Huono vaimo.....

Onkohan sitä koskaan tyytyväinen! Siinäpä lause joka
aiheuttaa varmasti monessa ristiriitaisia tunteita.
En mene nyt yksityiskohtiin vaan heitän vaan tällaisen
tuumailun. Tiedän että on ihmisiä jotka ovat sellaisia
"Mulle sopii kaikki"ihmisiä.Vaikka kaikki menee päin p..uuta
he silti jaksavat olla tyytyväisiä.
Valitettavasti en kuulu näihin ihmisiin. No monelta olisin
säästynyt jos kuuluisin.

Reilut kaksikymmentäviisi vuotta olin yrittäjän vaimo. Yrittäjän
joka ensimmäiset viisi vuotta teki lomatta töitä. Seuraavat
viisi vuotta piti viikonloman vuodessa. Sitten taas pidennettyjä
viikonloppuja jne. jne.
Kymmenen vuotta meni aika hyvin , mutta sitten jostain
syystä alkoi harmittaa kun yhteinen loma jäi niin lyhyeen.
Toki nautin täysillä lomastani yksinkin ja tietysti pojan
seurasta kun hän vielä oli kotona. Eräänä päivänä sitten purkauduin:
"HALUAISIN VAAN VIETTÄÄ PARI VIIKKOA LOMAA
MIEHENI KANSSA, NIINKUIN MUUTKIN TEKEE!"
Silloin ajattelin olinko huono vaimo kun tuollaista vaadin,
mutta kaipasin yhteistä aikaa. Yhteistä lomaa koko perheelle.
Mies toteutti vaatimukseni...

Mies on ollut vapaaherra yhdeksän kuukautta ja nyt JO
purkaudun, " Haluan viettää yhden päivän yksinäni!"
"OLEN KYLLÄ TOSI HUONO VAIMO!" Sanon itselleni.
"NIIN OLET!" Se vastaa, mutta ymmärtää. Ennen olin yksin
vapaat  ja suurimman osan lomasta ja nyt HÄN on siinä aina. Onhan siinä
totuttelemista.

Kello soittaa sunnuntai aamuna. Vapaaherra on lähdössä
reissuun. Hänen paras ystävänsä lähtee mukaan.
En tiedä kummasta hän on innoissaan enemmän
reissusta vai ystävästä. En vaivaa sillä päätäni mukavaa
kun heillä on yhteinen reissu.(lue. pääasia että pääsevät matkaan)
Mieleen tulee kyllä, että näin käyttäytyy huono vaimo.

Kun ovi sulkeutuu haen jumppamattoni ja viskaaan sen
keskelle olohuoneen lattiaa. Makaan matolla ihan hiljaa...kauan...
Vain seinäkellon raksutus kuuluu jossain taustalla, muuten
voin kuulla oman hengitykseni. OLEN VALLANNUT KOTIMME!
Pienen "transsin" ja voimistelujoogani jälkeen tunnen itseni
todella energiseksi. Työhön liittyvät paperityöt päätän tehdä
vauhdilla altapois ( ei kylläkään mennyt ihan vauhdilla
tälläkään kertaa).

Vaikka olin päättänyt pysyä VAIN kotona. Huomasin ajavani
täyttä vauhtia moottoritiellä kohti Turkua. Kahvihetki aurajoen
rannassa veljen ja hänen vaimonsa kanssa ei ollut hassumpi
idea ja pitäähän ne kuulumisetkin välillä päivittää.
Kahvipöydästä päätin siirtyä välittömästi kohti kotia,
mutta erään naistenvaateliikkeen loppumyynti ilmoitus
muistui mieleeni juuri ostoskeskuksen kohdalla. Olen
varma että auto kääntyi sinne itsestään....
Kauppa oli täynnä kuin "turusen pyssy"(kumma sanonta)
Mikään hysteria ei iskenyt minuun, mutta kannoin silti
muutamaa vaatekappaletta käsivarrellani. Kun sitten
suuntasin kohti sovituskoppia, huomasin jokaista koppia
kohti muutaman naisen ja kaikilla MUUTAMA vaate  sovitukseen
menossa. Päätin siinä sitten kiltisti kävellä samaa reittiä
ja laittaa kaikki keräämäni samoille paikoilleen mistä
ne olin ottanutkin. Hymyilin myyjälle ja sanoin HEI ja
kävelin ovesta ulos.....

Olin päättänyt ostaa hyvän salaatin mukaani ja herkutella
sen kaikessa rauhassa. Jokin sisäinen "kaipaus puuska" iski
juuri silloin. "Menen sitten vapaaherran kanssa salaatille,
kun muutenkin harvoin yhdessä käydään" Kävelin citymarkettiin
ja ostin kanaa ym. ja päätin tehdä siitä itselleni ruokaa.
Ulko-ovella olin(huono vaimo) jo sitä mieltä , että olisi pitänyt pysyä
alkuperäisessä suunnitelmassa.
Ruoka maistui hyvälle, mutta syödessäni tuumailin miten
paljon paremmalle se maistuu kun on joku kenen kanssa
syödä. Ymmärrän yksinäisiä oikein hyvin.

Lenkille oli vielä ehdittävä, koska aurinko suorastaan kutsui
minua ulos. Ajattelin tuulettaa ajatuksiani oikein kunnolla.
Nykyisin käymme kävelylläkin aina yhdessä, nyt kävelen
juuri sinne minne itse haluan.
Päätin kuitenkin soittaa naapurin naisille jospa he lähtivät
mukaani. Mukavahan se on kuulumisia heidänkin kanssa
päivittää.

Lenkiltä tultuani vapaaherra olikin jo saapunut reissustaan.
Iloisena hän kertoi mukavasta päivästä ystävänsä kanssa,
olivat kerrankin saaneet puhella koko päivän. Oli ollut
upea päivä. No niin oli minunkin päiväni. Olin jo ehtinyt
tuntea huonoa omaa tuntoa siitä että odotan toisen
lähtöa kotoa, mutta siinä jutustellessamme huomasinkin
miten hänkin oli kaivannut reissua ilman minua.
Siinä sitten tuumailin kannattako sitä itseään turhaa soimata
huonoksi vaimoksi, jos nyt joskus haluaa ottaa vähän
omanlaisen päivän. Mutta "mulle sopii kaikki" vaimoksi
en kyllä ala, se kun ei oikein sovi minulle ja luulen
jos siksi alkaisinkin niin vapaaherra kyllä olisi enemmän
huolissaan kuin mielissään.

Kesä on alkanut ja nyt tämä huono vaimo jo odottaa että
pääsisimme yhdessä reissaamaan, eikä tarvitse edes pyytää
kun mies on kirjaimellisesti vapaa lähtemään silloin kun
minulle sopii. No viikonpäästä saatan ehtiä kertomaan jo
ensimmäisestä reissusta , jos siitä nyt on mitään kerrottavaa.
Onnellista viikkoa ....

 
                Tänä vuonna kaikki kukat ja pensaat kukkivat tosi paljon, jopa meillä :)