torstai 1. toukokuuta 2014

Kampaajalla............

Kopistelen kengilläni puolijuoksua autolle ja kaasupohjaan. Ehkei nyt ihan
pohjaan mutta oloni on sellainen. En yleensä myöhästy mistään. Olen nyt vaan
sellainen. Pikemminkin olen aina etuajassa. Sekin on välillä raivostuttavaa
siis yhtä ärsyttävää kuin se että aina myöhästyy.
Auto jono hidastelee sehän on selvää ja jokainen valo vaihtuu keltaiseksi
juuri ennen kuin ehdin lähelle risteys aluetta. Hengitän syvään ja ajattelen
että tässä ollaan enkä pääse yhtään aikaisemmin. Turha hermostua.Hermostun silti!

Auto parkiin ja samainen kengän kopse ja juoksuksi. Hei, huikkaan tutulle
kampaajalleni ja vilkaisen kelloani. Kymmentä vaille kuusi. Minun aikani
kuudelta. Tämä on aivan uskomatonta miten ihmeessä voin olla myöhässä
ja sitten yht äkkiä olen vaikka kuinka aikaisessa. Minähän en kertakaikkiaan
osaa edes myöhästyä!

Mikä nautinto tämä kampaajalla käynti on sen jokainen nainen tietää.
Tokihan se miehillekin mukavaa. Mutta meille naisille, ainakin useimmille
se on suuri nautinto. Voisi sanoa joillekin aika sosiaalinen tapahtuma.
Kampaajani tämä tumma eksoottinen kaunotar on ollut hovi kampaajani
jo viisi vuotta. Hurmaava ihminen. Kyselee juuri sitä mitä haluan kertoa ja kertoo
itsestään sitäkin vähemmän. Loistava keskustelija.

Huomaan sivummalla pienen pojan, joka istuu kiltisti tuolissa ja vastailee
kamapaajan hänelle esittämiin kysymyksiin. Minua hymyilyttää, että onpa
suloinen. Samassa poika vilkaisee minuun kuin olisi kuullut hymyilyni.
Poika katsoo takaisin peiliinsä ja on tyytyväinen ulkonäköönsä. Vieressä
pikku veli kirkuu, että hänen hiuksiinsa ei kosketa. Äiti päättää tyytyä
pojan tahtoon ja hän saa pitää hiuksensa. Kampaaja näyttää vielä
tyytyväisemmältä. Hänen ei tarvitse koskea kirkuvan hiuksiin. Pojan
tukkaan laitetaan vielä vihreää väriä ja lopputulos on hieno. Hän
vilkaisee minuun, kuin odottaen hyväksyntääni. Lähetän niin ihailevan
hymyni kuin ikinä saan itsestäni. Poika vilkuttaa vielä minulle ja äitiäkin
naurattaa.

Muutama tuoli eteenpäin istuu keski-ikäinen nainen. Olen kuunellut jo
jonkin aikaa miten hän antaa neuvoja kampaajalleen. Kampaajani ja
naisen kampaaja vaihtavat silmäyksiä. Huomaan että puna nousee
kummankin kasvoille. Miten ihmiset voivat joskus olla vaativia. Toisaalta
olet maksava asiakas ja rahoilleen on saatava vastiketta. Sekin on tosiasia.
Puhelemme kampaajani kanssa miten ihana ja reipas pikku poika ja ihana
väri suihkaus tukkaan. Kampaajani sanoo: "Kai me sinulle laitetaan
niin kuin aina ennenkin.?" Ajattelen olenko noin tylsä. Mieleni huutaa.
"Ei laiteta ,vihreeksi vaan ja sitten raitoja , vaikka sellaisia keltaisia!"
Kampaaja menee menojaan ....
Kehun kampaajaa miten hyvin kihara on toiminut ja kuinka muuta vikaa ei
ole kuin se, että osaisit laittaa tukan sillälailla etttei juurikasvua olisi.
Kampaajani hymyilee juuri sen verran kuin hymyilee ihminen, joka on
kuullut saman vitsin kerran kuukaudessa viiden vuoden ajan.
Hän laittaa värin ja kysyy ystävällisesti:" Otathan capputcinoa?"
"Kiitos kyllä!" vastaan, niinkuin vastaan joka kerta.

Kampaajat, joita on näin illalla vielä muutama töissä. Puhelevat jotain
keskenään, kunnes sisään astuu Mallipoika. On kuin hetki pysähtyisi.
Minua naurattaa. Tytöt lopettavat juttelunsa ja Mallipoika näyttää
kyselevän aikaa tukanleikkuuseen. Näen kampaajien ilmeistä
miten he kaikki melkein huutavat: "Minulla on kyllä aikaa!!"
Onnellinen voittaja kampaaja ohjaa Mallipojan tuolilleen. Toiset
katselevat vielä pitkään kun hän iloisena puhelee Mallipojan kanssa.
Mallipoika näyttää myös nauttivan tilanteesta ja kertoilee vitsejä
tytölle, mitkä voin minäkin kuulla. Puujalkavitsejä puhisen.

Kampaajani pesee,leikkaa,kampaa hiukseni. Tarkkatätikin on
näköjään saanut sellaiset hiukset kuin haluaa, koska hän näyttää
iloisemmalta kuin kertaakaan kun vilkaisin häntä,hänen istuessaan
tuolilla. Mallipojan tukka näyttää entistä tyylikkäämmältä.
Vaikka hän jo tullessaankin oli aivan täydellinen.
On  ihanaa omata taito saada ihmiset iloiseksi. Taito joka
on työtä, sitä palvelutyötä jota aina emme huomaa.
Ole onnellinen ja tee toinen onnelliseksi siinäpä se päivän
tärkein asia!
Tässä odottelimme ruhtinaan palatsin edessä että jotain näkyisi. Ainakin erillaisia hiustyylejä :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti