Autoja ja Enkeleitä

Pölyä,pölyä ja pölyä sitä nyt jokaisesta kodista löytyy.
Mitä sitä ihmettelemään. Huisku käteen huitaistaan se pois.
Niin yksinkertaista.
Seison työhuoneen ovella pölyhuiska kädessäni ja pohdin
olinko tosissani kun päätin ne pölyt juuri tästä huoneesta pyyhkiä.
Huone sinällään ei ole suuri mutta. Mutta! Vielä kerran mutta.
Huone jota mieheni pääsääntöisesti käyttää on täynnä toinen
toistaan sanoisinko heiveröisempiä autoja. Kyllä pieniä autoja,
keskikokoisia autoja ja vähän isompia autoja.
Kymmenittäin erilaisia autojen pienoismalleja.
Minulla ei ole siihen huoneeseen juurikaan oikeutta mennä.
Muutaman työ asian joudun tietokoneella joka työhuoneessa
on tekemään. Senkin saan tehdä vain ja yksin pöydällä
mihinkään muuhun koskematta.
Siitä hyvästä mieheni osti minulle iPadin jotta voisin
muut netti surffaillut tehdä sieltä käsin.
Seison huokaillen huoneessa ja tuijotan hyllyjä.
Hentoinen pöly peitää mieheni silmäterät.
Huiskin varovasti jotta pienet osat autoissa eivät irtoaisi.
Turhaan .Miten sormeni ovatkin niin kompuraiset. Miten mies
selviää tästä hommasta. Eihän hän selviäkkään. Pölyt on ja pysyy.
Hämmästelen niinkuin usein ennenkin miten joku viitsii kerätä
tällaisia kaikki paikat täyteen. No olen tietysti kuullut miten ihmiset
keräävät mitä merkillisempää juttuja. Ehkä tämä on sitten vielä
pientä ja mahtuvat sentään huoneeseen. Onneksi eivät ole mopoja
tai oikeita autoja
Mikä kumma saa ihmiset keräämään tavaroita ympärilleen joita ei
oikeastaan tarvitse mihinkään. Vain katsellakseen ja ihaillakseen.
Tiedä häntä.
Tuijottelen hyllyjä ja päätän kaikesta huolimatta siirtyä toiseen
huoneeseen selviän sieltä huomattavasti nopeammin.
Jos palaan tänne vaikka huomenna tai ylihuomenna tai ensi
viikolla.....
Alan pyyhkiä pölyjä olohuoneen hyllyltä enkeleistä...makuuhuoneen
enkeleistä ym.eteisen enkeleistä ,pöydistä. Keittiön hyllyiltä,enkeleistä.
Mitä ihmettä onko meillä tosiaan näin paljon enkeleitä.
Olen kyllä ostellutkaan niitä ja me molemmatkin olemme ostaneet.
Olemme saaneet lahjoiksi. Mutta että niitä on kymmeniä ja jouluenkelit
on kaapissa.
Siis meillä asuu myös toinen keräilijä. Pitää varmasti tunnustaa että
keräilijäksi voi tulla ihan vahingossa. Siis huomaamattaan. Se mikä on
sydäntä lähellä. Keräillä voi myös muutakin kuin materiaalia.
Onnellisia hetkiä,iloisia hymyjä ,hyvää mieltä ja vaikka mitä.
Toivon kerääväni vielä paljon onnellista elämää!

Enkeleitä.

Autoja.