Siis jokaisen peili.Peili se joka ei valehtele.Olisin kyllä eri mieltä.
Peili kotona tuo kirkasvalo peili joka näkee jokaisen rypyn ja juonteen.
Peili kahvilan naisten huoneessa,joka hämärä valaistuksellaan peitäää
kaikki virheet.Peili joka fotosoppaa niin että voit tilata sen ihanan
suklaakakun salin puolelta. Peili joka sanoo olet täydellinen.
Olen aina ollut kriittinen itselleni. Eli jos et voi olla täydellinen
hämää vastustajaa ja korosta muita avuja. Mutta apua mitä ne voivat olla!!!!?????
Puhu ,puhu ja puhu!!!Toden totta sanoisi mieheni sitähän sinä
todella teet! Mutta mikä ettei. Puhumalla selviäää,puhumalla voit
muuttaa asioiden kulkua haluamaasi suuntaan.Puhumalla selviät
tilanteesta kuin tilanteesta jos osaat sen taidon.
Nainen peilissä tuijottaa yhä ja tuntuu ettei nyt kyllä
puhumalla selviä. Rypyt on ja pysyy. Okei,meikkiä lisää
kyllä se siitä.
Vaatekaapin ovi auki ja pukemaan. Sama toistuu kuten useammilla
naisilla. Kutistuneet vaattet oikealla ja jo muodista poistuneet
vasemmalla.Suoraan edessä työvaatteet ja vaatteet joita käytetään
kotona silloin kun on varma ettei kukaan tule ei edes naapuri.
Eli siivousvaatteet. Taaskaan ei päälle pantavaa!!! Mutta tyydyn
kaivamaan jotain vasemmalta puolelta kaapia koska olen minä!
Kengät. No minun vaivaisenluu jalkani eivät huuda muotikenkiä
ne huutaa nahkakengät!!! Niistä maksan jos jostain maksan tai
on siis pakko. Kengän kokokin on vuosien varrella muuttunut
vuosi vuodelta suuremmaksi toivottavasti ei enää.Sillä kohta
kompastun omiin jalkoihini. Kun rakas ystäväni oli vielä
kenkäkaupan myyjättärenä pyysin häneltä aina sitä
sievää numero 36 itselleni. Se kuulosti aina yhtä ihanalta.
Hän kiikutti 40 tai 41 numerot minulle ja vakuutti minulle,että
ne olivat kokoa 36.Että tuntui hyvältä. Sellaisia ovat tosi ystävät!
Voi miten turhanpäiväiseltä kuulostankaan,mutta minä nyt
vaan rakastan välillä olla sellainen.
Rakastan myös pohtia asioita.Välillä,joskus,aina suoraan sanottuna
koko ajan. Miten ihmisellä voikin olla tällainen luonne.
Pohtia jos teenkin näin siitä seuraa sitä sun tätä jospa tekisinkin
näin niin....ja loputtomiin jahkailua.
Elämän suunnittelu.Jos sitä nyt voi suunnitella sanan varsinaisessa
muodossa.Minä voin ja suunnittelenkin. Milloin muutan kerrostaloon,
milloin rivitaloon,milloin rakennan uuden talon,milloin vaan tyydyn
stailaamaan vanhaa taloani tai siis mieheni juotuu.Tarkemmin ajatellen
minä vaan suunnittelen ja rakas mieheni tekee.
Mutta minä nyt vaan olen sellainen haaveilija. Mutta eräänä
päivänä minä muutan se on varmaa,mutta vain luoja tietää
minne!
Minä rakastan myös paljon muuta.Valokuvausta....haluaisin oppia sitä
olisi ihana ottaa kuvia luonnosta,elävästä elämästä siis kunnollisia.
Osaanhan ottaa niinkuin meistä jokainen.Vähän ne on sumuisia,hämäriä sun
muuta.No sitä olen päättänyt opetella.Ostan ensin sen kamera.Kunnollisen.
Vilkaisen vielä peiliin.EI ,ei se kuva ole muuksi muuttunut.Pieni hymy
ehkä tarrautunut suupieliin.Minä,minä nyt vaan olen tällainen nainen.
Olen joskus sanonut kummitytärelleni,että kun ei voi olla viehättävä
voin aina olla kiva.Siihen pyrin.
Jokainen meistä on tärkeä olemme sitten minkälaisia tahansa ja haaveilemme
sitten mistä tahansa.Tai olemme haaveilematta. Olemme luojan luomia ihania
yksilöitä jokaikinen nautitaan elämästä. Minä nautin tästä onnellisesta elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti