Voin viimein uppoutua viikonlopunlumoihin ja nukkua pois väsymykseni.
Olen sittenkin elossa ja voin käydä työssä jossa saa tutustua aivan ihaniin
ihmisiin. Viikko on ollut monelle todella katastrofaalinen. Suuria irtisanomisia
ja tietysti järkyttävä lento-onnettomuus ym. Ne jos mitkä ovat koskettaneet
niin monia ihmisiä. En yhtään ihmettele jos on vaikeaa ymmärtää
että jokaisessa päivässä on aina jotain hyvin onnellista......
Viime sunnuntaina laahustimme taas itsemme messuille. Varsinaiset monitoimi
messut. Antiikki oli se mikä meitä kaikkein eniten kiinnosti. Voi mahdoton
jos kukkaroni olisi paksu tai omaisin sellaisen kortin jota voisi vain
vinguttaa ja vinguttaa eikä se tuntuisi missään. Niin ihania ja houkuttelevia
juttuja sieltä voisi löytää. Rakastuin yhteen tauluun niin paljon ja niinkuin
aina kuulutan jos se kutsuu , se on ostettava. Tässä tapauksessa galleristi
ratkaisi asian ilmoittamalla hinnan sen verran korkeaksi, että
poistuin taka vasemmalle todella nopeasti. Toki hymyilin itsekkäästi
kun huomasin omaavani erittäin kalliin maun. Taululle kuiskasin mennessäni
YRITÄPPÄ NYT KUTSUA JOTAIN TOISTA, koti löytyy sulle varmasti!
No pitää kai paljastaa että eräs enkeli kutsui minua TODELLA KOVASTI.
Se että myyjä ensi töikseen käski tinkaamaan ja vaikka kiertelimme
aikamme siellä niin kukaan ei ollut tätä enkeliä matkaansa tahtonut,
se oli varmasti viesti että meille hän kuuluu, siispä täytimme hänen toiveensa.....
Miehellä oli taas "oma lehmä" ojassa, kun hän oli se joka näille
messuille innokkaimmin halusi. Keräily autoja oli jälleen saatavilla.
Minä aloin voida huonosti kun näin ne kasat toinen toistaan kummallisimmista
mini autoista joita isot miehet " kuolaavat", eivätkä näe mitään mitä
ympärillä tapahtuu.
Päätin lähteä toiseen osastoon rauhoittumaan ja jätin hänet hymyilemään
onnellista hymyään, sellaista minkä yleensä näkee pikku pojalla joka
on saanut uuden lelun. Ilme oli vieläkin muikeampi kun hän vihdoin
viimein tuli kädentaidon osastolle jossa olin. Kassillinen autoja kädessään
hän jaksoi kummasti kulkea vierelläni kun kääntelin ja pyörittelin kaikki korut,mekot,
huivit, ym.ym.
Tiistai on toivoa täynnä ja yhtä vilskettä ja vipinää. Se on päivä josta en luovu
tai paremminkin seurasta eli ihanista lapsenlapsista joiden seurasta saamme
nauttia koko päivän. Joka viikko kiitän että se on mahdollista. Se on päivä
josta voisin kertoa monta tuumausta, niitä lisää sitten jossain kohtaa.
Vaikka päivät on samanlaisia, voi mahdoton miten erillaisia ne siltikin
ovat. Ja poikien jutut ja varsinkin Suloisuuden siitä riittäisi vaikka
kirjan aiheeksi.
Keskiviikko vapaa meni vauhdilla ja koin valtavaa ahdistusta kaikista
tavaroista jotka ovat olleet varastossa enkä ole niitä käyttänyt aikoihin
ja tuskin tulen käyttämään koskaan. Lisää hyvää mieltä ei tuonut se
mitä on hankittu lisää taas tänäkin vuonna. Vaikka kuinka ajattelen aina
kun hankin jotain, kenelle sen sitten testamenttaan, ei tänään
helpottanut yhtään.
Kun torstaina töiden jälkeen kiirehdin katsomaan muistisairasta tätiäni,
sain kokea aivan vastakkaisen reaktion. Täti oli tälläkertaa todella
ahdistunut ja se tarttui tietysti minuunkin vaikka häntä yritin lohdutella
sanoilla ja silittämällä. Se murhe kun hän suri kuinka hänellä ei ole mitään.
Kaikki on otettu pois, terveys, perhe ( hänen lapsi elää, mutta hän ei sitä aina muista )
koti, kaikki tavarat. Toki hänellä tavaroita on , mutta tilavasta kodista ei
voi hoitokotiin ottaa kuin murto- osan ja sitten jos ei sitä muista tilanne on
aivan traumaattinen. Silloin tunsin kuinka onnellinen voinkaan olla
kun voin elää näiden kaikkien rakkaiden ihmisten ja esineiden keskellä ja
vielä muistan että ne on MUN!
Matkalla kotiin tuumailin taas kaikenmoista. Miten ihmiset kiukuttelevat
odottavat joka päivä sitä seuraavaa parempaa päivää ja unohtavat elää juuri tämän
päivän. Kumpa voisin tuoda joka ikisen rutisijan katsomaan näitä
mummoja ja pappoja jotta osaisivat arvostaa mitä meillä on.
ELÄMÄ , ELÄMÄ jota voimme elää lähes niinkuin haluamme.
Yritän rauhoittua , jotten jakaisi negatiivista energiaa tähän
maapalloon joka on sitä jo niin täynnä. Olen vannonut että joka asialla
on aina myös SE HYVÄ PUOLI! Jotain hyvää tulee niille irtisanotuille
niille menehtyneiden omaisille, niille joille murhe on juuri nyt läsnä...
AIVAN VARMASTI!
Perjantai päivä meni niin nopeasti, että tuskin ehdin erottaa aamua illasta.
joskus työpäivät ovat niin hektisiä, mutta samalla ihania. Normaalien
kotitöiden jälkeen melkein kaadun sänkyyn ja pohdin miten jaksan
vielä viikon viimeisen työpäivän. Kun luen kirjaani vielä puolen yön
jälkeen olen sitä mieltä, etten jaksakkaan.
Launtaiaamuna tuijotan kummallista kuvaani peilistä ja kyselen siltä
miksi valvoin? En saa vastausta.... Kokoan itseni ja toitotan jälleen
miten onnellinen olen kun voin lähteä töihin. Juuri nyt en usko siihen itsekkään!
Kun omaa tällaisen työn voi joskus käydä niin että ei olekkaan
töitä juuri tälle päivälle ja niin kävi JUST NYT. Väärinkäsitysten
saattelemana suurin piirtein juoksen( ennen kuin joku peruu) rakennuksesta ulos, kun
ymmärrän että sain yhden ylimääräisen vapaa päivän. Juuri nyt
kun sitä eniten tarvitsin!
Viikon väsymys ja empaatisten ajatusten uuvuttama minä oli hetkessä
täynnä energiaa, asteikolla nollasta sataan.
Kotiin saavuttuani mies oli sen näköinen ,että hänen vapaansa oli varastettu.
Sitä se olikin ja teinkin siitä tosi hektisen päivän. VAPAA PÄIVÄN!
Lauantai- iltana kaivan koneen esiin ja alan kirjoittaa tuumauksiani. Niin
paljon asiaa. Niin paljon elämää mahtuu ihan tavalliseen viikkoon.
Miksi niitä kirjoitan, kenelle niitä jaan....tuumailen....
Kirjoitan kun sydän patistaa. Kirjoitan tänään koska koskaan ei tiedä olemmeko
enää huomenna. Kirjoitan jotta aina muistaisin vaikka mitä tapahtuisi ,
kaikesta huolimatta jokaisesta surusta kasvaa ilo ja
murheesta kasvaa onnellinen alku....
Maanantai aamuna kun teetä hörpin tuolissani näin yht äkkiä taivaalla kuumailma pallon.
Siispä kuvaa nopsaan ottamaan kun sellainen näille kulmille eksynyt. Vasta tallennetuani
kuvan huomasin tai siis NÄIN tekstin. Maasta taivaalle ei todellakaan näkynyt. Aika osuva minusta.
ASENNE RATKAISEE AINA!
Talviaika on taakse jäänyt , tästä alkaa kesä aika eli iloa ja valoa!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti