juuri ottamassa lasipurkkia kaupan hyllyltä.
Lapsi on ehkä noin kaksi vuotias. Äidin ilme on
tuima ja ihmekös tuo särkynyt punajuuri purkki
kaupan kivilattialla ei houkuta.
Ei,ei ja ei kuuluu kun keski-ikäinen rouva kieltää
miestään joka katselee lihapiirakka röykkiötä silmät loistaen.
Ei tuo sana joka kalskahtaa korvaani tuon tuosta. Miten sen voisi
paremmin korvata. Miten voisi Ein muuttaa positiiviseksi.
Ei teillä leipää olisi,on tuttu lause Turkulaisen kaupan leipäosastolla.
Ei,ei,ei! Ei voi olla totta ,huutaa riemastunut nuori nainen kun
tapaa pitkästä aikaa ystävänsä kauppakeskuksen käytävällä.
Ei tänään ,jos vaikka huomenna.Päätän kun kyse on laihdutuskuuristani.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin lukijani miettii,eikö olisi jotain hauskempaa.
Positiivisuus kunniaan ajattelen minä!
Ihailen suuresti miniääni joka suurella sydämellä kasvattaa kolmea poikaansa
ilman että Ei sanaa tuskin koskaan kuulee. Se on ihan käsittämätöntä.
Sana korvataan neuvomalla ,ei kieltämällä. Siihen on todella vaikeaa samaistua.
Eihän sanaa toki pidä eliminoida mutta vähentää voi.
Elämän taito kirjat kirjoittavat positiivisesta asenteesta. Miten voin muuttaa
elämääni. Miten ajattelen vain hyviä asioita ja jätän ikävät asiat sivummalle.
En pohdi niitä ,muuta kuin että mitä hyvää se tuo myös tullessaan.
Jokainen surun keskellä miettii miksi näin,mutta tilanteesta ulos päästyään
voi huomata kuinka jotain hyvää jäi kuintenkin tallennettavaksi muistoihin.
Kun asuu peruspositiivisen ihmisen kanssa sitä oppii. Hermo saataa olla koetuksella
kun oikein kiukuttaa,niin tämä super positiivinen mieheni sanoo kylmän
rauhallisesti "kyllä se siitä,ei niin vakavaa". Vakavaa,on se vakavaa kun
olen täydessä kiukussa ja haluan kiukutella. Toisaalta on helppoa asua
ihmisen kanssa kun voi kertoa hänelle,että en ymmärrä miten
taas voi käydä näin. Vastaa mulle! Hän vastaa ,eikä varmasti aina itsekkäät
ymmärrä kuinka viisaasti.
Kiitos positiivisesta miehestä!
Tottahan on että kun sanomme tai teemme jotain hyvää toisille
itselle tulee tosi hyvä mieli ja alkaa ajatella vain ihania asioita.
Jotain uutta pitää tehdä joka päivä. Se on hassu juttu mutta se tuo
myös iloa elämään.
Mieskin siirsi kylpytakin toiseen naulakkoon kuin ennen. Edistystä.
Tunnen kyllä pientä pilkkaa myös. Onneksi hän ei vain kohauta
vain olkapäitään näille jutuilleni niinkuin moni muu mies voisi.
Positiivista oli myös tämä päivä.Lunta oli satanut ei huvittanut
lenkkeillä. Päätimme lähteä ruokaostoksille ja samalla vähän
muutakin.Liitutaulu oli taas se mikä meiltä vielä puuttuikin. Siis sekin vielä.
Senkin tämä mies taas laittoi paikoilleen positiivisella
asenteellaan,ei olisi minulta onnistunut sen verran hankalaa
oli. Siihen aijomme joka päivä kirjoittaa jonkun hyvän sanan.
Sanan tai lauseen joka tuo iloa ja siihen sana Ei ei kuulu.
Voisikohan vielä parantaa tätä onnellista elämää....
 |
| Jostain on aloitettava ja kera enkelten sitä yritetään :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti