sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kurkistuksia pihoille....

Auto ajaa hiljalleen tietä pitkin. Huomaan sen ikkunasta juuri ennen kuin
se ohittaa talomme. Hetken jo ehdin miettiä olisiko joku tulossa.
Auto näytti vieraalta ja totta ohi meni.Mitäköhän se haki/katseli.
Hymy nousee poskilleni kun muistan kuinka kerran vastaavassa tilanteessa
poikani ,joka vielä asui kotona tokaisi:"Äiti se katselee samalla lailla kun sinä,
joka lenkillä katselet toisten pihoille!" Aivan ,juuri siltä minusta nyt tuntui.
Lähden lenkille.Suljen oven ja vielä vilkaisen narsisseja jotka edellinä päivänä
olen laittanut ruukkuihin oven eteen. Näyttääpä keväiseltä ja kauniilta.
Hymyilen vielä itsekseni ja muistelen autoa.Sitä se katsoi ilman muuta.
Aurinko paistaa,niinkuin on paistanut jo monta päivää. Olen niin odottanut
vapaa päivää ,että voisi lähteä lenkille heti aamulla.
Naapurin pariskunta on jo tulossa lenkiltään. Huikkaan huomenet. Itsekseni ihmettelen
eikö eläkeläisillä ole muuta tekemistä kun aamu yöstä lekkeillä. No kukin
tavallaan. Katsotaan sitten kun itse olen eläkkellä,varmaan kävelen yölläkin
kun nukkuminen on joskus vaikeaa vaikka käy työssäkin.
Koiran taluttaja tulee vastaan. Koira pyörii kun ampiainen hänen ympärillään
ja ilmi selvästi haluaisi pyöriä minunkin ympärilläni. Tervehdin ystävällisesti
ja nostan vauhtia ,ettei minun tarvitse silittää koiraa. Koira ihmiset on koira
ihmisiä ja minä olen minä. En niitä vihaa,mutta ne nyt vaan ovat vähän pelottavia.
Elämääni on kuulunut kerran yksi koira. Valitettavasti minun yhteen elämääni
ei muita koiria mahdu.
Lenkkini reitti menee ohi päiväkodin ja kuulen kuinka lapset innokkaina
leikkivät. Ääni on raikuvaa ja iloista ,että pieni kyynel taisi tulla silmäkulmaani
kun ajattelen omia lapsenlapsiani joita en tällä viikolla päässyt katsomaan.
Aurinko paistaa niin lämpimästi ,että päätän poiketa tutusta reitistä ja pidentää
sitä vielä pikkaisen.Valtava koputus kuuluu ja kurkistelen metelin syytä.
Näen kuinka nuori mies ,joka on ostanut juuri talon. Siis kaikkihan me tiedetään
mitä meidän kylässä tapahtuu ,kuka muuttaa pois ja kuka tulee tilalle.
Nuori mies rakentaa autokatosta.Katosta tai tallia ei pihalla ole ollutkaan
huomaan. Nyökkään huomenet.Nuori mies nyökkää takaisin hieman
hämmentyneenä huomaan. Itsekseni ajattelen,että saat kuule poika
luvan tervehtiä kaikkia ohi kulkijoita se se vaan on tapana näillä nurkilla.
Kuulen vielä Nuoren miehen ajatuksen korvissani,kukahan kumma
mummeli tuokin oli.
Talojen pihoilla on hiljaista.Ihmiset ovat viikolla pääasiassa töissä.
Nautin kävellä juuri silloin.On niin hiljaista,että voi kuulla vain oman hengityksensä.
Yhden talon pihalla on valtavasti liinavaatteita tangolla.Mieleni valtaa
hetkeksi huono omatunto.Täällä minä vaan kävelen ja voisin itsekkin
tomutella liinavaatteita. Hetki on aika lyhyt. Kun ajattelen,että sen voi tehdä
illallakin kun aurinko ei paista. Nyt on juuri oikea ulkoilu ilma.
Kiipeän isoa mäkeä ja puuskutan. Keskellä mäkeä soimaan itseäni,että
pitääkö sitä hikipäässä ja yksi liika paita päällä vielä tämäkin mäki
kiivetä. Mäen päällä onnittelen itseäni. Hyvä minä!
Alan lähestyä kotia ja käännynkin jo kotiin päin. Kun tunnen,että jokin
voima vetää takaisin. Aivan kuin itsestään tokaisen ,että menenpä vielä pellon poikki.
Kävelen rauhassa pellon reunaa. Ihana aamu lenkkeillä.Miten kiitollinen
olenkaan ,kun voin asua maalla. Vaikka lapsena maalla asuessani ajattelin,
että kun aikuiseksi kasvan muutan keskelle toria. Niin tylsäksi elämäni
joskus tunsin. Polkuni jatkuu pienen metsikön läpi. Katsahdan maahan
ja näen valkoisen höyhenen. Jollekin toiselle se on vain höyhen.
Minulle se on jotain muuta. Tiedän että enkelit vastaanottivat kiitokseni.
Poimin höyhenen ja kannan sitä kuin aaretta kädessäni.
Kurkistelen vielä yhden talon pihalle tai oikeastaan sieltä vilkutetaan minulle.
Kattomiehet ovat työssään korkealla katon päällä. Kevät on uuden
rakentamisen aikaa. Koti talo häämöttää.Jalat ovat juuri sopivasti väsyneet.
Enempää en olis kävellytkään.Tunnen olevani virkistynyt vaikka väsynyt
lenkistä. Aamupala odottaa ja voin aloittaa taas yhden onnellisista päivistäni!
Täällä on pikkaisen enemmän taloja kun meidän kylässä.Kylä tuskin isompi.Viime kesänä kävelimme Monacossa ja katselimme pihoille  :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti