Sain kuin sainkin laitettua vihdoin narsissit vakio paikoilleen pihalle. Vapaaherra niitä
jo oli minulle tuonut paljon ennen pääsiäistä ja pelkäsin että ne kasvavat ihan liian
pitkiksi siinä eteisen lämpimällä lattialla. Varret venyivät venymistään, mutta siinä ne
nyt ilostuttavat ja muistuttavat keväästä ja vähän muustakin. Jokin asia on aina
jota siirrän tuonnnemmaksi ja tuonnemmaksi, mutta yksi oli asia minne oli taas
mentävä ja ajoissa......
Suunnittelin pääsiäisen ohjelmaa itsellemme, niin se tosiaan pitää suunnitella
kun tuntuu että päivät loppuvat aina kesken vaikka niitä monta onkin.
Olisin halunnut (jokin pakko mielle) ehdottomasti lähteä Danskiin. Pääseehän
sinne joka päivä, mutta olisin halunnut lähteä ohjelmalliselle järjestetylle
matkalle. Huomasin ettei mies ollut niin innostunut kuin minä ja kun
työpäivien puitteissa se ei oikein onnistunutkaan, niin jotenkin aistin hänen
huokailujensa perusteella että hyvä näin. No ehkä sitten toiste kun on vähän
lämpimämpää tai kulunut SATA VUOTTA, hiukan harmistelin itsesäälissä.
Kun lapsikin perheineen päätti mennä anoppilaan niin päätin että
tänä vuonna menen pääsiäistapahtumiin , joissa olen aina halunnut käydä ja
varsinkin Pääsiäismessussa....
Olin huomannut ilmoituksen jo aikoja sitten ja aloittanut saman kaavan:" Voi että kun olis
kiva mennä ,mut kun se on niin myöhään!" Nyt ajattelin että WAU SE ON VARMAAN UPEAA
KUN NIIN MYÖHÄÄN!
Jälleen kerran olin kiitollinen kun omaan sellaisen miehen joka aina innostuu yhtä
sponttaanisesti minun ideoilleni( no ei ehkä IHAN aina) ja varsinkin vähän arkipäivästä
poikkeaville.
Lähdimme liikkeelle todella ajoissa, parkkipaikka keskeltä kaupunkia ja tulossa satoja
ihmisiä kuulostaa aika hankalalta. Onnistui kuitenkin hyvin.
Saavuimme vihkikirkkoomme ja ovella jo supatimme kuinka kolmekymmentä
seitsemän vuotta sitten kävelimme tutisten toisiimme nojaten tätä käytävää.
Äänimiehet ja kirkon miehet ja naiset harjoittelivat viimeminuuteilla omia
osuuksiaan. Kirkko oli koristeltu elävillä kukkasilla, neilikoita ja narsisseja oli
kaikkialla. Päätimme mennä tarpeeksi lähelle, jotta saisin kuvan laulajasta ja
orkesteristakin.
Ohjelma alkaa kun Jaana Pöllänen laulaa koskettavia lauluja. Siinä sitten herkkänä
"tyttönä" ensi metreillä nieleskelen kyyneleitäni. Kun vihdoin ensimmäinen karkaa
poskelleni ja salaa pyyhin sen, en voi enää vastustaa sitä mikä tulee nenästä.
Vilkaisen sivusilmällä miestä joka istuu vieressäni huomaako hän kun kaivan nenäliinaa
taskustani. Näen hymyn hänen huulillaan ja kuulen miten hän niistää niin että se kuuluu
varmaan kirkon puoliväliin saakka. Päätän pistää paremmaksi.
Laulun loputtua alkaa varsinainen messu. Ristisaatto saapuu kirkkoon tunnistan
muutamia julkisuuden henkilöitä kulkueesta esim. mainitakseni Ilkka Kanerva.
Kirkkoväki ja kuoro laulaa ja laulu tosiaan RAIKAA. Miten upeasti laulu voikaan
soida näiden upeiden seinien sisällä ja kohota korkeuksiin. Ei edes joululaulu
tilaisuuksissa ole ollut tälläistä tunnelmaa.
Kirkkosali on lähes täynnä ja saamme kuullakin että seitsemän sataa meitä on.
Kirkkoherra pyytää niitä jotka haluavat kirjoittaa toivomansa rukouksen tai
kiitoksen tulemaan alttarin viereiselle paikalle. Olen ensimmäisten joukossa.....
Samoin ehtoollispöydässä. Vapaaherra tyytyy käsilaukkuni kaveriksi.
Kirkkoherran pieni puhe, tuttuja kasvoja kertomassa pääsiäisen sanomasta ja
omasta uskoon tulemisesta. Koskettava oli myös nuori nainen ehkä vähän alle
parikymppinen, miten hän kertoi kovasta lapsuudestaan, hyväksi käytöstä ym.
ja siitä miten hän tuli uskoon ja on nyt ONNELLINEN ja ILOINEN
silloin uskon että ihan jokaista kosketti syvältä sydämmestä.
Pari tuntinen aika rientää niin vaudilla, että olisi vielä hetken voinut kuunnella
upeaa kuoroa. Ristisaattue poistuu kirkosta. Kirkkoherra kehoittaa ottamaan
kukkasia kotiin! IHAN USKOMATONTA! Kukat häviävät ja ihmiset kiitävät.
Vapaaherra ojentaa minulle neilikan ja taas nielaisen...
Kirkonovella kirkon miehet ja naiset kättelevät ja toivottavat jokaiselle
hyvää pääsiäistä. Haluan ehdottomasti kätellä kirkkoherraa. Hän katsoo suoraan
silmiin, minusta tuntuu että lävitseni. Puristaa lujasti kättäni ja sanoo toivotukset.
Toinen kirkonmies pitää kädessään suurta korillista pieniä pääsiäismunia, hän
kehoittaa jokaista ottamaan. Mehän tietysti kiittäen nappaamme nannat.
Kuulas yö avautuu kirkon ovien takaa. Hymyileviä kasvoja liukuu ulos yöhön
taskussa upea elämys. Ei tullut väsymys, tuli hyvä mieli. Huikkaan
vapaaheralle:"Kyllä tämä aina Danskin matkan voitti !" Hän katsoo
minua ja hymyilee hieman epäilevästi. Käsikädessä kävelemme onnellisena
kohti autoa ja kohti kotia......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti