keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mieli tuo ailahteleva.....

Mielen Parantava Voima. Se on kirjan nimi joka on yöpöydälläni.
Kiinnostava .....suosittelen. Mieli se on konstikas juttu. Minä voisin
henkilökohtaisesti kutsua sitä vaikka ailahtelevaksi. Siis vain omaani.
Saan siitä tuta aivan heti.
Päätän lähteä kuntosalille. Ehdottomasti. Tunnen jo lihaksissani tai
miksi niitä nyt pitäisi kutsua. Sisuksissani olisi kai parempi sana.  No niin tai näin.
Aurinko paistaa aivan ihana ilma. Katson pihalle ja kuulen kuinka se huutaa
minua. Jos nyt piha voisi huutaa ylipäätään. "Tule nyt hyvä ihminen ulos sieltä
täällä on hommia vaikka ja kuinka!" Toistan itselleni ,että menen kuntosalille!
Mutta Mieli ja piha on vastaan.
Ihailen ihmisiä jotka heräävät keväällä vain siksi ,että pääsevät pihalle kuopsuttamaan.
Ihailen tai kummastelen miten sen ottaa.
Olen saanut usein kuulla,että miksi olemme talon hankkineet.
No onhan se elämä muutakin talossa kuin kuokkimassa ja rikkaruohojen
nyppimistä. Esimerkiksi sisustamista.
Annan periksi ja päätän lähteä ulos. Kumisaappaat on varastossa.
Aivan selvästi ne sitä mieltä,että mene sisälle vain. Kirjoita vaikka joku
mukava blogi. Mieli huutaa ...hommiin!!!
Miten ihmeessä täällä voi olla näin paljon roskia. Siis lehtiä ,risuja.
Talvisten myrskyjen jäljiltä katkenneita oksia. Kottikärryt täyttyvät.
Tälventörröjät ....nuo viime kesän kukkivat kukat.  Muistona ja valmiina
aloittamaan taas kasvunsa.
Vaikka lehdet on haravoitu  tarkasti syksyllä ,tuntuu että joku on varmasti
tuonut niitä jostain.
Puhisen itsekseni ja mietin että oli kyllä viimeinen kevät  jolloin siivoan
tätä loputonta urakkaa. Sillä lailla olen tietenkin ajatellut viimeiset kymmenen
vuotta. Tässä kohtaan haluan vapauttaa talon isännän vastuusta.
Hän kyllä lupautuu auttamaan minua,mutta kun minä olen tekemässä on
hän työssä ja päin vastoin. Sunnuntaina sitten sataa.
Taas toitotan itselleni ,että roskat kerätty kai tämä riittää ei jaksa
enempää . Taidan joogata vielä ja sitten pitäisi tehdä vielä työ juttujakin.
Mieli huutaa korvaani JAKSAA!JAKSAA!!!
Ajattelen että  NYT TÄÄ ANSKU KYLLÄ ROMAHTAA!!!
Aurinko paistaa touhuilen ,rapsuttelen.
Välillä ajattelen että nyt menen koneelle ja laitan tän talon myyntiin
sanoi se ukko mitä hyvänsä!!! Muutan kerrostaloon!!!!
Sitten taas jatkan.
Piha näyttää jo paljon paremmalta . Harjaan terassia . Hävitän talven
kanervat ja muut istutukset. Puhdistan lyhtyjä. Poltan niissä kynttilöitä
kesälläkin.
Suunnittelen mitä kukkia laitan ruukkuihin kesällä. Orvokkiamppeli
onkin jo paikallaan. Ajatuksissani puen terassin kesäkuntoon.
Muistelen viime kesää. Syödään ulkona ja nautitaan . Yrttejä ja tietysti
tomaatteja . Niitä ehdottomasti laitan.
Istun tuvan rappusille. Tupa on varasto mutta näyttää mökiltä.
Katselen ympärilleni ja vähän naurahdankin. On se Mieli vaan ihmeellinen.
Se ailahtevainen nimittäin. Juuri nyt se on sitä mieltä,että olen onnekas
ihminen kun saan asua omassa kodissa mun ja mun papan talossa.
Kevät on kerran vuodessa ja aika ihanaa tämä kuopsuttaminen sitten
loppujen lopuksi on.
Niin ehtiihän sitä salille taas kun aurinko laskee ja sataa....
Tämä on niin tätä onnellista elämää!
Viime kesän satoa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti