muistelu yleensä, niin joulun alla se jotenkin konkretisoituu. Kaikki
lapsuuden joulut tuntuvat jotenkin niin tunnelmallisilta.
Hanget olivat valkoisia. Pakkanen paukkui nurkissa. Tähdet tuikkivat pakkasöinä.
Joka kodissa oli aito joulukuusi, joka tuoksui metsälle ja toi ihanan tuoksun sisälle.
Joka kodissa tuoksui koko joulukuun piparit, laatikot ja se kuusi tietysti.
Koulunkuusijuhla oli vuoden suurin juhla. Lahjoja toivottiin
vain pari, ainakin minä tein niin.... Niitä myös saatiin vain pari, kolme.
Joulua vietettiin suurella porukalla.
Oli mammaa ja tätiä ja setää ja vielä isän työnantajan joulujuhlaankin
piti aina mennä. Se oli melkein määräys, eikä kukaan edes olisi
halunnut olla sieltä poissa. Jouluruokia oli vain kinkku, laatikot
ja rosolli. Tietysti myös äidin tekemä kotijuusto, mutta ne riitti.
Joulupukkki kulki aina joku ihmeellinen "palttoo" päällä.
Näytti siltä kuin takki olisi käännetty väärinpäin. Niin ja parta , se oli
jotain pumpulia. Sekin aina kummastutti, naamarista puhumattakaan.
Kun sen puhekin muistutti naapurin sedän ääntä, tai toisinaan isän ääntä.
Oli se vieläkin kummallisempaa.
Tuntuu että näitä muistoja on niin paljon että en viitsi enkä edes jaksa
niitä luetella. Kaikki yhtä hyviä ja liikuttavan ihania niiden ihmisten
kanssa keitä ei edes ole enää....
Tuli myös jouluja kun oli vierellä puoliso ja lapsi. Silloin itse laitoin
jouluni oman näköiseksi. Yritin laittaa kaiken sen minkä olin tottunut
saamaan lapsuuteni jouluina ja lisäksi vielä vähän uutta ja omaani.
Jouluaattona kun heräsin, lähdin töihin muutamaksi tunniksi. Sitten vauhdilla
tervehtimään isoäitiä.
Hautausmaalle. Sieltä vanhempieni luokse syömään . Jossain vaiheessa iltaa
anoppilaan ja väsyneenä kotiin ihmettelemään miten pukki on täälläkin
vielä käynyt. Tunnelmaa kyllä löytyi joka paikasta, tosin se piti nauttia
aika nopealla aikataululla.......
Kun lapseni perusti perheen muuttui joulu jälleen. Tuli pieniä poikia
jotka toivat jouluun jännitystä, iloa ja riemua. Kasa kaupalla lahjoja
ja joulupukin. Sellaisen oikean, punatakkisen jonka ääntä he eivät
tunnistaneet. Joulupöytään vähän erillaisempiakin ruokia ja ennenkaikkea
ihanaa yhdessä oloa. Ei kiirettä minnekään. Sain herätä jouluaamuna
siihen miten pieni ihminen tuli viereeni ja laittoi kätensä kaulalleni.
Lahjoista parhain...
Tuli myös jouluja kun olimme vain kahdestaan. Meidän vanhempamme
ovat jo poissa. Lapsemme viettää perheensä kanssa toisten isovanhempien
kanssa joulua. Osaamme nauttia niistäkin jouluista. Haluan käydä silloin
aina aattoiltana kirkossa, ja syödä vasta sen jälkeen. Kun ei ole kiire enää
minnekkään.
Päätin että lapseni ei tarvitsisi ikinä murehtia miten pärjäämme
joulun kahdestaan ilman joukkoa ihmisiä. Joulun voi viettää niin monella
tapaa. On itsestä kiinni jääkö menneisiin muistoihin vai rakentaako joka
joulun juuri sellaiseksi oman näköiseksi .
Tämä tuleva joulu juuri sellainen, meidän näköinen. Sellainen entisajan
joulu.....vai onko siltikään.
Hanget näyttää kuravelliltä....pakkanen nollakeliltä. Taivaskin aika harmaa, tähdistä
ei tietoa. Joulukuusikin on muovia, laatikot ostan kaupasta samoin
piparit. Työpaikan joulujuhlaan en ehtinyt ja lahjoja . Niitä näyttää
jo olevan, ystävät kävi visiitillä... Joulupukki taitaa kaasuttaa meidän
portin ohi.... ja antaa mennä vaan kiire hänellä muutenkin.
Toki kaikki ehtii vielä muuttumaan onhan jouluun aikaa vielä muutama päivä.
Muuttuu tai ei, elän vuoden tunteikkaampaa aikaa.......
Tämän vanhan kuvan myötä mumma toivottaa rauhallista joulua kaikille.........
