Kenkä puristaa......

Niinhän se on että eihän sitä aina tiedä mistä sen kaverin
kenkä puristaa ja tämä lainausmerkeissä ja ilman sitä.

Kun "kenkä puristaa" niin jotain on silloin vialla, onko sitten
oma hyvinvointi  pielessä vai toisen hyvinvointi  liiankin
hyvin. Tuumailin tätä yhtenä päivänä erään ihanan Blondin
kanssa.

Olin käynyt keskusteluja aika ahkerastikin onnellisuudesta
ja varsinkin siitä mikä asia kuuluu onnellisuuteen ja mikä
ei. Olin itse sitä mieltä että onnellisuus on niin mahdottoman
pienistä asioista kiinni. Minulle se on aamulla ensimmäisenä
se kun juon lasillisen vettä minkä olen jo illalla laittanut
valmiiksi odottamaan juuri siihen oikeaan kohtaan. Sitten
vain hörppäsen sen ensitöikseni kun laahustan keittiöön.
Mutta voin sanoa että kyllä "kenkä puristaa" jos se lasi on
tyhjä ja joudunkin valuttamaan sitä vettä joka on yön
viettänyt putkistossa. Mrr. Kyllä, pienestä se on onnellisuus
kiinni. Jos niin haluaa.....

Tuumailin Blondin kanssa käytyä keskustelua ja päätin
kulkea omaa onnellista tietäni ja nauttia elämän pienistä
onnellisista hetkistä. Sellaisista vesilasin kaltaisista ja
ehkä vähän isommista, kuten sellaisista että saan
lapseni lapset viikonlopuksi luoksemme. JEE, JEE JA
VIELÄ KERRAN JEE!!!!

Se tosiasia että kenkä TODELLA puristaa on ihan
todellistakin minulle. Valitettavasti.

Se että on syntynyt sellaiseen sukuun äidin puolelta että
jokaisella naisella on vaivaisenluu, siis sukuvika.
Niin ja se että on syntynyt isän puolelta sellaiseen sukuun
että jokaisella naisella on vaivaisenluu, siis sukuvika.
Voin vain kertoa että välillä KENKÄ TODELLA PURISTAA.

Nuorena tyttönä kuvittelin että olen jotenkin erillainen
kuin nuo kuvaamani sukuni naiset, olinhan ulkoisestikin
jo heitä kaikkia päätä pitempi. Olin siis erillaisempi kuin
nuo puolimetriset naiset. Aika pian sain kuitenkin
huomata että yksi yhteinen piirre meillä on. Kenkä puristaa
ja ihan väärästä paikasta.

Sain myös huomata että on syytä välttää korkeita korkoja,
minkä tietysti olin jo oppinut tämän ylipitkän vartenikin
kanssa. Se ei siis tuottanut ongelmia. Lähinnä surin
kun en voinut ostaa niitä ihania kapea kärkisiä, italialaisia
luomuksia tai hohdokkaita aasialaisia halpakenkiä.
Suuntasin jo aika nuorena sinne leveälesti
osastolle mammojen seuraksi. Kuuntelin kauhukertomuksia
leikatuista jaloista jotka eivät enää olleet entisensä.
Siispä olen kiitollinen omille jalkaluilleni kun ne eivät
kaikesta elämisestä huolimatta ole alkaneet särkeä.
Yritän vain kulkea isoissa saappaissani ja ajatella siellä
ylhäällä päässä että toivottavasti siellä alhaalla teidän
on hyvä olla.

Kenkä puristaa siis kenellä mitenkin joko lainausmerkeissä
tai ilman. Onhan se sallittuakin että joskus puristaa ja lujaa
(ei vaivaisenluu ) mutta siinä kohtaa on ehkä hyvä miettiä
miten kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Kuinka moni
kätkee suuret surunsa ollakseen jostain hyvinkin pienestä
asiasta edes hetken onnellinen.......
Kenkä puristaa vain jos sitä itse haluamme.....

                                    Toivottavasti näitä pieniä jalkoja ei kenkä purista......