tuntui etten saanut ajatuksiani pois kohdasta MIHIN MENNÄÄN!
Levottomuuden syvin syy oli kai siinä että talviloma oli juuri alkanut.
Varaston siivouksen, kaappien siivouksen, ikkunoiden pesun ja jos
jonkinlaisten pihatöidenkin jälkeen oli sellainen olo että lomalla voisi
tehdä jotakin muutakin kuin SIIVOTA!
Olin jo jonkin aikaa vihjaillut vapaaherralle voitaisko mennä vaikka
sinne Danskiin, kun se lentokonekin tuosta vierestä lähtisi ja muutkin
ovat tykänneet. " Juu, ihan miten vaan", sain vastauksen ja kysyä taisin enemmän
kuin kerran. Samoin tivailin josko vaikka laivareissulle. " Olishan se varmaan
mukavaa", oli taas vastaus. MUKAVAA, niin kuuhunkin on varmaan
MUKAVAA mennä puhisin. Ei ,ei taida herra edes kuunnella.
Tallinnassakaan ei olla aikoihin käyty, no lähtisköhän hän sinne
arvuuttelin. "Ei välii", oli taas vastaus.
Kun loma päivät alkoivat uhkaavasti lähestyä loppua, päätin vielä
varovasti tiedustella olisiko herra kenties jo valmis matkaan.
Eräänä aamuna sitten tapahtui IHME. Tuo "ihan sama" mies
kysyi minulta:" Mitä jos lähdettäis sinne Tallinnaan? Haluaisin
käydä siellä automuseossa, voisitko tulla sinne? Haittaako jos
yksi ostoskeskus reissu jää väliin?" " EI HAITTAA,EI. MENNÄÄN
VAAN, MENNÄÄN AUTOMUSEOON KUNHAN VAAN PÄÄSEN
JONNEKIN!" Molemmat tyytyväisiä , varasin matkan ja ei kun
pakkaamaan. Illalla sitten googletin automuseon tietoja,osoitetta
ja aukioloaikoja. Avoinna: 1.5-31.9 2015. AUTS JA VOI , VOI.
No ainakin mä yritin että mennään sinne museoon. Matkaan silti, olihan
lipput jo maksettu. Vapaaherra tuntui miettivän oliko häntä huijattu
vai ei? Minusta ei......
Ties monettako kertaa matkaamme Vistamatkojen järjestämällä
reissulla kohti Tallinnaa. Keski-ikä kieltämättä on aika korkea.
Montaakaan alle nelikymppistä ei bussissa näy. Naapuri ystävällisesti
tuo meidät bussipysäkille ja lupaa hakea meidät palattuamme.
(näin on ollut ihan joka kerta) Kun bussi saapuu satamaan ja
ovet laivaan menoa varten avautuvat. Alkaa varsinainen maratooni.
Tuntuu kuin jotain ennätystä oltaisiin tekemässä, tai niinkuin
olisi jokin tarjous joka loppuu aivan näillä minuuteilla.
Sama jatkuu kun menemme aamiaiselle. Ryntääminen on sitä luokkaa,
että varmaan kaikki loppuu ennenkuin puolet ihmisistä on saapunut saliin.
Tastä huolimatta kaikki riitti, sen jälkeen onkin taas ongelma miten
saada ihmiset ulos siivousta varten. Jokainen tuntuu istuvan kuin
olisi liimaa tuolissa, eikä siitä pääse irti.
Lauantai päivä oli mitä ihanin myös Tallinnassa . Aurinko paistoi
lämpimästi ja meillä oli työ ja tuska jotta voisimme nauttia siitä, sekä
myös tehdä niitä pikku ostoksia sisällä kaupoissa. Sovinnolla keskityimme
vain niihin kauppoihin missä olimme hyviä kauppoja ennenkin
tehneet.
Vapaaherra osteli toinentoistaan upeimpia paitoja minkä kerkesi ja minä
seurasin vierestä kateellisena. Kaikkeen mihin luulin mahtuvani, sain
kokea karvaan pettymyksen ja mieskin sai oman osuutensa taas kerran
kun syytin häntä huonosta suklaan piilottamistaidosta. Loput hintalaput näyttivät
summaa joka sai sydämmeni sykkimään hieman liian lujaa.
