Autokaupoilla....

Ohjelmassa ikkunanpesua,niin ja kirjahylly pitää siivota juuri tänään.
En käsitä mikä ihmeen kirjan osto villitys meihin on iskenyt. Onneksi
kirjakauppa jota käytämme myy kirjoja jotka eivät ole ihan uunituoreita.
Joten hinnat ovat kohdallaan. Tosin joka kerta päätämme vain vilkaista
ja sitten päädymme ostamaan kasan kirjoja joita taitava myyjä meille
suosittelee. Siis myy minullekin.Miestä en nyt ihmettele,mutta minulle
joka olen jonkun sortin ammattilainen itsekkin.
Aamutoimet tehty kauppareissu mukaan lukien. Mies saapuu kotiin.
Miten joku voikin olla niin hyvän tuulinen vaikka herätys kello on
soinut jo ennen kolmea.Aivan käsittämätöntä. Iloisena hän ilmoittaa, että
kahvi kiehumaan hän ottaa pienet torkut ja menoksi. Siis mitä ihmettä
aikooko tämä taas sotkea minun päiväjärjestykseni.Uskomatonta.
Mutisen  itsekseni tekemättömistä töistäni ja huomaan että sillä ei ole mitään
vaikutusta mieheen. Iloisena hän ilmoittaa vaan ,että kohta lähdetään...
AUTOKAUPPAAN mitä ihmettä ,hän haluaa minut autokaupaan.
Tämän takiako perun omat hommani mrrrrrrrrrrr.........
Yritän olla innostunut hänen mielikseen.Minä kun en autoa tarvitse,
mulla nääs on jo sellainen ja hyvä sellainen. TIEDOKSI VAAN ilmoitan
tylysti. "Katsellaan vaan ",kuulen tuon lauseen ja pohdin uskooko hän
edes itse sanojaan.
Autokauppias raahautuu luoksemme pöydän takaa. Ilme kertoo paljon.
Näen jo kaukaa hänen kävelytyylistään,kuinka hän toivoo että sanoisimme
vain katselevamme ja poistuisimme hiljaa paikalta. Mieheni tervehtii
iloisesti ja kauppias huomaa hänen ilmeensä. Siinä on mies joka haluaa
keskustella autoista ja paljon  eli en pääse takaisin koppiini .
Kauppias ei ole huomaavinaankaan minua. Tungeudun autoon ja
sovittelen itseäni penkin ja ohjauspyörän väliin. "No jaa ihan kiva,"
pohdin itsekseni.En kyllä ymmärrä miehiä, käydä nyt katselemassa ja
istumassa kaiken maailman autoissa eri liikkeissä.
Autokauppias seurustelee mieheni kanssa .Minä kömmin ylös autosta.
Mieheni kyselee voisiko koeajaa autoa. Autokauppias vaisusti suostuu.
Mielessäni näen hänen ajattelevane,että ihan sama mulle kunhan nyt menette
jonnekin. Hän kyselee paljonko yleensä ajamme autolla.....siis niitä
kilometrejä. Mieheni selittää,jolloin aivan yht äkkiä Autokauppias kuin
salaman iskusta huomaa minut. Voin nähdä hänen silmistään,ai sinäkin
ajat autoa! Autokauppias ottaa riemullisen ilmeen ja näen kuinka hän
melkein juoksee hakemaan avaimia jotta voimme mennä koeajelulle.
Hän alkaa vuolaasti puhumaan minulle ,minä taas vuorostani esitän
etäistä. "Selitä,selitä ,selitä,en sulta mitään kuitenkaan osta,ajattelen!"
Koeajamme molemmat ja auto vaikuttaa mukavalta. Tultiinko me
ihan oikeasti ostamaan auota vai tultiinko me vain koska mies nyt
halusi Ikea käyntien jälkeen vaihteeksi autokauppaan.Pohdin asiaa
todella tarkasti.
Autokauppias alkaa laskea hintaa. Alan miettiä ihan muita asioita.
Olenhan päättänyt etten tarvitse autoa ,minullehan se tulisi.Kieltämättä
aika kiva se olisi.
Autokauppias luettelee mitä pakettiin tulee ja mieheni kuittaa.
Autonhinta on houkuttavan edullinen.
Mies ehdottaa:" Tutkat"
Autokauppias:"lisätään"
M:"Kromilistoja."
A:"Lisätään."
M:"Vakionopeudensäädin."
A:"Lisätään."
M:"Talvirenkaat."
A:"Lisätään."
Kuuntelen keskustelua ja huokailen ,kuulostaa edulliselta tai siis
oli edullinen ennen näitä. Toppuuttelen miestäni jo lopettamaan.
Autokauppias kyselee myös tähän väliin"että joko tilaus sisälle."
No minun mieheni nyt ei voi mitään päättää ilman kahvia.
Autokauppias lupaa tarjota kahvin pullan kera. Näen hänen ilmeestään
että juokaa nyt hyvät ihmiset vaikka pannu kunhan tilataatte sen auton!
Kahvin juotuamme mies jatkaa listan luetteloa ja Autokauppias vastaa
lisäävänsä.
Väri! Haluan punaisen ! Autokauppias ilmoittaa ettei ole punaista.
Siis en osta autoa jos en saa punaista ajattelen. Miehet tuijottavat minua
kuin ihmeen nähnyttä. Molempien ajatukset tuntuvat kovin samanlaisilta.
"EI ME NYT VOIDA SULLE PUNAISEKSI RYHTYÄ!"
Vaikka he alkavat kyllä aika punaisilta näytää silmissäni.
Päätämme vielä pohtia väriä.
Autokauppias alkaa jo tuskastua jutusteluumme ja kyselee jo tovin
"Voisiko sen auton jo tilata:"
Mutta minä näen mieheni silmistä,että tälle miehelle kun auton myy
niin siihen tarvitaan vähän enemmän kuin yksi kuppi kahvia.
Se kahvi pitää keittää omassa pannussa.
Sen me myös päätämme. Autokauppias kiittää ja ymmärtää.
Huomaan että hänelle tulee kova ikävä kun lähdemme ,mutta lupaamme
palata.
Joskus asioita on syytä miettiä pitempäänkin ennenkuin tekee ratkaisuja.
Ovatpa ne sitten isoja tai pieniä asioita. Mutta sen minkä sydämmelläsi
tunnet oikeaksi ,se pitää toteuttaa. Vaikka muut antaisivat millaisia ohjeita
hyvänsä. Koska itsellemme me rakennamme tätä onnellista elämää!