sittenkin olevani onnellisemmassa asemassa kuin moni<br />
muu ja siksi päätän ryhdistäytyä, niinkuin kaikkina muinakin<br />
viettämäni keväinä.<br />
Seison terassilla ja teen hengitysharjoituksia , juuri niitä mitä olen<br />
joogassa oppinut. Elämä on tässä ja nyt onnellisimmillaa .<br />
Siispä eletään sitä nyt ja tänään. Huomenna onkin jotain muuta.<br />
Siitä sitten toiste enemmän.......Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-78703541618704824842018-01-23T16:46:00.001+02:002018-01-23T16:46:28.181+02:00Kolmonen.....Näin tässä muutama päivä sitten erään tutun rouvan. Hän kyseli<br />
varovasti minulta. " Sinä kun olet kiinnostunut kaikesta henkisestä,<br />
enkeleistä ym. Oletko koskaan miettinyt numerologiaa?" Vastasin<br />
että olen. Johon hän.." Kummalista miten herään joka yö ja kello<br />
näyttää kahta. Tuntuu kun ostan hedelmiä, vaikka minkä verran<br />
niin summa on aina kaksi euroa. Olin kirpputorilla ja kaikki kirjat<br />
jotka halusin maksoivat myös kaksi euroa. Tuntuu että joku yrittää<br />
viestiä minulle jotain." Sanoin etten niistä viesteistä mitään tiennyt<br />
mutta tiedän pojan jolle numero kolme oli joskus aika merkittävä.<br />
Hän halusi kuulla tarinan.....<br />
<br />
Poika josta kerron syntyi tähän maailmaan kolme viikkoa etuajassa.<br />
Kun kätilö punnitsi pojan tuli painoksi tasan kolme kiloa. Äidin ja lapsen<br />
käteen laitettiin sama tunnus kolmonen ja päänympärystä mitatessa<br />
vilahti myös kolmonen. Kätilö tuumasi että, "Tulipa pojalle paljon kolmosia."<br />
<br />
Poika kasvoi niin kuin lapset kasvavat. Kun poika oli kolme vuotias<br />
hänen vanhempansa ostivat uuden isomman asunnon. Kolme huonetta ja keittiö.<br />
Asunto oli samassa talossa missä pojan kolme serkkua asuivat.<br />
<br />
Vuodet vierivät ja kerran vanhemmat päättivät lähteä lomamatkalle<br />
Portugaliin. Se oli pojan ensimmäinen ulkomaanmatka, hän oli<br />
silloin kolmetoista vuotias.<br />
<br />
Aika kului ja jälleen tuli tilanne jolloin pojan perhe päätti muuttaa.<br />
Poika oli silloin yläasteen kolmannella. Sen jälkeen hän oli kolme<br />
vuotta lukiossa ja kolme vuotta ammattikorkeakoulussa. Vuosi oli<br />
2003 kun hän valmistui. Samana vuonna hän täytti 23 vuotta.<br />
Samana vuonna hän oli tutustunut myös nuoreen naiseen ja rakastunut.<br />
Poika oli löytänyt puuttuvan "palasen" elämälleen, olihan tyttö<br />
ei toinen kaksosista, vaan yksi kolmosista.<br />
<br />
Valmistumisen jälkeen poika haki töitä ja saikin paikan pääkaupunki<br />
seudulta. Päivälleen kolme kuukautta myöhemmin tyttö muutti<br />
hänen luokseen.<br />
<br />
Parin vuoden kuluttua helmikuun kolmantena, poika kihlasi tytön.<br />
Kuukauden kuluttua 4.3 suku nautti kihlajaiskahvit.<br />
<br />
Kun häitä aikanaan vietettiin pojan äiti piti siellä puheen ja kertoi tämän<br />
tarinan, samalla salaa toivoen että poika pääsisi irti numerosta joka kulki<br />
hänen vana vedessään...sattumalta.<br />
<br />
Tuttu rouva kuunteli kummissaan tarinaani ja tivasi oliko poika todellinen<br />
ja miten hänelle on käynyt häiden jälkeen.<br />
<br />
Sanoin että poika on todellinen ja silloin tällöin tuo numero putkahtaa<br />
esiin. Hän ei siihen kiinnitä huomiota ellei siitä hänelle vihjaile.<br />
Pojan vaimon täytettyä kolmekymmentä perheeseen syntyi lapsi.<br />
Kun hän itse täytti kolmekymmentä heille tuli kaksi lasta lisää eli<br />
hän sai ne kolme lasta mitä hänelle "povattiinkin". Hän asuu talossa<br />
jonka numero on ...tietysti kolme. Niin ja yhä siellä kehä kolmosen<br />
sisäpuolella.....<br />
<br />
Sanoin rouvalle, niinkuin jokaiselle sanon. Mikään tässä elämässä ei ole sattumaa,<br />
mutta jos jokin numero kulkee mukana niin ei se niin vaarallistakaan ole.<br />
Niinkuin tässäkin tarinassa. Meidän tarinamme ovat ennalta kirjoitettuja<br />
....kenties. Mutta ainahan me voimme muuttaa ainakin vähäsen suuntaa<br />
jos itse tahdomme.<br />
Jos se kaksi euroa tulee punnituksessa, niin lisää hedelmiä ja punnitse<br />
uudelleen. Älä kurki kelloa ennen kuin se soi. jne tai<br />
sitten otat selvää mitä se numero haluaa sinulle kertoa. Yhdestä olen<br />
varma, se haluaa että olet onnellinen.......<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNiX1-O1OZ5jJU5YebykNRZDrxKL9W2Rh_dGaQNbigq2h98TgjnMJOa_uE_jPk-jG-WPM7x_04_BAjozPFHZ5RoDTWLrsrBN2CoeWMT1W3HKbWSWpPe32_KVimUWdvAXuiEFtpUJeRF1gO/s1600/IMG_1780.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNiX1-O1OZ5jJU5YebykNRZDrxKL9W2Rh_dGaQNbigq2h98TgjnMJOa_uE_jPk-jG-WPM7x_04_BAjozPFHZ5RoDTWLrsrBN2CoeWMT1W3HKbWSWpPe32_KVimUWdvAXuiEFtpUJeRF1gO/s400/IMG_1780.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Tuumailin minkälainen kuva tähän sopisi kun katselin vanhoja blogikuvia. Nämä<br />
kolme kaverusta ovat aika kivoja. Ne kuuluvat kolmelle lapsenlapselleni.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-15213205882749615362018-01-01T18:22:00.001+02:002018-01-01T18:23:16.042+02:00Tavallinen ihminen....Kuulun jälleen kerran niihin onnellisiin ihmisiin jotka saavat<br />
aloittaa uuden vuoden. Kääntää sivua ja tehdä melkein mitä mieli<br />
halajaa. Tavallisen ihmisen tavallisia asioita.....<br />
Sitä tässä tuumailin että mikä on se TAVALLINEN ihminen?<br />
<br />
Tavallinen ihminen, että pitikin tarttua tuohon sanaan juuri kun olin<br />
kirjoittamassa postausta miten aloitamme tämän vuoden taas<br />
kiitollisena jne. Luin mitä olin kirjoittanut viime vuonna tähän<br />
aikaan. Elikkä ei lupauksia, ettei tarvitse surra rikkomuksia.<br />
Ei suklaa lakkoa, eikä paljon muutakaan. Vauhdilla eteenpäin<br />
ja katsotaan mitä vuosi tuo tai vie. Ei siitä sen enempää vaan<br />
palataan tuohon Tavalliseen ihmiseen.....<br />
Tavallinen ihminen minkälainen hän on voi kukin itsekkin<br />
miettiä.....<br />
<br />
Tavallinen ihminen. Saa nousta joka päivä sängystä niin ettei tarvitse<br />
kenenkään apua. Pukea vaatteet päällensä, kuunnella ääniä<br />
elämän, joita ympäristö hänelle tarjoaa. Syödä aamupalaksi<br />
sen mitä on itse hankkinut tai joku toinen Tavallinen sen<br />
hänen jääkaappiinsa laittanut. Tavallinen voi tuntea että on koti<br />
mistä lähteä ja koti minne palata.<br />
<br />
Tavallinen ihminen saa mennä töihin. Hän menee millä haluaa<br />
tai millä kykenee. Hän saa täyttää päivänsä työllä tai voi olla<br />
kotona jos hän suo ja mahdollistaa sen itselleen. Hän voi myös<br />
kouluttaa itseään juuri sen verran kuin se hänelle sopii tai vähemmän<br />
mitä ensin suunnitteli. Hänellä on mahdollisuus valita, ainakin<br />
hitusen verran.<br />
<br />
Tavallinen ihminen voi kävellä kun haluaa ja juosta jos mieli tekee.<br />
Voi hyppiä, kontata, kurkottaa, voi tanssia, pyöriä tai olla vaan.<br />
<br />
Tavallinen ihminen voi tuntea tuoksut. Tuoksut tuulen ja kukkien.<br />
Tuoksut puiden ja niittyjen ja kaiken minkä luonto suo. Tietysti<br />
myös tuoksut ruokien.<br />
<br />
Tavallinen ihminen voi kuulla ja katsella aisteillaan. Nauttia näkemästä.<br />
Kieltää kuulemansa. On mahdollisuus valita.<br />
<br />
Tavallinen ihminen on kaikkea tätä ja Tavallinen ihminen on myös hän<br />
joka ei pysty näihin mihinkään. Tavallinen ihminen tarvitsee auttajaa,<br />
hän tarvitsee tukijaa. Hän tarvitsee kuuntelijaa, hän tarvitsee rinnalla<br />
kulkijaa. Hän on silti Tavallinen vaikka ei ole paikkaa minne mennä.<br />
Ei voi koskettaa tai nähdä edes hitusen maailmaa.....<br />
<br />
Mutta Tavallinen ihminen on ELOSSA. Hän voi aloittaa tämänkin vuoden<br />
niinkuin kaikki vuodet. Onnellisena siitä että matka jatkuu ja kaikki<br />
ovet ovat edes hitusen raollaan. Jos jokin ovi onkin suljettu niin<br />
siihen voi aina koputtaa ja avaaja on varmasti toinen ihan<br />
Tavallinen ihminen.....<br />
<br />
Hyvää alkanutta vuotta sinulle Tavallinen ihminen.<br />
Erityinen ja paras ihminen niinkuin meistä jokainen...<br />
toivoopi ihan tavallinen onnellinen ihminen.....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq3XuiRNDA9q5Vexp39TbsQL13oGf4yG0qhT4RtHZP58xDQtpyStrK0dxqGpz-X5cRtM3o2ZvAtJqhP8phfsykOBh85vMGCz-JkcILolaE4sRSg41ZiJWncbUgm0_O7Ec55wAG96s6cF32/s1600/IMG_2556.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq3XuiRNDA9q5Vexp39TbsQL13oGf4yG0qhT4RtHZP58xDQtpyStrK0dxqGpz-X5cRtM3o2ZvAtJqhP8phfsykOBh85vMGCz-JkcILolaE4sRSg41ZiJWncbUgm0_O7Ec55wAG96s6cF32/s400/IMG_2556.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Enkeleitä tähänkin vuoteen.....Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-14874753932358810152017-12-12T17:34:00.000+02:002020-08-08T20:53:34.416+03:00Laiskan nappi....Yleensä kun kirjoittelen näitä tuumauksiani niin toteutan<br />
sen samalla kaavalla. Toisin sanoen kirjoitan mitä mieleeni<br />
tulee ja kun mieli on tyhjä laitan pisteen ja se on siinä.<br />
Tällä kertaa laitoin ensin otsikon ja sen jälkeen tuumailin mitä<br />
kirjoittaisin. Se ei tosiaankaan ole mitenkään vaikeaa, paremminkin<br />
tuumailen tässä miten voisin kaiken tiivistää etten kirjoittaisi<br />
tätä lopun päivää. Niin paljon olisi sanottavaa tuosta napista.<br />
<br />
Ensiksikin tämä laiskan nappi. Kuulostaa tietysti kummalliselta, mutta<br />
sellaiselta minusta tuntui tässä eräänä päivänä.<br />
On kuin jokin nappi olisi painunut alas, siis sillälailla kun painat<br />
nappia ja HUPS, se ei nouse ylös vaikka tekisit mitä. Painat vaan<br />
uudelleen ja uudelleen kunnes luovutat ja uskot että se todellakin<br />
on pohjassa. Vanha ja rikkinäinen.<br />
<br />
Tällaisena jouluhöperönä olen saanut kuin saanutkin kaikki joulu<br />
koristukset ym. paikoilleen jo marraskuun puolella, hyvä niin.<br />
Pikkujouluna sain tietysti vihdoin ja viimein syödä hivenen<br />
kinkkua ja laatikoitakin piti testata. Puhumattakaan riisipuurosta<br />
ja sekahedelmäkiisselistä, sitä nyt varsinkin oli saatava.<br />
Mutta sitten meni nappi päälle......<br />
<br />
Turun suurtorin joulumyyjäiset kävelin melkein vauhdilla läpi.<br />
Pappa ihmetteli mikä kiire meillä on.....no ei ollut mikään. Oli<br />
vain tunne ettei ollut minulle mitään. Vaikka ostin itselleni<br />
joululahjankin.... ja mieluisan, tietysti. Yleensä siellä kävellessäni<br />
saan sata ja tuhat ideaa. Kotona sitten anelen pappaa toteuttamaan<br />
edes yhden niistä. Nyt kävelin nappi pohjassa pois.....<br />
<br />
Joululahjoja on mukava ostaa ja ideoita on vaikka ja kuinka. Ainoa<br />
este on yleensä budjetti ja sen takia sitten touhuan lahjojen kanssa<br />
viikosta toiseen. Tämän vuotiset lahjat tuli hankittua melkein yhdellä<br />
kertaa. Kotona selailin nettiä, vertasin hintoja, hain pois.<br />
Ei jaksa kierrellä kauppoja ja ihailla kaikkia ihania tavaroita ja<br />
unelmoida miten jonain päivänä ostan hänelle tai hänelle.<br />
Niin laiskotti että kotiin oli päästävä pikimmiten nappi pohjassa.....<br />
<br />
Joulua en ole suunnitellut sen kummemmin, saattaa olla että "saarioisten<br />
äidit" auttavat tänä vuonna minua, kun on tuo nappikin.<br />
Ehkä juuri ja juuri jaksan kinkun paistaa ja kenties siinä samalla<br />
parit joulutortut. Joulu on siivottu jo marraskuussa, onneksi. Taidan<br />
selvitä ihan pintasiivouksella tämän kuukauden....<br />
<br />
Nuorten perhe menee mummilaan joten vietämme joulua kahdestaan.<br />
"Ottopoikamme" korkeintaan viihdyttää meitä aattona, joulupäivän<br />
aion viettää pyjamapäivä tyylillä, tapanina sitten herään horroksesta<br />
ja alan pikkuisen jaloitella. Vähän tuumailin jos vaikka silloin<br />
alkaisin tehdä jotain sille napille. Jos sen voisi vaikka jotenkin korjata .<br />
Saisi sen viimeinkin toimimaan niin kuin normaalisti, eli sopivasti<br />
laiskana, mutta innostuneena kuitenkin suuremman aikaa....<br />
<br />
Elämä on aikalailla suorittamista, itseltään vaatii toisinaan ehkä<br />
vähän liikaakin. Kun on tottunut että kaikki menee käsikirjoituksen mukaan<br />
tuntuu vaikealta ymmärtää miksi ei jonain päivänä jaksa tai pysty.<br />
Onneksi mieli tulee silloin esiin ja laittaa sen laiskan napin päälle.<br />
Muistuttaa että voit olla yhtä onnellinen nappi pohjassakin.......<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg1aoIMquhoXVUM_3JsWMu5TJgVqPwyK7lUWNZ2lFWvcGVfQq8qwNcCkmI4LlWXXpn8P1f5LaNW5T-TE9Jc_h_TnTztHzvD5lRIuBWGPyGsI1t4Ygoj3pfHW_b2oLoEYZLf2J6Xj-WH9C1/s1600/IMG_2797+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="795" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg1aoIMquhoXVUM_3JsWMu5TJgVqPwyK7lUWNZ2lFWvcGVfQq8qwNcCkmI4LlWXXpn8P1f5LaNW5T-TE9Jc_h_TnTztHzvD5lRIuBWGPyGsI1t4Ygoj3pfHW_b2oLoEYZLf2J6Xj-WH9C1/s400/IMG_2797+2.jpg" width="198" /></a></div>
<br />
Pappa osti minulle uuden enkelin. Alan kuulemma muistuttaa tätä entistä enemmän.<br />
Vähän unelias, pyöreä mumma. Varmaan nappi pohjassa hänelläkin.....Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-77265713858455224202017-11-15T18:23:00.001+02:002017-11-15T18:24:17.773+02:00Joulu mielessä.....Joulun odotus on alkanut mummalassa, tai oikeammin joulunaika.<br />
Sitä odotusta nyt taitaa olla koko syksy, puoli kesää ja hitusen<br />
kai keväälläkin. Toisinsanoen joulumuorin virka olisi aika mukava.<br />
Toistan itseäni, niinkuin nykyään aina....Osaan kyllä elää ja nauttia<br />
jokaisesta vuodenajasta jos joku nyt miettii että siinä hänen vuodet<br />
viilettää kun aina vaan joulua odottelee...Ehei, päivässä eletään<br />
ja nautitaan, joulu vain mielessä.<br />
<br />
Lokakuun puolella pappa, siis entinen Elkkis ja sitä ennen<br />
Vapaaherra joksi häntä tituleerasin, on nyt pappa. Papaksi häntä<br />
kutsumme kun koko perheemme on koolla, niin olkoon täälläkin.<br />
Siis pappa laittoi (ihme ja kumma) joulutähden ikkunaan ja ihan<br />
ensimmäisellä pyytämällä ja jo lokakuussa. Mutta näkihän hänkin<br />
miten illat ja päivätkin ovat pimeämpiä ja pimeämpiä päivä päivältä eli<br />
tähti saa loistaa ikkunalla joka ilta. Tähti ikkunalla oli oikeastaan<br />
lupaus joulunvalmistelujen alkamisesta. Olihan niitä joulutorttuja<br />
jo tehty lastenlasten kanssa perinteisesti syyslomalla ja elokuussa<br />
yksi joulukoriste ostettu jne. Tähti oikeastaan varmisti että nyt<br />
voi kiihdyttää vauhtia ja on vain marraskuu aikaa. Joulukuussa<br />
kaiken pitäisi olla jo valmiina jotta voi sitten pyhinä nauttia ja<br />
valittaa että miten tämä joulunaika menee niin nopeaan.....<br />
<br />
Olen ottanut tänä vuonna myös suuren riskin. Olemme ostaneet<br />
TEKOKUUSEN. Kyllä, osa ihmisistä jotka tuntevat minut ovat<br />
sitä joko suuresti ihmetelleet tai hämmästelleet olenko sairastunut<br />
johonkin metsänötökkä allergiatautiin. Olen kuulemma ainakin<br />
toiseksi viimeinen ihminen joka voisi edes harkita moista kuusta.<br />
No, nyt se kuitenkin ostettu ja ihan yhteisymmärryksellä, ilman<br />
mitään olevia tai tulleita tauteja . Suurin syy oli se että nyt saan<br />
koristella kuuseni ja tuoda sen sisälle juuri silloin kun haluan.<br />
Juuri silloin kun mieleeni tulee ja pappa suostuu sen raahaamaan<br />
varastosta. Ja jos hän ei sitä tee niin pystyn sen ihan itsekkin<br />
kokoamaan...ehkä. Piikit ei pistele, eikä juotavaakaan tarvitse.<br />
Kuusi on ikivihreä ja luvannut ihastuttaa meitä monena vuotena....ehkä.<br />
Tuoreen kuusen puolustajat ovat olleet jonkin verran aktiivisia<br />
ostokseni suhteen. "Missä on sun jouluntuoksu, missä on sun<br />
perinteet, mitä jos sua harmittaa" jne. Kaikki on käyty läpi.<br />
Tuoksua saa kun katkoo kuusiaidasta oksia ja laittaa maljakkoon,<br />
niin teen joka vuosi muutenkin. Perinteet....no jaa, tästä alkaa<br />
uusi sellainen. Harmittaa eli en tykkääkään kuusesta....no sitten<br />
alan itse kuusikauppiaaksi ja myyn sen pois.....ensi jouluna.<br />
<br />
Ystävä toi amarylliksen, ihanan valkoisen. Se alkaa pikku hiljaa<br />
avaamaan nuppujaan. On ihana seurata sen matkaa kohti<br />
loistoa. Muutama uusi punainen kynttilä on tullut ostettua, vaikka<br />
viime vuotisiakin on vielä jäljellä . Jotenkin kynttilät kynttilänä<br />
tuovat vielä suuremman tunnelman kuin tuikut, niitä nyt tulee<br />
poltettua auringonpaisteellakin. Tänään ostin joulukortteja. Olen<br />
päättänyt monena vuotena etten enää niitä lähetä, kun muistan<br />
aina näitä hyväntekeväisyysjärjestöjä, mutta silti löydän<br />
itseni niitä kirjoittamasta. Muutama lahjakin on tullut<br />
ostettua ja jopa paketoituakin.<br />
<br />
Tästä se taas lähtee tämä ihana joulunaika. Ripustukset ja koristukset<br />
sinällään tuo tunnelmaa mutta tärkeintä on tietysti se mieli.<br />
Se onnellinen joulu mieli........<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJdqOPIcDJcLwQWRk1TQu0XRyQHP6Fzr4qQrxXNgRdgCyZOOwDTeoyUbf7qcI4vLBZgCxEBHd3xOooG-KyB1qEqk6GQpa90lTY4W5YO0AW-3m8RpjOR6u88m6X1n0IHqwN03tUR0mLIfbk/s1600/IMG_1050.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJdqOPIcDJcLwQWRk1TQu0XRyQHP6Fzr4qQrxXNgRdgCyZOOwDTeoyUbf7qcI4vLBZgCxEBHd3xOooG-KyB1qEqk6GQpa90lTY4W5YO0AW-3m8RpjOR6u88m6X1n0IHqwN03tUR0mLIfbk/s400/IMG_1050.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Kuva on viimejoululta, mutta tällainen olkoon tänävuonnakin tuoksun tuojana, kuusesta<br />
sitten kuva kun se on pystyssä....ehkä.Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-27123529998835951792017-10-21T18:04:00.002+03:002017-10-21T18:05:39.960+03:00Pakkasaamu.....En todellakaan rakasta pakkasta, enkä liioin odota talvea.<br />
Vieläkin ovat vahvasti muistoissa lapsuuden pakkaspäivät ja ihan<br />
liian pitkä koulumatka.<br />
Miten leuka ja nenä yrittivät piiloutua kaulaliinaan, sillä seurauksella<br />
että liinaan tuli jäähileitä hengityksestä. Hetkellinen lämmön tunne<br />
oli nopeasti tiessään. Miten sormet paleltuivat siltikin vaikka<br />
äidin kutomia lapasia olisi ollut päällekkäin kuinka monta tahansa.<br />
Rakastin ja rakastan vieläkin syksyä, ilman pakkasia.<br />
<br />
Parikymmentä vuotta sitten vietimme kesiä mökillä.<br />
Kun koulut alkoivat olisin viimeistään silloin pakannut<br />
mökin talviteloille ja käpertynyt omaan kotaisaan kerrostalo<br />
kotiini. Mutta ei, joka viikonloppu perheen miesväki halusi<br />
ehdottomasti pakata reppunsa ja suunnata keleistä huolimatta<br />
kesäkotiin. Olihan auringonpaistetta, ihania marjanpoimimisilmoja<br />
ja lämpimiä iltoja kynttilöiden valossa.<br />
Mutta oli myös aamuja jolloin oli pakkasta. Vaikka emme olleet<br />
koskaan myöhempään kuin syyskuun, niin yöpakkasia tietysti<br />
jo silloin voi olla. Ja niin olikin. Illalla tein ylimääräisistä peitoista<br />
pinon lattialle oven eteen, ettei kylmä pääsisi karkaamaan sisään<br />
tai lämpö ulos, miten vaan. Aamun hetki olikin kuin suoraan<br />
lapsuudestani. Pienessä pakkasessa ulkohuussiin ja sitä rataa.<br />
Siinä kohtaa yleensä ukko-kulta sai kuulla kaiken mitä minulla<br />
oli sanottavaa ja vähän ylimääräistäkin.<br />
<br />
Se oli ensimmäinen pakkasaamu tänä syksynä....<br />
Tunsin pienen käden poskellani. Se silitti hiljaa poskeani, tukkaani,<br />
kosketti varovasti korvaani. Pieni suu haki poskeani ja monen monta<br />
pientä suukkoa tunsin kasvoillani. Kuuntelin liikkumatta ja liikuttuneena<br />
tuosta hetkestä. Voiko mumma enempää rakkautta saada osakseen, ei voi.<br />
Oli ensimmäinen ajatukseni. Viimein otteet muuttuivat hieman<br />
voimakkaammaksi, hellyyden osoittaja ilmeisesti ymmärsi että olen<br />
sittenkin hereillä ja vaan nautin huomionosoituksista. Komento<br />
YLÖS ja uuteen päivään oli armoton kun avasin silmäni. En koskaan<br />
ole ymmärtänyt miten lapset voivat olla niin energisiä heti aamulla.<br />
Vaikka itse olisin nukkunut kuinka hyvin, niin siitä huolimatta<br />
kun nousen olen hieman tokkurassa ja venyttelen ja vanuttelen vaikka<br />
miten. Mutta entä lapset, ne kun avaavat silmänsä niin on kuin kääntäisi<br />
virtanappulan täysille ja kiihdytys nollasta sataan tapahtuu silmän<br />
räpäyksessä. Siksi tämän ihanan aamun kiireetön hetki jää ikuisesti<br />
mieleeni ja se ensimmäinen pakkasaamukaan ei tuntunut niin kauhistuttavalta.<br />
<br />
Pari pakkasaamua on takana. Pienet lapsemmelapset ovat pakanneet<br />
reppunsa ja lähteneet jälleen kotiin. Talo tuntuu tyhjältä ja menee taas<br />
hetki ennenkuin olemme kiinni omassa arjessa. Viikko elämää lasten kanssa<br />
on niin tuoreessa muistissa. Ilot, naurut, touhut ja leikit kaikuu vielä<br />
korvissa ja ikävä on läsnä. Ihana syysloma on pakattu muistojen laatikkoon...<br />
Kiitollisena heistä ja elämällä tätä onnellista elämääni ehkä kestän taas<br />
tulevan pakkaskauden.......<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh94c4mONSO7hgh7SJGXp6MP-gnS2eZ7R3lG8_wVQwv7_o6VqlU67xLS9lQpWal5BXdQQCoDx43plUHLtdnzMbnPGbCwER5AbM38JTaPEPFKh4hMgNGmN4EDNwbxDeXDSQaU_HJYPsSJeYX/s1600/IMG_1781.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh94c4mONSO7hgh7SJGXp6MP-gnS2eZ7R3lG8_wVQwv7_o6VqlU67xLS9lQpWal5BXdQQCoDx43plUHLtdnzMbnPGbCwER5AbM38JTaPEPFKh4hMgNGmN4EDNwbxDeXDSQaU_HJYPsSJeYX/s400/IMG_1781.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Autio ranta muistelee kanssamme miten vain pari päivää sitten lasten iloiset naurut<br />
raikuivat rannalla, kun teimme retken heidän kanssaan sinne.....<br />
<br />
<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-52029663069342476752017-09-26T18:47:00.002+03:002017-09-26T18:48:59.133+03:00Sen seitsemän vuotta.....Syyskuu on lopuillaan ja ilmat sen kuin paranevat. En ala sen<br />
kummemmin avautumaan menneestä kesästä, se on mennyt ja<br />
nyt vaan aurinko paistaa.<br />
Päätin viedä Elkkiksen tänä vuonna viimeisen kerran( tai ehkä<br />
viimeisen) ulos kahville, enkä nyt tarkoita mitään oman<br />
terassin kahvittelu hetkeä vaan kirjaimellisesti ULOS.<br />
Pakkasin termospullon kahvia täyteen ja piirakat ja pullat reppuun.<br />
Suunta kohti lähimetsää ja lempireittiäni, niinsanottua kolmen<br />
järven kierrosta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ9e79xuYa1wtdRGjiU-PqVuZiFz3XPAKB6NBEXXYb7xJr0OITyDMwozWwLM7-Tb2PPSRGunkrhRs-WXoMNDQH5_fxMSKUsORxU4VtUgpCup1aRCQ5qFMkTWiJD7Q1NiotrSTqHgDGvq4u/s1600/IMG_1755.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ9e79xuYa1wtdRGjiU-PqVuZiFz3XPAKB6NBEXXYb7xJr0OITyDMwozWwLM7-Tb2PPSRGunkrhRs-WXoMNDQH5_fxMSKUsORxU4VtUgpCup1aRCQ5qFMkTWiJD7Q1NiotrSTqHgDGvq4u/s400/IMG_1755.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Kahvihetki näissä maisemissa, voisin sanoa niinkuin se eräs herrasmies<br />
EI HUANO!<br />
Jälleen kerran hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa, eihän siinä kyennyt<br />
muuta kuin nauttia hetkestä. Koskaanhan ei tiedä mitä hetken takana<br />
piilee. Onnen hetken takana voi jo suru koputella ovea. Vastaavasti<br />
taas kovankin surun jälkeen voi tuntea ennen kokematonta onnea.<br />
<br />
Kotiin päästyäni tuumailin miten tämä elämä kulkeekin ylä ja alamäkeä....<br />
No toisilla se on aika tasaistakin koko matka ja kieltämättä toisilla taas<br />
vain jompaa kumpaa.....<br />
Olen joskus kuullut miten elämän eri vaiheet osuvat kutakuinkin seitsemän<br />
vuoden aikajaksoihin. Niinkuin raamatussa, seitsemän hyvää ja seitsemän<br />
heikkoa vuotta. Oletko koskaan ajatellut elämääsi niin. ....<br />
<br />
Elämäni ensimmäiset vuodet olivat niitä kaikkein huolettomampia.<br />
Niinkuin nyt pienellä lapsella voi olla. Suurimmat asiat oli oppia<br />
puhumaan ja kävelemään.<br />
Olihan siellä kaikenmoista, mutta loppujen lopuksi ne taakat kantoi joku<br />
muu. Seuraavat seitsemän olivatkin elämän opiskelua. Pieni ihminen<br />
kasvoi murrosikäiseksi. Sai olla lapsi ja toisaalta halusi olla<br />
jo isompi. Sitten taas jos mieli olla isompi, oli myös velvollisuuksia<br />
( lue.töitä) ja siinä kohtaa pienenä pysyminen oli moninkerroin<br />
mukavampaa.<br />
<br />
Seitsemän onnen vuotta olivat ehdottomasti silloin kun aloin<br />
seurustella Elkkiksen kanssa. Siitä seurasi se normaali kulku, kihlauksen<br />
kautta avioliittoon ja parin vuoden jälkeen elämän paras palkinto.<br />
Pieni poika. Pienen perheen elämää. Vaikka menin töihin kuukausi ennen<br />
kuin pieni poikani täytti vuoden, onni senkun jatkui. Sain työpaikan,<br />
juuri sellaisen mitä olin halunnutkin. Vuorotyöläisenä poikamme oli<br />
hoidossa mahdollisemman vähän ja sai näin pehmeän laskun arkeen.<br />
Vietin elämäni parasta aikaa.....<br />
<br />
Kovimmat seitsemän vuotta mitkä tulivat elämääni, olivat yhdeksän<br />
kymmentä luvulla. Meitä ei lama lannistanut, ne olivat jotain ihan<br />
muuta. Toki ensimmäiseksi menetin työpaikkani, niinkuin silloin<br />
moni. Itse olin onneksi siinä asemassa, että olin vielä vanhassa<br />
työpaikassa, mutta vapaapäivät kävin harjoittelemassa uudessa.<br />
Mutta. Ensin kuoli äitini ja voin sanoa että se oli elämäni kovin<br />
koulu ja kaipaan häntä vieläkin kovasti....Parin vuoden päästä<br />
kuoli isoäitini. Hän oli läheinen mutta kuolema oli ymmärrettävissä<br />
koska montaa vuotta ei jäänyt sadasta vaille. Sen sijaan vuosi<br />
siitä menetimme Elkkiksen sisaren. Hänen pois menonsa oli<br />
meille kaikille todella raskasta. Samoin kuin äitini hänen pois<br />
menoaan suremme vielä tänä päivänäkin ja olisimme todella<br />
toivoneet että hän olisi luonamme. Vaihdoimme silloin myös kotia.<br />
Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa toi kaikenlaista harmia, mutta<br />
selvisimme siitäkin ja luultavasti ne seitsemän sekasorron<br />
vuotta tuli täyteen.....<br />
<br />
Aika monta kertaa tämä seitsemän on tullut elettyä ja niinkuin<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
arvata saattoi niitä ylä- ja alamäkia tuli minullekin<br />
niinkuin monelle muulle. Onko ne seitsemän vuoden vai kenties<br />
jossain muussa ajassa tapahtuneet en jaksa, enkä oikein haluakkaan<br />
tietää/ajatella.<br />
Onko nyt menossa hyvät vuodet vai kenties parempia tulossa. Tiedä häntä.<br />
Tänään elän hetkessä ja ainakin tunnen olevani hyvin onnellinen......<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9UHFrROu3jyicLCqhuwMsAlTmllGo-H6F7zSHFEnUzI2-PnrBKL81jjyZWXp-4yq57AxmtjYX8u_Wehw47A_yJajiSznfLgT-pNOkRkerrA6r8bdkXjyx9zO8bSH7HkTuS9ZQ2VIEuk9B/s1600/IMG_2238.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9UHFrROu3jyicLCqhuwMsAlTmllGo-H6F7zSHFEnUzI2-PnrBKL81jjyZWXp-4yq57AxmtjYX8u_Wehw47A_yJajiSznfLgT-pNOkRkerrA6r8bdkXjyx9zO8bSH7HkTuS9ZQ2VIEuk9B/s400/IMG_2238.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Polku on valittu, määränpää on tuntematon.......<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-51424209790516011172017-09-15T22:26:00.004+03:002017-09-15T22:31:25.114+03:00Pieni poika....<br />
<br />
Sattuipa eräänä päivänä pienelle pojalle. Pienelle kuurolle pojalle.<br />
Pienelle heikko näköiselle pojalle.<br />
Pienelle pojalle joka kävelee, mutta todella epävarmasti. Pieni<br />
poika on kuitenkin niin iso poika että aloitti koulun. Kouluun<br />
poika matkaa joka päivä taksilla. Kaikki on pojalle vierasta<br />
ja pelottavaakin. Koulu, uudet kaverit ja taksilla matkustaminen<br />
ilman vanhempia ja varsinkin viimeksi mainittu.<br />
Pieni poika on kuitenkin reipas ja astuu rohkeasti uuteen elämän<br />
vaiheeseensa. Hänestä tuntuu että hän on jo iso poika.<br />
<br />
Heti ensimmäisenä koulupäivänä taksi on jo myöhässä lähes<br />
puolituntia ja sen pieni poika myöhästyy koulusta. Pieni poika<br />
on jo hämillään, mutta ei osaa ihmetellä koska uudessa elämässä<br />
on muutakin ihmeteltävää.<br />
Seuraavina päivinä taksi on milloin myöhässä aamulla ja milloin<br />
illalla. Pieni poika toivoo että hän vain pääsisi pian aamulla kouluun<br />
ja iltaisin nopeasti kotiin.<br />
Eräänä iltapäivänä kuitenkin pienen pojan matka kestää yli kaksi<br />
tuntia kotiin ja kotona ollaan todella huolestuneita. (Matkaan menee<br />
noin tunti) Puhelin soittoja lukematon määrä ja viimein pieni poika<br />
pääsee kotiin. Väsyneenä ja nälissään. Hän ei vielä ymmärräkään<br />
kuika suuren huolen taksinkuljettaja onkaan aiheuttanut hänen<br />
vanhemmilleen ja muille.<br />
<br />
Pienen pojan taksimatkat jatkuvat edelleen yhtä epävarmoina<br />
vaikka taksi on luvannut parantaa tapansa.<br />
Eräänä päivänä taksi jälleen kerran hakee hänet koulusta.<br />
Tällä kertaa taksi ei tuokkaan häntä omaan kotiinsa vaan vie<br />
väärään osoitteeseen.....jättää hänet sinne..... Vieraaseen taloon...<br />
kauaksi kotoa.....<br />
<br />
Vieras ihminen löytää pienen pojan. Vieras vastaa pojan puhelimeen<br />
jota poika ei itkultaan kuule. Vieras puhelee äidille mistä äiti<br />
voi tulla hakemaan lapsensa kotiin. Kotiin minne taksi ei häntä tuonut.<br />
Pieni poika pääsee kuin pääseekin turvallisesti kotiin.<br />
<br />
Tässä kohtaan valtaa suuri kiitollisuus ihmisestä joka ilmestyi<br />
suojelemaan pientä poikaa että kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti......<br />
<br />
MUTTA,<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
voiko pieni poika luottaa enää vieraaseen ihmiseen......<br />
Vielä hän ei uskalla mennä taksin kyytiin, pelko jättämisestä on niin<br />
suuri, vieraan aikuisen luottamus on mennyttä pienen pojan sydämmessä.<br />
Toivotaan että huomenna tai ensi viikolla helpottaa....<br />
<br />
Maailma ei aina ole oikeuden mukainen, mutta kun se kohtelee<br />
kylmästi pieniä ja viattomia , se tuntuu todella väärältä.<br />
Jokaisesta päivästä ja tapahtumasta pitää olla kiitollinen, mutta näistä<br />
pienen pojan tarinoista on niin vaikea olla kiitollinen.<br />
Siitä että apua löytyi ja kaikki päättyi lopulta hyvin kiitollisuus<br />
on luonnollista , mutta loppu menneekin täyden ymmärtämättömyyden<br />
piikkiin.<br />
<br />
Anteeksi anto on joskus vaikeaa ja joskus tuntuu että se on tarpeetonta.<br />
Joskus se vaan on ainoa mahdollisuus. Kiitollisuus vaan siitä että<br />
on olemassa eräs onnellinen pieni reipas poika.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvjHO9gHJzeH6xpX6Psoy2GufHBN2Lmf9MBpaHHhy-tTTQFePt2c1MBRO2HEOLhr51rw4dVoqqvGhbYlWQur6lvXoU-FBg_u4-93wH2KzOjWOnzXFEGPq281ObaEYGiyXfC-tDW6Rvcs3m/s1600/IMG_1723_2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvjHO9gHJzeH6xpX6Psoy2GufHBN2Lmf9MBpaHHhy-tTTQFePt2c1MBRO2HEOLhr51rw4dVoqqvGhbYlWQur6lvXoU-FBg_u4-93wH2KzOjWOnzXFEGPq281ObaEYGiyXfC-tDW6Rvcs3m/s400/IMG_1723_2.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Pieni reipas poika, toivon paljon enkeleitä turvaamaan koulutietäsi.Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-28178139632208886292017-08-27T12:31:00.000+03:002017-08-27T12:32:11.692+03:00Murusia kesästä.....Syyskuu "kolkuttelee" oven takana enkä ole kunnolla ehtinyt<br />
elää edes kesää loppuun. Melkein kaikki suunnitellut kohteet on<br />
käyty katsomassa, mutta vielä olisi paikkoja missä mielisi käydä.<br />
Osa on jo sulkenut ovensa ja osaan vaan yksinkertaisesti ei aika riitä.<br />
<br />
Koleahko kesä ei ole mitenkään muuttanut suunnitelmiani. Muutama<br />
sadepäivä siellä täällä toi sopivan lepohetken kesän rientoihin tutustumis<br />
matkallani. Viileä ilma taas pelastettiin takilla ym. lisävarusteilla.<br />
Joten mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaann. Sain elää taas kerran<br />
yhden upean kesän.<br />
<br />
Se mitä kesäni piti sisällään on varmaankin aika samantoistoa, jotakin<br />
uutta ja erillaistakin.<br />
Tänä kesänä kuin joka kesä meillä on eräänlainen "abc kielto" eli<br />
tarkoittaa että tämänkaltaisissa huoltoasemakahviloissa käynti on<br />
sallitttua vain äärimmäisissä hätätapauksissa. Sellaisessa tosiaan tuli kerran<br />
käytyä ja todellakin hätä oli kirjaimellisesti.<br />
Muuten sitten tulikin käytyä varmaan kaikki lähiseudun kesäkahvilat.<br />
Toisinsanoen munkkia ja pullaa on tullut syötyä yksi jos toinenkin.<br />
Se että sovittamani viimevuotinen ( siis jo varmaan viiden-kymmenen syksyn)<br />
syystakkini napitus on siinä ja siinä kohtaako nappi ja napinläpi toisensa,<br />
ei tietenkään liity kuvaamaani pullan syöntiin mitenkään. Pullat<br />
syötiin ja kahvit juotiin ja sen jälkeen kotiin rikkaruohoja nyppimään.<br />
Ylös , alas jumppa piti olla pullansulatukseen tehokas, muuta toisin<br />
taisi käydä....<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgSbbnOvXxo7s9LXR0myvqo7umv1UZjpBPQu9vJ__zEMik0Bp6b-epE3TfXBauRDl4n5BfI8-lJoVF9O_0mY39K3I9QJE8X5AshcH_4Aq0nEtL1jOldvEdw3g5fN4eWtXVxIF26iDX6Osz/s1600/IMG_2701.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgSbbnOvXxo7s9LXR0myvqo7umv1UZjpBPQu9vJ__zEMik0Bp6b-epE3TfXBauRDl4n5BfI8-lJoVF9O_0mY39K3I9QJE8X5AshcH_4Aq0nEtL1jOldvEdw3g5fN4eWtXVxIF26iDX6Osz/s400/IMG_2701.JPG" width="400" /></a></div>
Kyseiset kakunpalat taas liittyvät matkaamme Tartoon. Se että siellä oli kahviloita<br />
enemmän kuin olin lukenut, olisi varmasti vaikuttanut matkasuunnitelmiin.<br />
Mahdollisesti olisin siirtänyt muutaman kesäkahvila reissuni ensi kesään ja paastonut<br />
edes viikon. Kenties.....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAmJtDJ3QmNPmM0HyQbEycPlwSdfKM4bVxaQ-zYmhhY-UTXy28P24SoGMSjOtmm_P8pgxgdkT8Kx77cqDJd47-wQzcL5Tnxd0aSn7-6bIsSRS_CHJXDgAHYAZKuLWDnYL_9sAWFgsuY2Tv/s1600/IMG_2744.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAmJtDJ3QmNPmM0HyQbEycPlwSdfKM4bVxaQ-zYmhhY-UTXy28P24SoGMSjOtmm_P8pgxgdkT8Kx77cqDJd47-wQzcL5Tnxd0aSn7-6bIsSRS_CHJXDgAHYAZKuLWDnYL_9sAWFgsuY2Tv/s400/IMG_2744.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Matka Tartoon tuli ajatuksiini jälleen kerran jostain yliluonnollisesta ilmiöstä<br />
mitä en pysty itsekkään selittämään. Niinkuin ylleensä nämä matkat minne<br />
mennään.<br />
Yht äkkiä huomaan selaavani päivästä toiseen samaa kaupunkia ja jokin<br />
vaan siinä viehättää. No kaipa se on se vanha kaupunki , jälleen tässäkin kohteessa. <br />
Arkkitehtuuri ja ennenkaikkea se ilmapiiri. Niissä on vain jotain uskomatonta hohtoa.<br />
Niin erillaisia kuin lähimetsämme mutta jotenkin samallalailla kiehtovia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRLxYHDnsr-nmIch8FW8HfpgVZAogSrigMfaOOijSzZhUwQlQDO4ViAgdTOFrpLA_o6E_Q2ms03Q_QslFE1GGC9wjDAgyn46z-cRJ7WVVRUPcBGgRfhV_YLxwumz6QMBaW85lY2oTFZ-C7/s1600/IMG_2696.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRLxYHDnsr-nmIch8FW8HfpgVZAogSrigMfaOOijSzZhUwQlQDO4ViAgdTOFrpLA_o6E_Q2ms03Q_QslFE1GGC9wjDAgyn46z-cRJ7WVVRUPcBGgRfhV_YLxwumz6QMBaW85lY2oTFZ-C7/s400/IMG_2696.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kirkot ovat myös suuria rakkauden kohteita kun matkustelemme. Niiden<br />
loistokkuus ja jopa niiden vaatimattomuus mikä korostuu etenkin<br />
näissä kirkoissa Tartossa. Sisällä ei saanut kuvata ylemmässä kirkossa<br />
jotta olisin voinut näyttää sen erikoisuuden ilman alttaritaulua ym. mutta<br />
silti upean kaikkine vaatimattomuuteineen. Alempi kirkko taas sen sijaan<br />
oli suljettu, se ei selvinnyt meille miksi. Arvauksia meillä oli kylläkin...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzS4Z0q_i5wHtsGjQ87mZ2AXXgu-3KAwli0hoaK7C-Mi-6-5EpVZXWsx0WwL5QbP4MfFhocmgD19WFk-RI7HFkCjHMV5mooYYdjy36lfcvDNkz8MaE1Y-TGHS0f-5QV2tXjIi9khTqf7FJ/s1600/IMG_2694.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzS4Z0q_i5wHtsGjQ87mZ2AXXgu-3KAwli0hoaK7C-Mi-6-5EpVZXWsx0WwL5QbP4MfFhocmgD19WFk-RI7HFkCjHMV5mooYYdjy36lfcvDNkz8MaE1Y-TGHS0f-5QV2tXjIi9khTqf7FJ/s400/IMG_2694.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Kasvitieteelliset puutarhat eivät ole ykköslistalla eikä ihan top kympissäkään.<br />
Ensinnäkin en tunne kasveja, hädintuskin tiedän mitä omalla pihalla kasvaa.<br />
Tartossa kävellessämme kuitenkin kävelimme suurinpiirtein puutarhaan<br />
suoraan sisään, joten emme oikeastaan välttyneet kierrokselta.<br />
Se oli kuitenkin huikea kokemus ja tuskin maltoimme lähteä pois.<br />
Puutarha jotenkin lumosi kävijänsä ja luikerteli ihon alle, niin kuin olisi<br />
ollut ihan jossain muualla kuin tässä maailmassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLrHRZeykSZnEq4qot9aie4hbXJyxqhSwOyHZVqc_uYLSK59R68NJW8oQtYWwu708vxe-uGOKpUHkohztJV-hC44x3skw52TTqZIV6WVuYCJElbvvq9ez72zh0M6SC7j_azuJKcMALYNF3/s1600/IMG_2770.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLrHRZeykSZnEq4qot9aie4hbXJyxqhSwOyHZVqc_uYLSK59R68NJW8oQtYWwu708vxe-uGOKpUHkohztJV-hC44x3skw52TTqZIV6WVuYCJElbvvq9ez72zh0M6SC7j_azuJKcMALYNF3/s400/IMG_2770.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Toisiinsa kasvaneita puita ja polkuja joita voit kävellä vaikka kokonaisen päivän<br />
ja löydät aina jotain uutta mitä et hetki sitten huomannut. On kuin joku olisi<br />
ne juuri äsken siihen tuonut....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTmHsLpiR-cN-K09jjokoQpqJKFMi3Qdzra66IIgpxJjRKypeDWBt2f9vOfLjawUeU1glG6s_3FPhnv89_lAttsZCV3WLC3eNrSsUwlAaxcvYtUOVoTCW1p3UOVjs1_Q7uSyLLV06ofU8D/s1600/IMG_2763.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTmHsLpiR-cN-K09jjokoQpqJKFMi3Qdzra66IIgpxJjRKypeDWBt2f9vOfLjawUeU1glG6s_3FPhnv89_lAttsZCV3WLC3eNrSsUwlAaxcvYtUOVoTCW1p3UOVjs1_Q7uSyLLV06ofU8D/s400/IMG_2763.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Ehkä alan katsella täälläkin kasveja ihan eri silmällä. Kenties niilläkin on joku<br />
sanomansa mitä en ole koskaan oivaltanut. Lukenut kylläkin niiden auttavasta<br />
voimasta näollään ja tietysti syömällä niitä. No näillä avuilla jätän sen syömisen<br />
niille jotka sen taitavat paremmin ja keskityn vain tuttuihin ja turvallisiin.<br />
<br />
Matkasta olisi paljon muutakin kerrrottavaa, kenties siitä sitten joskus. Niin<br />
paljon kerrottavaa olisi kesästä muutenkin ja tarinoita kahviloista mutta jostain<br />
kummasta syystä en ole jaksanut kirjoittaa. Liekö sittenkin liika annos sokeria<br />
syynä vai se tavannonomainen laiskuus. Olen kyllä luvannut itselleni reipastua.<br />
Saapi nähdä kuinka käy...<br />
<br />
Tänään aamuteetä juodessani kiitin taas kaikesta mikä liittyi onnelliseen kesääni.<br />
Kuivuneita lehtiä leijaili ilmassa ja harakka repi irti viimeisiä viinimarjanmarjoja<br />
jotka oli jätetty juuri hänelle. Ajattelin sytyttää kynttilän syksylle. Jotta se soisi vielä<br />
hitusen lämpöä meille jokaiselle......<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_MEZXfOJPOrdUC_OEFc2mHNiAPe5AMP3VCCOVvMHVT_wtcxzoTQdw-XAU7gtMll_1MXFk4fB0Y7mHw5LKEZJ_8MuveMbM0r8YQUDhPMnYpDuj7IyMpgA1OhQai5yECW-IDgpIv5QwgJDk/s1600/IMG_2781.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_MEZXfOJPOrdUC_OEFc2mHNiAPe5AMP3VCCOVvMHVT_wtcxzoTQdw-XAU7gtMll_1MXFk4fB0Y7mHw5LKEZJ_8MuveMbM0r8YQUDhPMnYpDuj7IyMpgA1OhQai5yECW-IDgpIv5QwgJDk/s400/IMG_2781.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-3927979489322232422017-07-11T19:55:00.001+03:002017-07-11T19:55:38.309+03:00Päivä lautoilla ja bussissa.....Joskus aikoinani kun aloin kirjoittaa tätä blogiani/päiväkirjaani<br />
ajattelin että lapseni lapset kenties lukevat sitten joskus kun minua<br />
ei enää ole. Tutustuvat elämääni täällä kun he elävät siellä....vähän<br />
kauempana minusta. Tänään taas tuumailin että kenties sittenkin on<br />
kirjoitettava ihan itselle, koska saattaa olla että dementia iskee nopeammin<br />
kuin arvaankaan. Sen jälkeen tutustuminen itseen käykin vain näiden<br />
kirjoitusten kautta. Siispä kirjoitus minulle.<br />
<br />
Muistatko mumma kun kesällä kävit Elkkiksen kanssa saaristoristeilyllä?<br />
Jos et, niin näin se meni.....<br />
<br />
Ainakin kolme vuotta sitä suunniteltiin. Se ettei se toteutunut aikaisemmin<br />
oli kiinni milloin mistäkin syystä. Halusin tehdä ehdottomasti bussimatkan<br />
koska olin kuullut että ne pääsevät lautoilta ensin ja muut sitten perässä.<br />
Matka omalla autolla saattaa joskus venyä ylimääräisellä vuorokaudella.<br />
Sopivalla säällä paikka majatalosta voi olla "kiven alla".<br />
<br />
Bussi lähti sovitusta paikasta sovittuun aikaan. Se oli lastattu parilla<br />
nuorella miehellä ja parilla työssä käyvällä kesälomalaisella ja loput<br />
olivatkin sitten eläkeläisiä jotka olivat varmaan(vähintään) parikymmentä vuotta<br />
jo olleet vapaalla. Bussin oli määrä olla takaisin kello 19.30 ja ilkuin<br />
Elkkikselle että vetoa lyön jos silloin ollaan, sen verran tuntui<br />
porukka verkkaista olevan.<br />
<br />
Ensimmäisellä pysäkillä Kustavissa joimme aamukahvit munkkien kera.<br />
Kyllä maistui.... Seurailin miten papat ottivat rennot asennot munkkikahvien<br />
nautiskeluun ja melkein mielessäni hoputin että pulinat pois, kohta lähdetään.<br />
Pian sain todeta että minä EN ole matkanjohtaja EIVÄTKÄ papat ole<br />
minun kaisettavinani. Bussi lähti ajallaan. Miten ne oikein onnistui siinä.....<br />
<br />
Lauttamatkat ovat mielestäni ihania vaikka en mikään merenkävijä olekkaan.<br />
Tuuli puhalsi sopivasti, missä kohtaa lauttaa sitten olimmekaan ja minkä kokoisella<br />
milloinkin saaresta saareen menimme. Jokaisella lautalla koko porukkamme<br />
purkautui bussista haistelemaan tuulia ja kuuntelemaan meren ääniä.<br />
Katsomaan miten jossakin kohtaa taivas ja meri olivat yhtä. Miten aurinko<br />
ohjasi tietämme ja jonkin verran lauttakuskit....<br />
<br />
Joka kerta tuo koukkuselkäinen ja monet keppien kanssa köpöttelevä kansa<br />
valui autosta ulos ja sisään juuri silloin kun määrä oli. Aloin hieman epäilemään<br />
että salaa olivat harjoitelleet. Joku siinä tokaisikin että" kyllä tässä nuortuu<br />
kun ravaa rappuja".<br />
<br />
Ensimmäinen vierailu kirkkoon tapahtui Iniössä. Opas kertoi kirkon historiaa<br />
ja lopuksi istutti meidät kirkonpenkeille ja soitti suvivirren, minkä me myös<br />
lauloimme....ei ollut itku kaukana. Sama tapahtui Houtskarin kirkossa, tosin<br />
soitto oli eri emmekä laulaneet. Hämmästelin sinä oppaalle miten hän osaa<br />
urkuja soittaa niin kertoi että oli ottanut muutaman soittotunnin.....<br />
Ensimmänen kerta oli kun opas osaa urkuja soittaa ja on vielä siitä hyvin<br />
vaatimaton. Muutamassa kirkossa on tullut käytyä eikä moista ole ennen koettu.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJGU_Zrdlu5LhAdjCVrS7nn3150q2xntW68-q2yW7pLRh1DoQ9FiF3EbwD_aFRvXkJrt_635IgldSViD-eUjbE7Qxik9m53TrSvO0BDCg62pX72yigy2-Ps9p0XKXKMzs6MhC7HzLPikcL/s1600/IMG_2633.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJGU_Zrdlu5LhAdjCVrS7nn3150q2xntW68-q2yW7pLRh1DoQ9FiF3EbwD_aFRvXkJrt_635IgldSViD-eUjbE7Qxik9m53TrSvO0BDCg62pX72yigy2-Ps9p0XKXKMzs6MhC7HzLPikcL/s400/IMG_2633.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">INIÖN KIRKKO</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnmfhHHjTKlFVp0VkncMUZCGokIjX2Af1rRzJeWqum6z5qGT_TihaZ35YwN5Gb3zFLqZaD0T4XE0ZNxHzLqiGwgLkbXevUq7BfoENdcUTLevhw_nUA_inpQR6kjvMwmktw-EpNRKHi4lAm/s1600/IMG_2648.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnmfhHHjTKlFVp0VkncMUZCGokIjX2Af1rRzJeWqum6z5qGT_TihaZ35YwN5Gb3zFLqZaD0T4XE0ZNxHzLqiGwgLkbXevUq7BfoENdcUTLevhw_nUA_inpQR6kjvMwmktw-EpNRKHi4lAm/s400/IMG_2648.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">HOUTKARIN KIRKKO</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ruokailu Iniössä oli loistavasti järjestetty ja ruoka......Niin hyvää!!! Kaikki<br />
itse tehtyjä, lähiseudun raakaineita. Emäntä jopa kalastaa itse kalansa.<br />
<br />
Kupillisen kahvia ja lämpimän korvapuustin nautimme vielä aurinkoisessa<br />
Korppoossa. Ystävä perheen ihana kohtaaminen kahvilassa oli kuin piste upealle<br />
päivälle.<br />
Paraisten kohdalla voimme viimein todeta että olimme ylittäneet kahdeksan<br />
erillaista lauttaa , käyneet kahdessa kirkossa, syöneet ja nauttineet kahdet<br />
kahvit ja olimme kuin olimmekin aikataulussa. Miten olinkaan voinut aliarvioida<br />
tämän ikääntyneen polven. Päättelin että he olivat tehneet näitä matkoja<br />
paljon enemmän kuin me. Siinä missä me jo haukottelimme, siellä papat<br />
vielä leikkiä laskivat ja mummot nauroivat ties moneenko kertaan kuulluille<br />
vitseille.<br />
<br />
Sama aurinko oli laskemassa taivaan rantaan, oli aika kiittää jälleen tästä<br />
päivästä, onnellisesta päivästä.....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6sv5iP9RKRgVluW1qTjH3wgzpQCMb9bQCK4bieZdWiE7KWc0xhs4gB_HpIiCLjxEEYgFFNdYG3fPVMgJfea4bhMpXc4CqJnB3-deMp53H9CcdO291lKwu_27cOR-L08etgH8v6WfnmaTH/s1600/IMG_2663.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6sv5iP9RKRgVluW1qTjH3wgzpQCMb9bQCK4bieZdWiE7KWc0xhs4gB_HpIiCLjxEEYgFFNdYG3fPVMgJfea4bhMpXc4CqJnB3-deMp53H9CcdO291lKwu_27cOR-L08etgH8v6WfnmaTH/s400/IMG_2663.JPG" width="400" /></a></div>
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-70182766564764020082017-06-26T19:54:00.000+03:002017-06-26T19:54:31.395+03:00Kassi vai ei.......Kierrätystä, säästämistä ym. luonnonvarojen hillitsemistä<br />
tuntuu tämä arki nykyään olevan. Ei siinä ettäkö olisin sitä<br />
vastaan, päinvastoin haluan tottakai olla omalta osaltani tukemassa<br />
hyvää asiaa. Mutta olen tässä tänäänkin tuumaillut että se on<br />
tämä elämä kyllä toisesta päästä säästämistä ja toisesta tuhlailua......<br />
<br />
Elkkis päätti ystävänsä kanssa tutustua Viron automaailmaan. <br />
No oikeastaan sekin liittyy hieman tähän tuumailuuni, mutta ei siitä<br />
sen enempää. Lähinnä asiani koski tästä matkasta minulle<br />
siunattua vapaapäivää. Siis sellaista vapaapäivää jossa kuljen<br />
koko päivän juuri sinne minne haluan ja teen juuri sitä mitä haluan.<br />
Ilman aikataulua jolloin otetaan myös toinen henkilö huomioon.<br />
Se on VAPAAPÄIVÄ. No tunnustetaan että hieman huolissani<br />
olin miten ne siellä vieraalla maalla pärjäävät. Mutta vain hieman....<br />
<br />
Kuinkas ollakkaan ajattelin tehdä pienen shoppailukierroksen,<br />
ihan pienen. Elkkis on todella ihana shoppailija niin uskomattomalta<br />
kuin se kuulostaakin, MUTTA joskus vaan on ihan kiva mennä yksin.<br />
<br />
Ajoin autoni tavaratalon parkkihalliin, koska päätin että se minkä<br />
tarvitsen saan yhdestä paikasta, enkä lähde sen enempää kaupungille<br />
houkutuksien perään. Kaapit on täynnä vaatteita enkä liioin lisää<br />
kaipaa, vaikka suurin osa on kutistunutkin aikojen saatossa.<br />
Niin ja koska TURHAA OSTAMISTA PITÄÄ VÄLTTÄÄ, on<br />
päivän sana!!!<br />
<br />
Ostoslistassani on alusasuja. Sovittelen kaikessa rauhassa, myyjän<br />
avustuksella( Elkkis huokaisee kun kuulee mikä onni ettei hänen<br />
tarvinnut hakea vaihtureita punoittaen rintaliivihyllystä.) Löytyy kuin<br />
löytyykin ja parit sukat mukaan. Maksaessani ostokseni myyjä<br />
kysyy: "Haluaisitko ostaa kassin?" Sekunnin murto-osan tuumailen<br />
itsekseni KASSIN , onhan tämä minun kassini todellakin aika kulunut<br />
ja nyt myyjäkin on sitä mieltä että uusi kesäkassi olisi paikallaan.<br />
Samantien tajuan että myyjä tarkoittaa muovikassia. Mutisen itsekseni<br />
että," mulla täällä tällainen varakassi, e-en tarvitse." Maksan ostokseni<br />
ja hämmentyneenä poistun paikalta. Ymmärrän ja oikeinkin hyvin<br />
että muovijätettä tulee paljon ja jotenkin sen käyttöä on rajoitettava.<br />
Eihän sen kassin muovia tarvitse olla, parerikassi käy loistavasti.<br />
Se etten saa ilmaista kassia vaateostoksilleni jää harmittamaan minua....<br />
<br />
Siirryn seuraavalle osastolle. Vähän kynsilakkaa, puuteria, ripsiväriä<br />
jne. ja kassalle. Tervehdyksen jälkeen kassa alkaa luetella erillaisia<br />
tuotteita josko tarvitsisin ja minä vastaan samalla mitalla EN, EN, EN.<br />
"Ostatko muovikassin?" "EN!" Sullon jälleen kaiken hankkimani<br />
varakassiin joka alkaa jo hajoamaan liitoksistaan.<br />
<br />
Syntymäpäivälahja lapselle on vielä ostamatta ja kun viimein menen kassalle<br />
melkein karjaisen:" EN, EN OSTA KASSIA!!" Onneksi lause<br />
ei tullut ilmoille, koska katselin hymyssä suin kun kassa mitään<br />
kysymättä pakkaa ostokseni upo uuteen muovikassiin ja ojentaa<br />
minulle. Kiitän ja hymyilen niin kauniisti kuin vaan ikinä osaan....<br />
<br />
Se ei minulle selvinnyt miksi toisella osastolla sen kassin olisin joutunut<br />
maksamaan ja toisella en. Sama se mutta otan siitä selvän joskus....<br />
Kenties lomalla tai jouluna....<br />
<br />
On hyvä että säästetään. Itsekkin käytän aina vähintään kahteen kertaan<br />
ruokakaupastakin ostamani kassit, turhaa niitä on heti roskapussiksikin<br />
laittaa, ei siinä mitään. MUTTA se että "pakotetaan" asiakas säästämään<br />
kassissa (tässä minun tapauksessa) ja sitten kuitenkin pitäisi ostaa eli<br />
kuluttaa tavaraa mitä ei välttämättä tarvitse. Ehkei sen myyjänkään<br />
aina ole mukava kysyä, " ostaisitko vielä tätä tai tätä:"<br />
Toisaalta tietysti jos ei kysytä niin joku tarpeelinen voi unohtua ostaa.<br />
<br />
Niin tai näin monet ovat mutkat onnelliseen elämään . Onneksi<br />
voimme valita, hankkia, kierrättää tai vain olla ilman.....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Adi_x8hegxrTSBizPHgvQdG44gAmJAoZVGiTRL-Yb-7PJLlRDajsUqcnq4vRunkAN0F7P_82EZ0CB8GvYccUTMi-9eNzxhoJtO6fURlyMHrRoIpOriBjYs5KFyQAt2sCx3I95KzhL4J7/s1600/IMG_2623.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Adi_x8hegxrTSBizPHgvQdG44gAmJAoZVGiTRL-Yb-7PJLlRDajsUqcnq4vRunkAN0F7P_82EZ0CB8GvYccUTMi-9eNzxhoJtO6fURlyMHrRoIpOriBjYs5KFyQAt2sCx3I95KzhL4J7/s400/IMG_2623.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Kätevä varakassi , aina mukana.<br />
<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-37574136353462020362017-06-13T19:26:00.001+03:002017-06-13T19:26:37.904+03:00Konmari vai kommari.....<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Siivous tuntuu olevan oikein muotia nykyään. Ei siinä</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">mitään pahaa, päinvastoin. Entisajan emännät katselee</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">pilvenreunalta ja taputtaa. He kun olivat niitä järjestyksen </span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">pitäjiä. Sitten tuli aika jolloin kaikki halusivat olla jonkin</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">sortin boheemeja ja siihen elämään ei siivous kuulunut ihan</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">ensimmäisenä. Kaikki muu meni edelle , eikä siinäkään mitään</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">huonoa ollut ellei ihan likaiseksi asti päässyt.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Se mitä siivotaan kokonaan pois ja mitä säilytetään on</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">lähinnä se mitä tässä olen tuumaillut en oikeastaan niitä</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">iänikuisia pölypalloja</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Kun tuttu rouva selitti kuinka hän on nyt kommari ja vie </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">kaiken </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">lapsilleen jaettavaksi, hieman pähkäilin mikähän </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">oli rouvalla </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">menossa. Hieman selvitettyään ymmärsin </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">että lahjaksi saatu </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kirja olikin Konmari ja niitä oppeja </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">hän nyt toteutti. </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Iloinen ja tyytyväinen rouva asusteli </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kuulemma nyt paljon </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">onnellisempana avarammassa </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kodissaan kuin koskaan ennen.</span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Vuosien saatossa kerätyt </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">tavarat oli jaettu omien kanssa ja </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">loput lahjoitettu </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">toivoen että päätyisivät iloisille uusille omistajille.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Ihailin rouvan helpottunutta olemusta ja ennenkaikkea </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">urheaa </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">luopumista rakkaista tavaroista. Halusin itsekkin </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">tehdä sellaiset Konmarit....</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Ystäväperhe myi omakotitalonsa. Kymmenien vuosien </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">eletty </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">elämä talossa oli lopuillaan. Valtava määrä tavaraa </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kerääntyy </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kuin huomaamatta. Kaikkea tarvitsee ja sitten </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ei enää tarvitsekkaan. </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Neliöitä on omaksi ja vieraidenkin </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">tarpeeksi. Jollainhan nekin </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">on täytettävä. Kun neliöt </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">pienenevät tai vain muuttavat muotoaan.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Joistakin on vain päästävä eroon. On mattoa , pöytää, </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">sohvaa, </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">jos jonkin näköistä silppuria ja leikkuria. Yksi </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">saa yhden, toinen </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ostaa toisen ja kolmas saa lahjoituksena </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kolmannen ja yhä </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">sitä riittää uuteenkin kotiin. Valikoidaan </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kaikki mitä tarvitaan, </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">mitkä ovat rakkaita ja ehkä joku </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ylimääräinen muistokin mitä </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ei kykene pois laittamaan. </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Se on sitten jälkipolvien tehtävä.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Kumpa pystyisin itsekkin samaan , tuumailen....</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Tuijottelen ulkovarastoa , se kätkee sisäänsä kaiken millä</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">kaivetaan ja kaadetaan. Kitketään ja kasvatetaan.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Kaikkea takaseinastä oveen ja katosta lattiaan asti.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Lämminvarasto... kaikki mikä lämmittää. On patjaa </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">ja peittoa. </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">On tyynyä ja makuupussia (?) Lukematon </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">määrä leluja joilla </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">joskus sitten lapsenlapset leikkii </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">(ei muuten leikki) . On turkkia </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ja toppatakkia. </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Puolivarastoa työtavaroita ( ne on niitä harvoja</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">joita todella tarvitaan) . </span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Niin ja sitten toinen lämmin varasto ja autotalli ja </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">puuvaja ja </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kaffetupa ja, ja , ja......TALO! Siellä sitä </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">sitten onkin tavaraa </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">sen verran että ainakin yhden </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ihmisen kodin meidän lisäksemme </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kalustaisimme. </span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Olen tehnyt jo jonkin aikaa "raivaushommia" , </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">sellaisella </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">todella "löysällä" kädellä. Vähän niinkuin </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">naapurin naisystävä.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Yksi tavara per. päivä saa uuden kodin jostain tai </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">roskalaatikosta </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">jos ei muusta. Viimeksi mainittu on </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ollut kovassa käytössä. </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Lukematon määrä tavaraa </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">on lähtenyt pois tontilta viimeisen </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">vuoden aikana. </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Tosin jonkun verran on tullut lisää, mutta toisessa</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">muodossa. Urakka jatkuu ja olen yrittänyt itselleni </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">luvata </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">että kesäloman aikana varmasti ehdin paneutua </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">asiaan oikein </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kunnolla. Silti ehdin varmasti lomailla </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">ihan tarpeeksi. </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">Jo pelkkä ajatus niin tuntuu että </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">varastot on jo lähes siivottu.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Ajattelin olla oikein kunnon Konmari.</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Sitä ennen ajattelin kuitenkin käydä tuolla kirpparilla, </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">jos </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">vaikka jotain meille sopivaa löytyisi, eihän sitä </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">koskaan </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">tiedä mistä tärkeästä joku haluaa luopua juuri </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">kun me sitä </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">tarvitaan. Tehdään joku onnelliseksi kun </span><br />
<span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">pääsee eroon tarpeettomasta </span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">tavarastaan . </span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">Onnellisuus on erityisesti sitä että tekee jonkun</span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">toisen onnelliseksi......( juuri sen takia ne varastot on </span><br />
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;">täynnä....</span><span style="font-family: '.sfuitext'; font-size: 17pt;">luultavasti) . </span></div>
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Lbpl0IxDge7r09J01erQAj4VMTjE2v0j_QIEh0QVt4bEb8Keo-yFculd0f6XZi64FRPdxh45pm2h-1gHh2z4IFyfOfHLqCcZYmHWK6ttqAppvpwPSDCVmyZRlBzDffKznv2PT0u7wvsa/s1600/IMG_2619.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1494" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Lbpl0IxDge7r09J01erQAj4VMTjE2v0j_QIEh0QVt4bEb8Keo-yFculd0f6XZi64FRPdxh45pm2h-1gHh2z4IFyfOfHLqCcZYmHWK6ttqAppvpwPSDCVmyZRlBzDffKznv2PT0u7wvsa/s400/IMG_2619.jpg" width="372" /></a></div>
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"><br /></span></div>
Tällä kuvalla nyt ei ole mitään tekemistä meidän varastojen kanssa, mutta lähinnä<br />
havainne kuva miten täyttä sielläkin on. Kuva eräiltä synttäreiltä. Ne olivat tärkeät ,<br />
eikä yksikään tossu talossa ollut liikaa.<br />
<div style="color: #454545; font-family: '.SF UI Text'; font-size: 17px; line-height: normal; min-height: 20.3px;">
<span style="font-family: ".sfuitext"; font-size: 17pt;"></span><br /></div>
Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-72669796040086406612017-05-27T20:59:00.002+03:002017-05-27T21:00:13.086+03:00Yhtä itkua ....Olen täällä tuumaillut yksinäni niin paljon että kohta pää<br />
kuvainnollisesti halkeaa. Siispä päätin että pitkästä aikaa laitan<br />
ne ajatukset paperille ja katson sitten jospa helpottaisi.<br />
Katsotaan kuinka käy.....<br />
<br />
Yhtä itkua on ollut tässä viimeiset viikot...sitä tässä tuumailin.<br />
Miten voikin tunnetilat joskus kerääntyä yhteen ja samaan<br />
kohtaan. Sitten taas tulee ajanjakso milloin onkin vain yhtä<br />
herskyvää naurua koko elämä....toki silloinkin pelkään sitä<br />
iänikuista sananlaskua " itku pitkästä ilosta". Niin ettei osaa<br />
ihmisenlapsi edes iloita kunnolla kun jo manaa tulevaa....pois se minusta.<br />
<br />
Itku 1.<br />
Elin haikeissa muistoissa muutaman päivän kun muistelin edesmennyttä<br />
isääni. Miten lempeänä hän nykyään kulkeekaan muistoissani tuo<br />
mies jonka opin tuntemaan vasta hänen viimeisenä viitenätoista<br />
vuotenaan. Harmaa hapsi, hauras mies joka aina tavatessamme jaksoi<br />
kiittää minua huolehtimisesta ja välittämisestä. Muistelin kiitollisena<br />
ja onnellisena siitä että nuoruuden kiukut tuli anteeksi annettua puolin<br />
ja toisin. Enää on vain muistot ....ja sitten se itku tuli.<br />
<br />
Itku 2.<br />
Katselin vanhoja valokuvia, taas kerran. Poikani, lapseni, hän joka<br />
juuri oli sylissäni, ketä hoivasin ja yritin opettaa elämään niin<br />
hyvin kuin osasin. Hän, joka kasvoi liian nopeasti ja kuitenkin sopivasti.<br />
Hän, joka sanoi tahdon rakkaimmalleen 10 vuotta sitten....Katson<br />
valokuvaa onnellisesta nuoresta parista, ovat tuskin vanhentuneet päivääkään<br />
tuosta kuvasta ja kuitenkin todella paljon. Sillä tarkoitan lähinnä<br />
miten elämä on heitä koetellut....<br />
Olen onnellinen että heillä on toisensa. Kuvassa ja tänään.<br />
Ja taas itken....<br />
<br />
Itku 3.<br />
Jälkikasvu...niin se oli seurausta siitä hääkuvasta. Sain pitää heidän<br />
pienet poikasensa peräti neljä päivää ja neljä yötä luonamme.<br />
Sain olla vierellä kun he hymyssä suin aloittivat päivänsä. Tulivat<br />
unisina viereen, kuuntelivat hiiren hiljaa kun kerroin kuinka onnellinen<br />
heistä olen. Sain osallistua päivän leikkeihin, tuntea itseni tarpeelliseksi<br />
ja rakastetuksi. Sain peitellä illalla väsyneet poikaset. Katsella pieniä<br />
pellavapäitä jotka tuhisivat peiton alla....ja sitten se itku taas tuli.<br />
<br />
Itku 4.<br />
No sekin sitten vielä . Mauno, meidän kaikkien presidentti.<br />
Miten tunteikkaat ja silti arvokkaat hautajaiset. Oli kuin sukulainen<br />
olisi pois mennyt. Isäni sanoi joskus, aina kun itkeä tihrustin kun<br />
joku tuntematonkin oli kuollut ja siihen liittyi jotain erityistä.<br />
Nuori, onnettomuus jne. Hän sanoi." Ei vieraita itketä, vain omia itketään:"<br />
Mutta kyllä minä Manua itkin....<br />
<br />
No niin se siitä, ei ne itkut niin hirveitä olleet<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
mutta itketti kun kerran itketti.<br />
Itkua kun on sellaista menettämisen itkua ja sellaista onnellista itkua.<br />
Tässä sitä tuli sitten vähän molempia tasaisesti. Itkut on nyt itketty ja<br />
on aika siirtyä taas ajassa eteenpäin.....Se onkin sitten sellaista ilon ja onnellisuuden<br />
aikaa seuraavaksi....<br />
Niin ja taisi helpottaakin kun sain nämä itkut paperille ja pois mielestä....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpkBIqEJK5KtjmXnzSPtYxccQ8hbeYBgnE1VVHx-F5L9PGGr1FZQROKGhIGjjjXbXTaSvL4U1RFZW9XJ_4boQCaE5Rt0Mrre63MVzxiR_LUG7aCRSJFmsc0OftY1DyH1eyMyXuajTkkmN8/s1600/IMG_2559.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpkBIqEJK5KtjmXnzSPtYxccQ8hbeYBgnE1VVHx-F5L9PGGr1FZQROKGhIGjjjXbXTaSvL4U1RFZW9XJ_4boQCaE5Rt0Mrre63MVzxiR_LUG7aCRSJFmsc0OftY1DyH1eyMyXuajTkkmN8/s400/IMG_2559.JPG" width="300" /></a></div>
<br />
Ei itkua vaan enkeleitä matkaamme.......Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-36721220829123588382017-04-23T12:42:00.001+03:002017-04-23T12:43:16.183+03:00Kaunis Praha....Joskus on mukava lähteä jonnekin. On katsottava esittelyjä mikä<br />
kiinnostaisi ja tietysti sen sopivuus matkabudjettiinkin olisi<br />
mukava täsmätä.<br />
Toisinaan matka jonne mieli tekee tupsahtaa mieleen jostain<br />
kummallisesta ....ajatuksesta tai merkistä....No minähän tietysti<br />
kuulun viimeksi mainittuihin. Kun joku kysyy keskustellessamme<br />
tulevasta matkasta ja miksi juuri se ja se paikka on valikoitunut,<br />
en osaa edes selittää miksi. Se vain hupsahti ajatuksiini jostain.<br />
Tietysti yleisin vastaukseni on myös....siellä on vanhakaupunki.<br />
Koska rakastan kaikkia vanhojakaupunkeja.<br />
<br />
Talviloma kohteeksemme valikoitui Praha. Olen puhellut jo kauan<br />
että haluaisin käydä Gdanskissa mutta aina se jotenkin ei onnistu<br />
juuri silloin kuin pitäisi ja keskustellessani ihmisten kanssa, tulin<br />
siihen tulokseen että Praha on se paikka joka olisi ajankohtainen juuri<br />
nyt. Gdansk ehkä sitten jonain päivänä....jos luoja suo.<br />
<br />
Lähtö aika oli mitä parhain. Sopivasti aamupäivällä ja perilläkin<br />
jo ennen puoltapäivää. Ikaalistenmatkatoimisto toimi apuna jos<br />
jotain murheita matkalla ja neljäkymmentä muuta reissaajaa<br />
mukanamme. Suuria toiveita takataskussa....<br />
<br />
Säätiedotuksia olin seurannut jo viikon verran kotona. Sadetta, sadetta<br />
lunta, räntää, kovaa tuulta. Matkalaukku pullotti kaikkea<br />
mahdollista mikä lämmitti. Niin päätä kuin sieluakin.<br />
<br />
Aurinko kuitenkin näyttäytyi kun lentokone laskeutui Prahan kentälle.<br />
Sen jälkeen ilmeisesti joku ilmoitti että olemme saapuneet, koska<br />
valtavat pilvilautat alkoivat peitellä auringonsäteitä. Kävellessämme<br />
ensi askelia rosoisilla kaduilla saimme tuntea miltä kylmä sade<br />
tuntuu niskassa. Tai siis muut saivat, meillähän oli tietysti sateenvarjot.<br />
Osalla ne olivat autossa ( mokomat perus positiiviset) osa osti niitä<br />
matkan varrella olevista kaupoista. Jos tukka oli tähän asti ollut ojennuksessa<br />
niin sitä se ei ollut enää, siitä piti huolen puuskainen tuuli.<br />
Mutta kaupunki oli kaunis.....<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQD_DtyrXsb4dCwiGkg_t9HL3-uxSMDtdUH_j_eN7cKquOagXcbGppdDzQ6aSIJ2Ai8uwTXq5lWG5ANvOJOnofqEePBe-x2ZujaEKAHwBsvFUgNYddiuiNEXwcp9YGMUsQNKAPKe-Scf1b/s1600/IMG_2587.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQD_DtyrXsb4dCwiGkg_t9HL3-uxSMDtdUH_j_eN7cKquOagXcbGppdDzQ6aSIJ2Ai8uwTXq5lWG5ANvOJOnofqEePBe-x2ZujaEKAHwBsvFUgNYddiuiNEXwcp9YGMUsQNKAPKe-Scf1b/s400/IMG_2587.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kiipeäminen kannatti, talot ja näkymä oli huikea.....</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Toisena päivänä sama toistui. Onneksi auringolla oli niin valtava voima<br />
että se pyyhki iltapäivään mennessä pahat pilvet pois ja sateenvarjot pysyivät<br />
repussa.<br />
Vaivaisenluuni huusivat "hoosiannaa" ja ties mitä musiikkia mutta käveltävä<br />
oli. Kaupungin arkkitehtuuri oli niin suuremmoista ja mietin olinko<br />
missään moista nähnyt. Kun aikanaan kävelin Nizzan ja Venetsian katuja luulin ettei<br />
voi olla kauniimpaa, mutta näköjään voi. Sitä mieltä olin.<br />
<br />
Illallinen jonka söimme Vltava-joella risteillen ( en kyllä ymmärrä miten<br />
ne lausuu noita sanojaan kun konsonatteja peräperään) oli ihan ok.<br />
Ruokaa olisi voinut olla enemmän, no meille riitti ja se että piti nähdä<br />
joki valaistuna eikä se toteutunutkaan ( retki aikaistettiin jostain syystä)<br />
harmitti jonkun verran. Koska juuri se on SE JUTTU!<br />
Olisihan niitä valoja voinut jäädä odottamaan, mutta kylmänä puhaltava tuuli<br />
ja väsymys. Vastaan lämmin bussi joka vie hotellille, vei voiton.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnYJimPWO2P707uj5Pnp6_DMPoYW8Nepm7acbxCQF_UrnXOF-01RjVUNjF5hRrv2qGN2GmlObcWsUDuoRLZnOplVzxPpt-QyKN3FefUON3BYoswJSMGWiUBSLQE81_Q6KDXRFOokMzXaZP/s1600/IMG_2585.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnYJimPWO2P707uj5Pnp6_DMPoYW8Nepm7acbxCQF_UrnXOF-01RjVUNjF5hRrv2qGN2GmlObcWsUDuoRLZnOplVzxPpt-QyKN3FefUON3BYoswJSMGWiUBSLQE81_Q6KDXRFOokMzXaZP/s400/IMG_2585.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei niin kaunis päältä , mutta viihtyisä sisältä.....</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Toisen päivän päätimme viettää jälleen kaupungilla kierrellen ja nähtävyyksiä<br />
katsellen. Illalla ei ollut mitään ohjelmaa joten kelloja ei tarvinnut seurata.<br />
Kiipesimme katuja ylös ja alas. Seisoimme Kaarlensillalla käsi kädessä kun tuuli<br />
puhalsi niin lujaa että tuskin voi hengittää. Söimme torilla kaikkea mahdollista<br />
paikallista mitä oli tarjottavana. Istuimme kahvilassa nautttien cappuccinoa ja<br />
roseviiniä. Maistoimme kuin maistoimmekin pivoa eli olutta vaikka emme<br />
niin oluen ystäviä olekkaan. Mutta olihan se testattava.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEPizo_Bbg9Z9QlTj6eSdBufhDxcQBV394AaRdJ_gARRJ8c42_nmUEadOLY6sS4f-hsnCpNcHFXTU5PY71YhIe9TddLzh3V-AVnwS6V7RMEfn3SR_kBLp4oOKmjEo_qOncGoP0BXYCfOqT/s1600/IMG_2578.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEPizo_Bbg9Z9QlTj6eSdBufhDxcQBV394AaRdJ_gARRJ8c42_nmUEadOLY6sS4f-hsnCpNcHFXTU5PY71YhIe9TddLzh3V-AVnwS6V7RMEfn3SR_kBLp4oOKmjEo_qOncGoP0BXYCfOqT/s400/IMG_2578.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä nyt on kirkon rakennus, mutta tällaisia ne talot olivat......</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Joka ikisessä kaupassa, kahvilassa sait mitä parhainta palvelua.<br />
Kieli oli kyllä niin vaikeaa että siitä ei muuta jäänyt mieleen kuin Pivo.<br />
Hyvät huomenet ja päivät ym. kiitokset oli viisaampi sanoa englanniksi. Paljon<br />
puhuttuihin taskuvarkaisiin emme onneksemme törmänneet. Emme myöskään<br />
kuulleet että kukaan muukaan reissuporukasta olisi vastaavaa kokenut.<br />
Opas oli paikallinen ja tunsi melkein jokaisen talon kuin omat taskunsa.<br />
Niin ja vielä sen talon historiankin. Ihan käsittämätöntä.<br />
Lähtisin uudestaan. Mutta syksyllä. Silloin on vielä lämmintä ( kai) kevät<br />
on kaunista mutta arvaamatonta. Toki nytkin näimme miten sireenit ym.<br />
puut kukkivat ja ruohoa piti jo leikata. Hotellin varaisin keskustasta.<br />
Meillä oli parikilometriä matkaa, ei se ollut kaukana. Mutta muutama<br />
aste lämpöä ja pohjoistuuli puhaltamassa, niin se vähän tylsempi kävely<br />
taittui mieluusti taksilla. Tietysti metrot ja raitsikat toimivat siellä enemmän<br />
kuin hienosti.<br />
<br />
Paluu päivänä lähdimme vasta illalla, joten viimeiset kävelyt oli vielä<br />
mahdollista toteuttaa. Reitit olivat jo tuttuja, sinne jätettiin haikeita muistoja.<br />
Niin ja aurinko se todella lämmitti enemmän kuin yhtenäkään päivänä.....<br />
<br />
Lähtömme oli hieman myöhässä, kun kentällä eräs kone teki hätälaskun.<br />
Siinä toisiamme tuijotellessa toivoimme meille ihan normia lentoa.<br />
Kun muutenkin olemme taas jälleen kerran saaneet viettää<br />
sellaisen onnellisen loman.....<br />
Lentokoneessa taas sama virsi, ihana matka mutta onpa mukava palata<br />
kotiin. Kesä edessä , kohta alkaa kaffetuvan siivous ja kukat pitää laittaa<br />
ja, ja, ja.....Salaa hieman tuumailin jos sinne Gdanskiin kenties joskus....... <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPktrJcRCm0tWmRp62dMBnwq8rDQLr5ZM0NfKsAYiOQ2LcDpn7h-oFdggM16yDQXvWHmEwXJ2fHnsEq_SRC9Z-qRjLxnnf7DhDLjjB_pBNizmxubz34eWmgKbb4DSOoGedUkvQf7eoWKPs/s1600/IMG_2581.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPktrJcRCm0tWmRp62dMBnwq8rDQLr5ZM0NfKsAYiOQ2LcDpn7h-oFdggM16yDQXvWHmEwXJ2fHnsEq_SRC9Z-qRjLxnnf7DhDLjjB_pBNizmxubz34eWmgKbb4DSOoGedUkvQf7eoWKPs/s400/IMG_2581.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Löytyipä sieltä Eiffel-tornikin pienoiskoossa.....</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8683842599902057422.post-50750523256708990292017-04-05T20:23:00.000+03:002017-04-05T20:24:25.974+03:00Kriisitön kriisi.....Itsetutkiskelua taas kerrakseen ja nyt korostan että<br />
en kärsi mitään ikäkriisiä .....tuskin edes tiedän mitä<br />
kyseinen sana tarkoittaa. Kriisejä on tietysti monenlaisia ja<br />
lähinnä ne ovat sellaisia jotka koskevat koko yhteiskuntaa ei<br />
minua pientä ihmistä...ainakin niin luulen.<br />
<br />
Tukka.<br />
Muistan miten löysin ensimmäisen harmaan hiuksen<br />
päästäni alle kolmekymppisenä. Ihmetykseni oli aika suuri koska<br />
todella kuvittelin että ne tulevat vasta tosi vanhana niinkuin<br />
viisikymppisenä nehän nyt on VANHOJA . Koska vanhempanikin<br />
olivat sen iän ohittaneet jo ajat sitten. Irti nyppäisty hius kädessäni<br />
pelkäsin että niitä alkaa tulla lisää, mitä ihmettä teen niiden kanssa.<br />
Ei hiuksia voi alkaa värjätä niin nuorena sehän on vaarallistakin.<br />
Vähän yli kolmekymppisenä lopetin niiden laskemisen ja värjääminen<br />
ei tuntunut yhtään sen vaarallisemmalta kuin kadun ylittäminen.<br />
<br />
Iho.<br />
Olen aina "tarkkaillut " ihmisten ihoa. Varsinkin eri ikäisten.<br />
Miten joillakin aika kauankin eläneillä on niin kaunis iho ja vastaavasti<br />
( mihin itsekkin kuulun) toisilla hyvinkin herkkä iho. Kaikki mahdolliset<br />
näppylät ilmestyvät etkä ymmärrä mitä taas olet suuhusi laittanut.<br />
Ryppyisiä ja kuivia ihoja katsellessani olen aina tuumaillut millainen<br />
hän oli ennen kuin nyt. Miten kaunis on silti vanhus jonka silmät<br />
loistavat vaikka luomet ovat väsyneet ja miten lämmin on kosketus<br />
vaikka kädessä ei luun päällä ole kuin maininta nahasta.<br />
<br />
Silmälasit päässäni tarkkailen ihoani ja huomaan että se ei olekkaan<br />
ihan samanlainen kuin ilman laseja. Syvät uurteet ovat vallanneet<br />
kasvot ja käsien kuulakkuus on vain muisto. Miten näin on käynyt<br />
ja milloin. Mitä olen tehnyt juuri silloin etten sitä huomannut. Varmaan<br />
kirjoitellut jotain.....<br />
<br />
Konaisuus.<br />
Jossain kohtaa sitä on tullut kumarammaksikin. Ei pituudesta ole<br />
lähtenyt , mutta on vaan muuttanut muotoaan. Hmmm. Leveyteen<br />
varmaankin. Askel on toisenlainen. Muistan aivan selvästi miten<br />
kävelinkin ihan toisin, tai luulen muistavani. Ihan varmasti kävelen<br />
nyt kuin äitini ja hänhän oli vanha.<br />
Muistissa ei ole mitään vikaa. Kaiken muistan mitä haluankin tai<br />
melkein. Tuntuu vaan kummalliselta keskustella asioista ja kokemuksista<br />
missä on ollut jonkun toisen henkilön kanssa ja kumpikin muistamme<br />
tapahtuman ihan eri tavalla. Sillä toisella on varmaan muistissa vikaa.<br />
<br />
Mikään ei viittaa siihen että olisin ikäkriisissä, ainakaan omasta<br />
mielestäni. Se että kaiken suunnittelu on jäänyt vähemmälle ei<br />
ole merkki siitä. Se johtuu vaan masentavasta talvesta. Kunhan<br />
tästä heräilen kesään niin eiköhän taas ala tapahtumaan.<br />
Se että ystävät myyvät talojaan ja muuttavat jo sillä mielellä että<br />
loppu elämän kotia etsitään, ei tee mitenkään minusta vanhaa.<br />
Ei harmaat hapset, ei rypistyvä iho, eikä kasvavat lapsenlapset<br />
tai odottava eläke kulman takana. Ei se vanhan merkki ole. Ei kai...<br />
Oli niin tai näin kriisi saa pisteen juuri nyt, koska on aika keskittyä<br />
taas kerran tähän onnelliseen elämään.....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix428knCTIOL03vVpeJrMlbUjauhYBYUduDz52CcHGwDS8gds6ontda_GHkjCoup54XQUKfxbkh7jXcr6_h__gPSN1TdvYA8H6hgAJQuVtDfQiXd6qwDF_Re6WOfdoUMBCflWCqb-p3vGb/s1600/IMG_2173.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix428knCTIOL03vVpeJrMlbUjauhYBYUduDz52CcHGwDS8gds6ontda_GHkjCoup54XQUKfxbkh7jXcr6_h__gPSN1TdvYA8H6hgAJQuVtDfQiXd6qwDF_Re6WOfdoUMBCflWCqb-p3vGb/s400/IMG_2173.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
Pääsiäistä odotellessa......Anu-Annelihttp://www.blogger.com/profile/13110939311122011189noreply@blogger.com0