Illalla kun aurinko laski hiljalleen kaupungin kadut täyttyivät ihmisistä ja
myös me olimme mukana siinä "jonossa" joka lipui hiljalleen Viru hotellin
läheisyydestä kohti vanhaa kaupunkia. Terassit olivat vielä täynnä ihmisiä,
mutta pikku hiljaa ihmiset siirtyivät sisätiloihin. Samoin mekin päätimme
syödä sisällä lämpimässä, kynttilöiden valaisemassa ravintolassa.
Ruoka oli loistavaa. Jälki ruoka kahvit päätimme juoda toisalla, ei siksi
etteikö se olisi täälläkin hyvää. Vatsa vaan oli niin täysi että teki
mieli kävellä vielä hetki. Ihana suklaa kahvila oli paikallaan ja
tällä kertaa VAIN yksi pala riitti.
Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi kotimatka. Toki runsas aamiainen on
myös matkan yksi mukavimmista hetkistä. Kotiaamiaisen kun yleensä
syömme eri aikaan, paitsi viikonloppuisin.
Hetken odottelun jälkeen kuljettaja saapuikin ja matka jatkui viinakaupan
( järjestäjä vie tiettyyn kauppaan) kautta vielä ostoskeskukseen.
Siellä mies jatkoi samaa ostosrumpaansa eli loistavia ostoksia ja
hyviä tarjouksia ja minä seurasin vierestä......
Olimme iloisia bussi kuljetuksesta koska taivaalle alkoi ilmestyä
uhkaavasti mustia pilviä, jotka sitten myöhemmin alkoivat
sadetta ripsutella. Me tosin olimme jo turvallisesti sataman terminaalissa.
Mies hieman varoitteli ehkä alkavasta myrskystä merellä, mikä
sai minut hieman jännittämään tulevaa....
On loistavaa miten tavarat ja takit voi jättää autoon ja voi kävellä
näppärästi käsilaukku olalla laivaan. Se on sitten eri juttu kuinka
paljon sieltä laivasta haluaa sitä tavaraa ulos kantaa. Minä tietysti
ensimmäisenä suklaalevy hyllyllä ihmettelemässä miten halvalla
näitä oikein saa! VOIHAN näitä ostaa vaikka VARALLE jos
joku tulee kylään , niin voin tarjota. Mies oli sitä mieltä , että
tuota en usko itsekkään. Kenties oli oikeassa......
Kun laiva saapuu satamaan alkaa taas suunnaton ryntääminen. Puhelimme
viimeisen tunnin erään rouvan kanssa ja hän kuin salaa siinä
keskustellessamme kävelytti meitä ulosmeno oven eteen. Emme
ole kyllä koskaan olleet niin edessä, koska minua hieman pelottaakin
kun se massa lähtee liikkeelle, niin olen mielelläni hieman
takavasemmalla. No nyt sitten mentiin ulos ja vauhdilla. Rouva ja
moni muukin hävisi kuin tuhka tuuleen vaikka yritimme kävellä
tosi nopeasti heidän perässään.
Bussi odotti meitä jo ulkona ja tällä kertaa pääsimme nopeasti
matkaan kohti kotia. Olin iloinen että puhuttu myrsky oli jäänyt
vain aikomukseksi. Meidän pysäkillä naapuri jo odotti sopivasti.
kiittelimme kuljettajaa mukavasta matkasta ja puhelimme
taas joskus tavataan.
Tässä kohtaa on aina sellainen olo että ei nyt ihan heti, mutta
parin viikon normaali elämää eläneenä olen taas valmis matkaan.
Niin ja onhan sinne taas mentävä järjestetylle tai omatoimiselle.
Pitäähän se auto museokin käydä katsomassa olen sen velkaa
vapaaherralle kun uhrautui kanssani tälle mukavalle matkalle.
Onnellisena avaan muovikassiani , ai niin taisin minä jotakin
sieltä sittenkin löytää. Melkein unohdin....... :)
Siis niin ihana talo seinillä tauluja ja peilejä....niin siis ulkopuolella :)
Niin ja todistetusti vain yksi pala suklaata, toinen on vapaaherralle. Mutta kumpi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti