Kevät....

Seison kaupan parkkipaikalla vain minä,autoni ja pari muuta
autoa. Kuulen kovaa kirkumista. Katselen ympärilleni mistä
ääni tulee. Pakkaan tavaroitani...Ääni kovenee.... Katson
ylös taivaalle ja kyllä.Toden totta ainakin kaksikymmentä
joutsenta lentää aivan pääni yläpuolelta. Muutama yksinäinen
joutsen lentää vielä perässä.Kuin kiljuen:" VOISIKO JOKU
YSTÄVÄLLISESTI ODOTTAA MINUA MYÖS!"
Aurinko paistaa lämpimästi kasvoihini tunnen kuinka linnut
viestivät. Kyllä. On kevät!
Juon aamuteetäni olohuoneen pehmeällä tuolilla. On meillä
 muitakin pehmeitä tuoleja ,ei siinä mitään. Satun nyt vaan
rakastamaan istuutua juuri siinä tuolilla,kun nautin teeni.
Tuoli on ikkunan edessä ja maisema vaihtuu vuoden aikojen
mukaan. Ihana paikka.
Katselen ikkunasta kuinka naapurin kissa hiippailee kuusiaidan
alla .Se vartioi linnun ruokinta paikkaa. Pahus, ajattelen. Meneppäs
muualle. Siinä samassa toinen kissa tuijottaa aivan suoraan minua.
Huomaamattani kissa on kiivennyt laatikon päälle ,joka on ikkunan
vieressä. Koputan ikkunaan,jotta kissa lähtisi eikä pudottaisi
lyhtyjäni maahan. Näen kuinka se hymyilee itsekseen:" Ole sinä
siellä häkissä vaan,minä täällä pihalla määrään."
Taitaa olla kevät tulossa,pohdin...
Muurahainen kipittää varaston ovella vastaan. Tuijotan sitä
tuimasti.Olen aivan varma että se pelästyy ilmettäni ja vie
pesueensa naapuriin. Kevättä ilmassa tuumin.
Huoneet ovat valoisammmat kuin aikoihin tai en ole
vain huomannut sitä.Kiire, se itse tehty tai mikä lie.
Ikkunat ne pitää pestä.Kynttilöiden polttaminen on lempi
puuhaani ja nyt sen näkee.Ihanat sormenjäljet muistona
lapsenlapsien käynneistä. Pitääkö nekin pestäpois.
Kylläpä se kevät vaatii paljon.
Kävely lenkki raikkaassa ilmassa on on ihan parasta.
Mieli lepää.Ajatus lentää,no minulla se lentää joskus
vähän liiankin lujaa. Kylätie on rauhallinen.Näin arkipäivisin
varsinkin.Tunnen tuulen puhaltavan kasvoiltani pois kaikki
talven väsymykset. Tunnen miten aurinko leikkii kavoillani
ja on ihan pakko hymyillä.Niin ihana on kevät ,joka tekee taas
paluutaan. Kevät ei aina ole ollut minulle se vuoden paras aika.
Liian moni rakas on lähtenyt enkelien matkaan juuri keväällä.
Keväällä on myös suuret muutokset elämässä tapahtuneet.
Silti jaksan ajatella ja uskoa että juuri tämä kevät on elämäni
kevät.
 Lasken leskenlehtiä matkani varrella kun kävelen kotiin. Niitä on
jo paljon. Linnut virestävät kilpaa .Katselen niitä ja hymyilen.
Tuntuu että ne nauravat minulle.Naurakoon. Ne jos ketkä
tietävät juuri tämä on tätä onnellista kevät elämää!

Puutarha enkeli herättelee jo luontoa :)