Lasiseinän takaa.....

Tuumailen jälleen miten eritavalla eri ihmiset vaikuttavat
minuun. Miten toisista tulee ystäviä ja toisista ei millään
vaikka haluaisikin lisätä heidät omaan "haaremiinsa".
Toisen ihmisen läheisyys pelottaa, hämmentää.
On hyvä pysyä välimatkan päässä.
On turvallista olla lasiseinän takana.........

Muistan kun näin Hänet ensimmäisen kerran. Tervehdin Häntä
kuin ketä tahansa jota nyt tervehditään kun samassa tilassa
ollaan. Olin kuullut Hänestä jo paljon , eli tiesin Hänen
ajatusmaailmansa hyvin ja siksi olisin halunnut tutustua
Häneen paremmin. Metsään meni se kerta. Hänellä ei ollut
minulle mitään muuta sanottavaa tämän "Hei" lisäksi.

Seuraava kerta olikin sitten toisenlainen. Yhteinen ystävä
oli kutsunut meidät samaan tilaan joten tällä kertaa Hän ei
pääsisi minulta pakoon. Vain pari ihmistä oli meidän välissä
ja sekin oli minusta liikaa. Halusin päästä puhe etäisyydelle,
vähän kehnosti siinä kuitenkin onnistuin. Olennaista oli kuitenkin
että tämä ihminen tietää että OLEN OLEMASSA.
Välillämme oli vain lasiseinä......

Jostain kummansyystä olin nyt se ihminen joka kaipasi tätä
ystävyyttä. Sisäinen minäni pakotti etenemään vaikka olen
ehdottomasti sitä mieltä että ystävyys suhteet syntyvät rauhassa
ja omalla painolla. Ei ripustautumalla.

Vuodet vierivät ja opin tuntemaan Hänet entistä paremmin.
Kohtaamisia alkoi tulla yhä useammin , välillä juuri silloin
kun kuuntelijaa eniten tarvitsin ja neuvoja kaipasin. Vakuutin
itselleni että kohtalo oli se joka minua kehoitti tähän ystävyyteen.
Hänellä kun tuntuu olevan niin paljon annettavaa ihmisille ei
yksin minulle. Minä nyt vaan satun olemaan yksi näistä
onnellisista.

Kun ihminen omistaa sydämmen joka on niin suuri että siitä
riittää melkein jokaiselle, niin lohduttavia sanoja kuin ihan
hurttia huumoria. On ihan käsittämätöntä. Kun silmät nauravat
ja täyttyvät kyynelistä yhtä aikaa on kyse mielettömästä
empatiasta. Kun suusta tulee tulee ymmärrettävää tekstiä ja
hetken päästä sellaisia viisauksia ettei yhdellä istumalla
tällainen pieni ihminen käsitä. Niin varmasti jokainen ymmärtää
kuinka onnellinen sitä saa olla kun Häneen on tutustunut.
Lasiseinä oli hajonnut......

Kun luen tätä tekstiä huomaan että voin soveltaa sen pariin
muuhunkin ystävään kuin Häneen. Kaikissa heissä on jotain
hyvin samanlaista mutta silti hyvinkin omanlaista.
Poistamme lasiseiniä väliltämme ja tuemme toinentoisiamme
kaikesta sydämmestämme.

Minä ja Hän pystytämme tätä seinää uudelleen. Ei siksi että
olisi erimielisyyksiä, päinvastoin. Etten menisi liian lähelle
etten olisi liian onnellinen .....tästäkin ystävästä.