Pientä pinta remonttia.....

Tuumailin että jos jotain pientä remontin poikasta voisi keksiä.
Tai oikeastaan kaikenmoistahan mulla mielessä,mutta päädyin
että jotain aivan pientä. Mies siinä jo kyseli ,että mitähän mielessä.
Olihan hän jo syksyllä kysellyt olisisiko jotain kun pitkä talvi
alkaa.Hänellä olisi kuumemma aikaa toteutaa toiveeni.
Talvi meni kuitenkin vaan kyntttilöitä poltellessä ja ensin
joulua rakentaen ja haikeana sitä purkaen.
Muutenkin se vain meni tuumaillen...
Nyt on herätty horroksesta ja päätin että pikkuisen vaivaan
tuota miestäni.
Arkiolohuone tai miksi sitä nyt kutsutaan tv-huone. Kyllä
sitä se on. Siellä pitää maalata seinät ja valkoiseksi.
Ei suuria investointeja se on aivan turhaa.
Pieni budjetti ja pikku homma tästä on hyvä jatkaa.
Maalaaminen on aivan riittävää ja olen tosi iloinen jos se toteutuu.
Näkökykyni heikkenee koko ajan ja tuntuu siltä että kaikki
pitää olla valkoista. Sisustetaan niinkuin niissä tv-ohjelmissakin
tekstiileillä sitä väriä. Isäntä hyväksyi ehdotukseni ja eikun hommiin.
Seuraavana päivänä tyhjensimme huoneen.Miten sitä voikin mahtua
tavaraa niin paljon yhteen pieneen huoneeseen.
Tyhjennyksen jälkeen sain huomata,että jokaisessa talon huoneessa
on pikku huoneen tavaroita eli koko koti täysin sekaisin.
Ainoa iloinen asia oli että täällä on nyt turha siivota kun mikään
ei ole paikoillaan. Siis positiivisuus taas kunniaan!!
Seuraavana päivänä huone oli saanut uuden maalipinnan.
Aivan ihana valo tulvi huoneesen ja tuntui kuinka neliöitä oli
tullut lisää.Loistavaa, kyllä mun mies osaa. Pyörimme huoneen reunoissa.
Siis reunoissa siksi koska vuodesohva oli keskellä pientä
huonetta. Se vaan ei yksinkertaisesti  mahdu ulos ovesta. Kyllä.
Se on tuotu sisälle ikkunasta ja sieltä se uloskin on vietävä.
Haaveilimme mielessämme kuinka voisimme tehdä tästä
huoneesta makuhuoneemme ja olemassa oleva
maakuuhuone voisi muuttua tv-huoneeksi.Loistava ajatus!
Olimme kumpikin sitä mieltä.
Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Sohva on saatava myytyä.
Koska sitä ei voi myöskään viedä sinne uuteen tv-huoneeseen.
Siellä on umpinaiset ikkunat. Sohva on saatava uusi. Eihän
se paljoa maksa,ostetaan joku edullinen.
Sohva kaupoilla kiertelimme päivän ja löytyihän sellainen.
Mitat sopii loistavasti ja olihan se ihan hyvä.Tykättiin molemmat.
Nähtäväksi jää kun se sitten aikanaan saapuu uuteen kotiinsa.
Verhoja ei voi vaihtaa huoneen mukaan,koska makuuhuone on nyt niin
valoisa, sinne pitää saada uudet verhot. Saahan niitä edullisesti.
Pimennysverhokin pitäisi hankkia koska ilta -aurinko paistaa
juuri sinne. Vanha makuuhuone oli varjon puolella.
Samoin seinähylly. Parempi hankkia uusi ja keksiä vanhalle
joku parempi paikka. Sellainen löytyy varmasti.
 Entisen pienen huoneen matot ovat ihan liian pieniä nyt uuteen tv-huoneeseen.
Oikein ihmettelen miten se voi olla mahdollista. Niitä lähden
sitten metsästämään kun kaikki tavarat ovat paikoillaan.
Pikkuinen remontti ja vähän maalia. Mitenkähän tässä taas näin kävi .
 Pesän rakennus on vaan niin
ihanaa puuhaa. Katselen ulos ikkunasta ja juon iltateeni.
Aurinko alkaa painua taivaanrannan taa. Näen vielä miten
pikkulinnut lentävät edes takaisin.Rakentavat uutta kotia.
Pientä remonttia vielä heilläkin.
Yhdessä me kaikki rakennamme tätä onnellista elämäämme!

Aurinko laskee myös Carda järvellä :)

Kevät....

Seison kaupan parkkipaikalla vain minä,autoni ja pari muuta
autoa. Kuulen kovaa kirkumista. Katselen ympärilleni mistä
ääni tulee. Pakkaan tavaroitani...Ääni kovenee.... Katson
ylös taivaalle ja kyllä.Toden totta ainakin kaksikymmentä
joutsenta lentää aivan pääni yläpuolelta. Muutama yksinäinen
joutsen lentää vielä perässä.Kuin kiljuen:" VOISIKO JOKU
YSTÄVÄLLISESTI ODOTTAA MINUA MYÖS!"
Aurinko paistaa lämpimästi kasvoihini tunnen kuinka linnut
viestivät. Kyllä. On kevät!
Juon aamuteetäni olohuoneen pehmeällä tuolilla. On meillä
 muitakin pehmeitä tuoleja ,ei siinä mitään. Satun nyt vaan
rakastamaan istuutua juuri siinä tuolilla,kun nautin teeni.
Tuoli on ikkunan edessä ja maisema vaihtuu vuoden aikojen
mukaan. Ihana paikka.
Katselen ikkunasta kuinka naapurin kissa hiippailee kuusiaidan
alla .Se vartioi linnun ruokinta paikkaa. Pahus, ajattelen. Meneppäs
muualle. Siinä samassa toinen kissa tuijottaa aivan suoraan minua.
Huomaamattani kissa on kiivennyt laatikon päälle ,joka on ikkunan
vieressä. Koputan ikkunaan,jotta kissa lähtisi eikä pudottaisi
lyhtyjäni maahan. Näen kuinka se hymyilee itsekseen:" Ole sinä
siellä häkissä vaan,minä täällä pihalla määrään."
Taitaa olla kevät tulossa,pohdin...
Muurahainen kipittää varaston ovella vastaan. Tuijotan sitä
tuimasti.Olen aivan varma että se pelästyy ilmettäni ja vie
pesueensa naapuriin. Kevättä ilmassa tuumin.
Huoneet ovat valoisammmat kuin aikoihin tai en ole
vain huomannut sitä.Kiire, se itse tehty tai mikä lie.
Ikkunat ne pitää pestä.Kynttilöiden polttaminen on lempi
puuhaani ja nyt sen näkee.Ihanat sormenjäljet muistona
lapsenlapsien käynneistä. Pitääkö nekin pestäpois.
Kylläpä se kevät vaatii paljon.
Kävely lenkki raikkaassa ilmassa on on ihan parasta.
Mieli lepää.Ajatus lentää,no minulla se lentää joskus
vähän liiankin lujaa. Kylätie on rauhallinen.Näin arkipäivisin
varsinkin.Tunnen tuulen puhaltavan kasvoiltani pois kaikki
talven väsymykset. Tunnen miten aurinko leikkii kavoillani
ja on ihan pakko hymyillä.Niin ihana on kevät ,joka tekee taas
paluutaan. Kevät ei aina ole ollut minulle se vuoden paras aika.
Liian moni rakas on lähtenyt enkelien matkaan juuri keväällä.
Keväällä on myös suuret muutokset elämässä tapahtuneet.
Silti jaksan ajatella ja uskoa että juuri tämä kevät on elämäni
kevät.
 Lasken leskenlehtiä matkani varrella kun kävelen kotiin. Niitä on
jo paljon. Linnut virestävät kilpaa .Katselen niitä ja hymyilen.
Tuntuu että ne nauravat minulle.Naurakoon. Ne jos ketkä
tietävät juuri tämä on tätä onnellista kevät elämää!

Puutarha enkeli herättelee jo luontoa :)

Ahkera mies...

Ystävä kertoo kuinka ahkera mies on. Mies joka ehtii vaikka ja mitä.
Mies joka rakentaa taloa perheelleen.Nukkuu tuskin silmällistäkään.
Mies joka työpäivän päätteeksi suuntaa talonsa luo ,syö tuskin koskaan.
Mies jolle rakentaminen on jo melkein pakkomielle. Talohan on jo kolmas.
Millainen on ahkera mies,onko hän talon rakentaja .Onko se ahkeran
miehen mitta kuinka monta taloa rakennat elämäsi aikana.Tuskin.
Tätä se mumma taas miettii ystäväni.
Tottahan ahkera mies on Talonrakentaja sitä ei kieltäminen. Hattua nostan näille
arjensankari miehille,jotka talon rakentavat jos toisenkin. Yhdenkin talon rakentaja voi
sanoa itseään sankariksi. Kun aikanaan talo on valmis,ymmärrän kyllä jos
lattialistat jää vuodeksi laittamatta . Kyllähän se hänelle suodaan. Tämä
voimia raastava suoritus kun pystyssä on, niin sohvan kanssa tapaaminen
on varmasti koskettava ja ihana hetki.
Tiedän myös ahkeran miehen joka on Reipas Eläkeläinen. Hän ei malta pysyä
poissa pihaltaan satoi tai paistoi. Reipas Eläkeläinen luo lunta kun sitä saadaan
maahan sen verran ,että voi lumeksi kutsua.Hän leikkaa nurmikon ,kun ensimmäinen
ruohon tupsu näkyy.Ei riitä että hän touhuaisi ulkona,hän touhuaa myös sisällä.
Reipas Eläkeläinen siivoaa ,keittää puuroa ym.
Reipas Eläkeläinen on aina valmis lähtemään auttamaan jos joku apua tarvitsee.
Ahkera mies on myös Reipas Eläkeläinen.
Entäs sitten Komistus. Komistus on positiivinen ,hieman yli kolmekymppinen
kolmen lapsen isä. Komistus koska hänen säteilevä hymynsä tartuu kun hän
innostuu hulluttelemaan poikiensa kanssa. Komistus vaihtaa vaippaa,siinä
missä imuroikin.Komistus laittaa ruokaa siinä missä käy kaupassa.Komistus
tekee kaikkea mitä hänen vaimonsakin.Koska Komistus arvostaa ja rakastaa häntä.
Näitä Komistuksia on tänäpäivänä onneksi monella  naisella.
Komistus on ahkera mies.
Sitten on tämä Yrittäjä mies. Yrittäjä mies tekee ympäri pyöreitä päiviä.
Häntä tuskin kotona näkyy. Vapaa aikanaan hän tekee vielä kirjallisia töitä.
Yöllä hän nukkuu muutaman tunnin ja juuri ennen nukahtamistaan hän vielä
miettii miten selvitä seuraavasta päivästä.Hän nousee kukonlaulun aikaan.
Silloin kun muut vielä nukkuvat on hän täydessä vauhdissa.
Yrittäjä on ahkera mies.
Ahkera on mies joka leikkii lapsenlapsen kanssa. Ahkera mies on aina
lähellä kun häntä tarvitaan.
Ahkera on mies joka hoitaa sairasta vaimoaan ,joka ei jaksa tehdä kaikkea
mitä on ennen tehnyt.
Ahkera on mies joka on sinulle tärkeä ja jolle olet tärkeä. Ahkeruutta on elää
elämää.Ahkeruutta on on olla onnellinen.
Ei ole mitään kaavaa miksi toinen olisi ahkerampi kuin toinen. Jokainen
mies on jossain asiassa ahkera.Olkoon se mikä tahansa asia se hänelle sallittakoon.

Yritetään pitää miehemme ja itsemme ahkerina elämäään tätä onnellista elämää!

Ahkera oli myös mies joka kerran kiipesi kanssani Tallinassa  kirkon torniin :)

Kuntosalilla....

Kello osoittaa viittätoista vaille seitsemän.Tasan seitsemältä se soi.
Olen ohjelmoinut itseni heräämään juuri ennen kellonsoittoa. Ei siksi
että kellossa olisi karmea ääni ,vaan siksi että olen pirteämpi tähän
sisäiseen heräämiseen kuin kellon herättämiseen.
Tänään on vapaa päivä. Kyllä, kelloni herättää minut silti.
Rakastan nukkua pitkään,mutta vielä enemmän rakastan pitkiä
vapaa päiviä.
Pitkästä aikaa suuntaan matkani kohti kuntosalia. Kuntosali on
niin paras urheilu muoto minulle,heti ulkoilun jälkeeen.
Voin tehdä suoritusjaksoni omassa tahdissa.Hikipäässä tai
rauhallisemmin. Epäsäännöllisen työni takia voin mennä koska haluan.
Valitettavasti en ole päässyt moneen viikkoon. Tuli vatsatautia,tuli
flunssaa oli töitä ym. Ym.siihen tietysti kuuluu myös EN VIITSI/
JAKSA TÄNÄÄN päivät.
Tänään jaksan! Olen niin innoissani ,että tuskin maltan lukea lehden
ja syödä kuntoilijalle terveellisen marja-hedelmä-raejuusto-rahkani
ja juoda kupillisen ihanaa teetä.
Kuntosalille tullesani hymyilen joka vastaan tulijalle ja toivottelen
hyvät huomenet tutuille kasvoille.Kello näyttää puoli yhdeksän.
Ajoissa, hyvä minä. Hyvä myös siksi ettei väkeä ole paljoa ,on tilaa.
Istahdan ensimmäiseksi soutulaitteeseen ja tarkailen ympäristöä.
Rouva Sirpakka polkee kuntopyörää minkä kintuistaan pääsee.
Eipä ihme että jo keski-iän ylittänyt rouva on niin sirpakka,joka kerta
kun itse käyn täällä myös rouva Sirpakka on paikalla.
Sitten saapuu Mr.Englanti. Mr. Englanti hymyilee minulle ja nyökkää
"Hello,god morning." "Hello",vastaan nopeasti ja otan ilmeen.PLIIS
ÄLÄ TULE MULLE JUTTELEE kun tämä englanti ei taivu niin
hyvin. Kerran Mr.Englanti puheli kanssani jopa kolme lausetta ja olin
niin tyytyväinen itseeni ja osaaamiseeni,mutta samalla päätin että ei toiste.
Sitä riskiä en ota etten osaisikaan vastata. Mr. Englanti huomaa että
haluan VAIN SOUTAA ja jättää minut rauhaa. Hän suuntaa kohti
rouva Sirpakkaa ,joka iloisena jutustelee hänen kanssaa.
Nousen soutulaitteesta ja teen "välikuolemaa". Tosiaan olen ollut
poissa kuukauden.
"Anteeksi ".,kuulen kuinka rouva takani sanoo minulle.
"Voisitkohan auttaa meitä,kun emme saa tätä oikealle korkeudelle?"
Olinkin jo huomannut soudellessani kuinka Iloiset Rouvat tirkuivat
ja vilkuilivat muita.Ehdin jo melkein ajatella,että toisia nauravat.
Tottakai voin autttaa ja neuvon Iloisia Rouvia kuin konkari konsanaan.
Rouvat kiittävät ja kertovat,että uskalsivat kysyä minulta kun olen sen
näköinen,että käyn usein täällä. Hienoa ajattelen ja paistattelen kehujen
tulvassa. Rouvat kehuvat vielä,että olen hoikka ikäisekseni.
Vedän nopeasti vatsan sisään ja puristan pakarat niin lyttyyn kuin ikinä vaan
saan, Hymyilen heille ja kiitän kohteliaisuuksista.Käännyn ympäri ja
mietin minkä ihmeen ikäiseksi ne minua luulivat .Teki mieli huutaa
perään."Olen vielä työikänen en eläkkeellä!!!!"Olkoon.
Tänäänhän niinkuin usein miten tähän aikaan täällä on vain eläkeläisiä.
Muutama nuori nainen,jotka voisivat olla vaikka kevään tulevia ylioppilaita.
Seuraava laite,juuri se laite missä seisoo lauma Myyntimiehiä tai siis
entisiä jo eläkeläisiä. Yksi tekee ja loput pitää pystyssä laitetta.Samalla
lailla kuin ne pilkatut kaupungintyömiehet.Ei toivoakaan päästä
laitteeseen. Vilkaisen sinne suuntaan jotta voisikohan se kenties tänään
vapautua? Myyntimiehet ovat sen näköisiä,että ÄLÄ NYT HYVÄ
IHMINEN TÄNNE NYT TULE MEILLÄ IHAN KESKEN.
Olkoon ajattelen onhan täällä vempaimia.
Menen laitteesta toiseen ja teen monia sarjoja. Tunnen kuinka veri kiertää.
Olen uupunut mutta jatkan koska olen niin kaivannut tänne.

Huomaan kellon lähestyvän jo kymmentä ja lähden pois.
Kävellesäni autolle tunnen kuinka hyvä olo on koko kehossani.
Tämä on niin mun juttu. Aurinko paistaa kirkkaasti silmiini.
Hymyilen joka solullani. Tämä on osa mun onnellista elämääni!

Aurinko paistoi niin ihanasti,että oli pakko laittaa kuva viime keväisestä matkasta . Kaupunki nimeltään Nizza.

Yritetään yhdessä..

Ei,ei ja ei kuuluu kun äiti huutaa lapselle joka on
juuri ottamassa lasipurkkia kaupan hyllyltä.
Lapsi on ehkä noin kaksi vuotias. Äidin ilme on
tuima ja ihmekös tuo särkynyt punajuuri purkki
kaupan kivilattialla ei houkuta.
Ei,ei ja ei kuuluu kun keski-ikäinen rouva kieltää
miestään joka katselee lihapiirakka röykkiötä silmät loistaen.
Ei tuo sana joka kalskahtaa korvaani tuon tuosta. Miten sen voisi
paremmin korvata. Miten voisi Ein muuttaa positiiviseksi.
Ei teillä leipää olisi,on tuttu lause Turkulaisen kaupan leipäosastolla.
Ei,ei,ei! Ei voi olla totta ,huutaa riemastunut nuori nainen kun
tapaa pitkästä aikaa ystävänsä kauppakeskuksen käytävällä.
Ei tänään ,jos vaikka huomenna.Päätän kun kyse on laihdutuskuuristani.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin lukijani miettii,eikö olisi jotain hauskempaa.
Positiivisuus kunniaan ajattelen minä!
Ihailen suuresti miniääni joka suurella sydämellä kasvattaa kolmea poikaansa
ilman että Ei sanaa tuskin koskaan kuulee. Se on ihan käsittämätöntä.
Sana korvataan neuvomalla ,ei kieltämällä. Siihen on todella vaikeaa samaistua.
Eihän sanaa toki pidä eliminoida mutta vähentää voi.
Elämän taito kirjat kirjoittavat positiivisesta asenteesta. Miten voin muuttaa
elämääni. Miten ajattelen vain hyviä asioita ja jätän ikävät asiat sivummalle.
En pohdi niitä ,muuta kuin että mitä hyvää se tuo myös tullessaan.
Jokainen surun keskellä miettii miksi näin,mutta tilanteesta ulos päästyään
voi huomata kuinka jotain hyvää jäi kuintenkin tallennettavaksi muistoihin.
Kun asuu peruspositiivisen ihmisen kanssa sitä oppii. Hermo saataa olla koetuksella
kun oikein kiukuttaa,niin tämä super positiivinen mieheni sanoo kylmän
rauhallisesti "kyllä se siitä,ei niin vakavaa". Vakavaa,on se vakavaa kun
olen täydessä kiukussa ja haluan kiukutella. Toisaalta on helppoa asua
ihmisen kanssa kun voi kertoa hänelle,että en ymmärrä miten
taas voi käydä näin. Vastaa mulle! Hän vastaa ,eikä varmasti aina itsekkäät
ymmärrä kuinka viisaasti.
Kiitos positiivisesta miehestä!
Tottahan on että kun sanomme tai teemme jotain hyvää toisille
itselle tulee tosi hyvä mieli ja alkaa ajatella vain ihania asioita.
Jotain uutta pitää tehdä joka päivä. Se on hassu juttu mutta se tuo
myös iloa elämään.
Mieskin siirsi kylpytakin toiseen naulakkoon kuin ennen. Edistystä.
Tunnen kyllä pientä pilkkaa myös. Onneksi hän ei vain kohauta
vain olkapäitään näille jutuilleni niinkuin moni muu mies voisi.
Positiivista oli myös tämä päivä.Lunta oli satanut ei huvittanut
lenkkeillä. Päätimme lähteä ruokaostoksille ja samalla vähän
muutakin.Liitutaulu oli taas se mikä meiltä vielä puuttuikin. Siis sekin vielä.
Senkin tämä mies taas laittoi paikoilleen positiivisella
asenteellaan,ei olisi minulta onnistunut sen verran hankalaa
oli. Siihen aijomme joka päivä kirjoittaa jonkun hyvän sanan.
Sanan tai lauseen joka tuo iloa ja siihen sana Ei  ei kuulu.
Voisikohan vielä parantaa tätä onnellista elämää....

Jostain on aloitettava ja kera enkelten sitä yritetään :)

Romppeita ja aarteita....

Sunnuntai aamut ovat ihan parhaita. Parhaita varsinkin silloin
kun mitään ohjelmaa ei ole varattuna päivälle. Pyrin siihen .
Joskus se vain mahdotonta. Mutta joskus mahdottomuus on myös
mahdollisuus.
Sunnuntait ovat ihania ,voi nukkua pitkään se on ihan parasta.
Parasta on myös herätä aikaisin,kävellä postilaatikolle ja kuunnella
kuinka kylä vielä nukkuu. Vain linnunlaulu ja tuulenkuiskinta ovat
ainoat jotka voit kuulla. Aamun hiljaisuus on koskettavaa....
Luen lehden rauhassa ja vasta sitten herätän Pappan.
Tänä sunnuntaina heräsin aikaisin. Tein aamutoimeni ja kun
aamukahvit oli Pappan kanssa juotu,olin niin tarmoa täynnä
että päätin kysäistä heti häneltä oliko suunnitelmia päivälle.
Itse olin päättänyt että lähdemme ainakin ennen puoltapäivää lenkille.
Iltapäivän voisi viettää normaaleissa päivä puuhissa. Ruoanlaittoa,pyykkiä
ym. Kirja käteen ja ihania lukuhetkiä.
Huomasin Pappan käytöksestä ,että hänellä olisi nyt jotain mikä
olisi hänelle tosi tärkeää. Epäilin hieman että arvaisinko kysyä ,jos vastaus
olisi jotain mikä ei miellytä minua niin voi ja voi. Sitten on turha perääntyä
jos kerran kysyy. No hän rohkaisi itsensä ennen minua ja kysyi " lähtisimmekö
rompetorille". Siis EI. Rompetorille. Mitä ihmettä minä siellä tekisin,
autonromuja katsomaan. Miten ihmeessä pääsen irti tästä menosta. Miten
voin sanoa hänelle etten halua tulla niitä autonkappaleita,rasvaisia,öljyisiä
osia katsomaan. Miten voin sanoa sen miehelle ,joka juuri on kulkenut mukanani
mukisematta vaateliikkeissä,sisustusliikkeissä. Mies joka ei valita jos ostan jotain
tarvitsenko sitä tai kauhistele mitä se maksaa. Mies joka kehoitetaan minua ostamaan
koska olen/olemme sen ansainneet.
Haluaisitko kovasti sinne rompetorille mitähän siellä on ,kyselen Papalta.
Hänen silmänsä loistavat kuin viisi vuotiaan lapsenlapsemme joka on juuri
saanut uuden legopaketin.
Pappa selittää että siellä ei ole ainoastaan rasvaisia auton osia,siellä on myös
niitä pienois automalleja joita hän keräilee. Arvasinhan. Ansa ,tämä oli ansa.
Miten voin nyt kieltäytyä,varsinkaan kun hän ei edes mainitse miten hän on
joutunut kulkemaan perässäni ja olemaan kiinnostunut minun uusista sisustus
ideoistani. Pappa on myös sitä mieltä ,että siellä on aivan varmasti jotain
mikä kiinnostaa minua. Innostun hiukan.Päätös lähteä on kokonaan
syy ,että Pappa on reissunsa ansainnut ja hän haluaa minut mukaansa.
Rompetori kuhisee ihmisiä . Suurin osa on miehiä. Jokunen nainen on myös
mukana ja tarkemmin katsottuna naisia on todella paljon.
No toiset naiset harrastavat autoja ja mopoja ym. Kyllähän meitä löytyy.
Pappa huomaa kojun ,joka on yksi syy täällä oloomme. Hän säntää myyjän
luo. Lohduttelen häntä ei kiirettä katsele rauhassa ei kiirettä. Kiertelen itsekseni
ja katselen löytyisikö kiinnostavia kojuja minulle.
Näen toinen toistaan ihanimpia aarteita. Antiikkia ym. Enkä huomaakaan kun
olen jo tinkimässä. Kohde on juuri sellainen Riihimäen lasipurkki jota olen
aina halunnut,sopivan kokoinen ja hintainen. Minullahan ei ole kuin varastollinen
lasipurkkeja ,mutta ei tällaista. Raha vaihtaa omistajaa ja varastoni lisääntyi
purnukalla.
Olen hukannut mieheni,mutta pienen etsiskelyn jälkeen löydän hänet kassillinen
 aarteita kädessään. Silmät , kyllä ne loistaa. Hän kertoo kuinka hyvät kaupat hän
teki ,todellisia aarteita ja millä hinnalla. Hän tuskin malttaa jättää hyvästit
myyjälle niin onnellinen hän on. Iso mies. No sallittakoon se. Mies joka aina
muistaa muita on ansainnut autonsa.
Juomme vielä kahvit  kahviossa. Lähdemme kotiin pusseinemme .
Matkalla kotiin olemme tosi hyvällä mielellä ja kehumme aarteitamme kilvan.
Pohdimme kuinka humputtelukin on joskus osa tätä onnellista elämäämme!

Kävyille mulla ei vielä purkkia ollutkaan ja ties mitä siihen vielä keksinkään :)

Autoja ja Enkeleitä

Pölyä,pölyä ja pölyä sitä nyt jokaisesta kodista löytyy.
Mitä sitä ihmettelemään. Huisku käteen huitaistaan se pois.
Niin yksinkertaista.
Seison työhuoneen ovella pölyhuiska kädessäni ja pohdin
olinko tosissani kun päätin ne pölyt juuri tästä huoneesta pyyhkiä.
Huone sinällään ei ole suuri mutta. Mutta! Vielä kerran mutta.
Huone jota mieheni pääsääntöisesti käyttää on täynnä toinen
toistaan sanoisinko heiveröisempiä autoja. Kyllä pieniä autoja,
keskikokoisia autoja ja vähän isompia autoja.
Kymmenittäin erilaisia autojen pienoismalleja.
Minulla ei ole siihen huoneeseen juurikaan oikeutta mennä.
Muutaman työ asian joudun tietokoneella joka työhuoneessa
on tekemään. Senkin saan tehdä vain ja yksin pöydällä
mihinkään muuhun koskematta.
Siitä hyvästä mieheni osti minulle iPadin jotta voisin
muut netti surffaillut tehdä sieltä käsin.
Seison huokaillen huoneessa ja tuijotan hyllyjä.
Hentoinen pöly peitää mieheni silmäterät.
Huiskin varovasti jotta pienet osat autoissa eivät irtoaisi.
Turhaan .Miten sormeni ovatkin niin kompuraiset. Miten mies
selviää tästä hommasta. Eihän hän selviäkkään. Pölyt on ja pysyy.
Hämmästelen niinkuin usein ennenkin miten joku viitsii kerätä
tällaisia kaikki paikat täyteen. No olen tietysti kuullut miten ihmiset
keräävät mitä merkillisempää juttuja. Ehkä tämä on sitten vielä
pientä ja mahtuvat sentään huoneeseen. Onneksi eivät ole mopoja
tai oikeita autoja
Mikä kumma saa ihmiset keräämään tavaroita ympärilleen joita ei
oikeastaan tarvitse mihinkään. Vain katsellakseen ja ihaillakseen.
Tiedä häntä.
Tuijottelen hyllyjä ja päätän kaikesta huolimatta siirtyä toiseen
huoneeseen selviän sieltä huomattavasti nopeammin.
Jos palaan tänne vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi
viikolla.....
Alan pyyhkiä pölyjä olohuoneen hyllyltä enkeleistä...makuuhuoneen
enkeleistä ym.eteisen enkeleistä ,pöydistä. Keittiön hyllyiltä,enkeleistä.
Mitä ihmettä onko meillä tosiaan näin paljon enkeleitä.
Olen kyllä ostellutkaan niitä ja me molemmatkin olemme ostaneet.
Olemme saaneet lahjoiksi. Mutta että niitä on kymmeniä ja jouluenkelit
on kaapissa.
Siis meillä asuu myös toinen keräilijä. Pitää varmasti tunnustaa että
keräilijäksi voi tulla ihan vahingossa. Siis huomaamattaan. Se mikä on
sydäntä lähellä. Keräillä voi myös muutakin kuin materiaalia.
Onnellisia hetkiä,iloisia hymyjä ,hyvää mieltä ja vaikka mitä.
Toivon kerääväni vielä paljon onnellista elämää!

Enkeleitä.

Autoja.

Minä.....

Tuijottaa peilistä nainen.Vuosien varrella muuttunut,niinkuin kaikki muutkin.
Siis jokaisen peili.Peili se joka ei valehtele.Olisin kyllä eri mieltä.
Peili kotona tuo kirkasvalo peili joka näkee jokaisen rypyn ja juonteen.
Peili kahvilan naisten huoneessa,joka hämärä valaistuksellaan peitäää
kaikki virheet.Peili joka fotosoppaa niin että voit tilata sen ihanan
suklaakakun salin puolelta. Peili joka sanoo olet täydellinen.
Olen aina ollut kriittinen itselleni. Eli jos et voi olla täydellinen
hämää vastustajaa ja korosta muita avuja. Mutta apua mitä ne voivat olla!!!!?????
Puhu ,puhu ja puhu!!!Toden totta sanoisi mieheni sitähän sinä
todella teet! Mutta mikä ettei. Puhumalla selviäää,puhumalla voit
muuttaa asioiden kulkua haluamaasi suuntaan.Puhumalla selviät
tilanteesta kuin tilanteesta jos osaat sen taidon.
Nainen peilissä tuijottaa yhä ja tuntuu ettei nyt kyllä
puhumalla selviä. Rypyt on ja pysyy. Okei,meikkiä lisää
kyllä se siitä.
Vaatekaapin ovi auki ja pukemaan. Sama toistuu kuten useammilla
naisilla. Kutistuneet vaattet oikealla ja jo muodista poistuneet
vasemmalla.Suoraan edessä työvaatteet ja vaatteet joita käytetään
kotona silloin kun on varma ettei kukaan tule ei edes naapuri.
Eli siivousvaatteet. Taaskaan ei päälle pantavaa!!! Mutta tyydyn
kaivamaan jotain vasemmalta puolelta kaapia koska olen minä!
Kengät. No minun vaivaisenluu jalkani eivät huuda muotikenkiä
ne huutaa nahkakengät!!! Niistä maksan jos jostain maksan tai
on siis pakko. Kengän kokokin on vuosien varrella muuttunut
vuosi vuodelta suuremmaksi toivottavasti ei enää.Sillä kohta
kompastun omiin jalkoihini. Kun rakas ystäväni oli  vielä
kenkäkaupan myyjättärenä pyysin häneltä aina sitä
sievää numero 36 itselleni. Se kuulosti aina yhtä ihanalta.
Hän kiikutti 40 tai 41 numerot minulle ja vakuutti minulle,että
ne olivat kokoa 36.Että tuntui hyvältä. Sellaisia ovat tosi ystävät!
Voi miten turhanpäiväiseltä kuulostankaan,mutta minä nyt
vaan rakastan välillä olla sellainen.
Rakastan myös pohtia asioita.Välillä,joskus,aina suoraan sanottuna
koko ajan. Miten ihmisellä voikin olla tällainen luonne.
Pohtia jos teenkin näin siitä seuraa sitä sun tätä jospa tekisinkin
näin niin....ja loputtomiin jahkailua.
Elämän suunnittelu.Jos sitä nyt voi suunnitella sanan varsinaisessa
muodossa.Minä voin ja suunnittelenkin. Milloin muutan kerrostaloon,
milloin rivitaloon,milloin rakennan uuden talon,milloin vaan tyydyn
stailaamaan vanhaa taloani tai siis mieheni juotuu.Tarkemmin ajatellen
minä vaan suunnittelen ja rakas mieheni tekee.
Mutta minä nyt vaan olen sellainen haaveilija. Mutta eräänä
päivänä minä muutan se on varmaa,mutta vain luoja tietää
minne!
Minä rakastan myös paljon muuta.Valokuvausta....haluaisin oppia sitä
olisi ihana ottaa kuvia luonnosta,elävästä elämästä siis kunnollisia.
Osaanhan ottaa niinkuin meistä jokainen.Vähän ne on sumuisia,hämäriä sun
muuta.No sitä olen päättänyt opetella.Ostan ensin sen kamera.Kunnollisen.
Vilkaisen vielä peiliin.EI ,ei se kuva ole muuksi muuttunut.Pieni hymy
ehkä tarrautunut suupieliin.Minä,minä nyt vaan olen tällainen nainen.
Olen joskus sanonut kummitytärelleni,että kun ei voi olla viehättävä
voin aina olla kiva.Siihen pyrin.
Jokainen meistä on tärkeä olemme sitten minkälaisia tahansa ja haaveilemme
sitten mistä tahansa.Tai olemme haaveilematta. Olemme luojan luomia ihania
yksilöitä jokaikinen nautitaan elämästä. Minä nautin tästä onnellisesta elämästä!

Laitan vielä kuvan itsetäni siitä parhaasta puolesta. Tukka hyvin kaikki hyvin :)