Meidän jouluaatto.....

Suomen Turku julistaa joulurauhan.

Olemme juuri menossa ovelle tarkistamaan kuuluiko se auton ääni meidän pihalta.
Samalla ovi singahtaa auki ja Avustaja syöksyy syliini niin nopeasti
että tuskin huomaan kuka tulija on. Seuraavaksi Suloisuus kipittää sisään
ja halaa niin että kukkapaketti joka on välissämme huutaa "auttakaa".
"Ota tää",sanoo Suloisuus ja hyökkää papan kimppuun joka on juuri toipumassa
Avustajan halauksesta. Lasten äitiä ja isää naurattaa. Isä kantaa Päivänsädettä
joka pitää sen päiväistä "älämölöä" ja lopettaa vasta kun nauraen pääsee
syliini. Suukottelemme toisiamme kilvan, Päivänsäde viittoa että
tänään tulee joulupukki ja minä vastaan että hän on oikeassa......

Riisipuuro on tänään lounas. "Herrat"ovat sitä mieltä että syödään ihan
vaan siksi koska kiinnostaa kuka saa mantelin. Se huokaus kun isän
lusikka kopsahtaa lautasella manteliin. Puuron syönti tyssää tykkänään
siihen. Manteli löytyi ja sillä hyvä. Mumma on kuitenkin näkevinään
tontun tiellä ja kaikki rientävät ikkunaan. Sieltä kun sitten palataan lautasten
luo ja kun oikein sanomme ,että pitää syödä jotta jaksaa iltaan. Kuinka
ollakkaan jokaisen pojan lautaselta löytyy manteli. Se miten se on mahdollista
että manteli meni neljään osaan puurossa on pojista ihan uskomatonta....

Puuron syötyään "herrat" syöksyvät kuusen kimppuun. Kuusi saa kaikki mahdolliset
koristeet mitä talosta löytyy ja niitähän riittää. Onneksi on oksia.
Avustaja kurkoittelee kuusen korkeimmille oksille ja seisoo sohvan
selkänojalla. Varoituksia satelee jokaiselta ja Avustaja vastaa yhtämonta
kertaa"Juu, juu"eli ei kuule mitään, kuin ihmeen kaupalla ei muksahda maahan.
Suloisuus hoitaa kuusen keskiväliä ja alalatvoja yhdessä Päivänsäteen kanssa.
Pallot, kellot,tontut,  kaikki saavat paikkansa kuusesta.
Suloisuus kiertelee vielä olohuonetta josko jotain vielä voisi oksille laittaa.
Sitten heitetään lopuksi hopeanauhaa, mihin se nyt sattuu takertumaan.
Ihan paras kuusi ja sen koristelu ikinä.....

Pappa päättää keventää  "herrojen" odotus aikaa ja vie heidät kaikki ulos. Pitää
sytyttää lyhtyjä jotta pukki näkee tulla. Linnuille pitää myös viedä ruokaa. Pojat ovat
siitä enemmän kiinnostuneita kuin omasta ruokailustaan. Siemenet lentelevät eikä
niitä visko linnut. Linnut sen sijaan seuraavat hyvinkin kaukaa kun kolme punaposkista
poikaa hääräilee pihamaalla. Luminen piha on täynnä pieniä jalan jälkiä. Vain lupaus
joulupukin saapumisesta ruokailun jälkeen saa pojat tulemaan sisälle.

Ikkunan takaa pojat tyytyväisinä katselivat kuinka linnut palasivat katsomaan mitä he olivat laittaneet .....

Jouluruokaa sitten otettiin ja ei otettu. Maisteltiin ja ei maisteltu. Arvosanaksi antaisin kuitenkin 9.
Kaikkea syötiin ja koska se pukkikin pian tulee, niin eihän sitä kukaan nälkäisellä vatsalla
voi vastaan ottaa. Siitä olimme samaa mieltä. "Huomenna voit tehdä vaikka muusia ja kalaa,jos haluat tai perunatkin käy", oli Suloisuuden kommentti.

Auton valot välähtävät pihalla ja pappa pyytää poikia ikkunaan. Punanuttuinen hahmo kävelee
kumarassa lyhdyin valaistua käytävää. Pojat säntäävät ovelle. Suloisuus kipittää avaamaan oven
muut jäävät kauemmas. Pyydämme pukkia peremmälle ja Suloisuutta myös. Hän on jähmettynyt ovelle ja on sen näköinen että omii pukin itselleen. Pukki tarjoaa pussistaan namuja ja pojat kiittävät.
He ovat kyllä sitä mieltä , että pitemmittä puheitta jaetaan lahjat. Onneksi myös pukki.
Avustaja pitää lukua lahjoista ja kuudennen kohdalla hän kiljaisee:"Mitä ihmettä ,mä pyysin vain viisi lahjaa!" Hyssyttelen häntä, ettei pukki vaan veisi toisia pois. Avustaja on sitä mieltä ettei haittaa
saa tulla lisää !!!
Lahjat on jaettu ja isä pyytää vielä poikia yhteiskuvaan pukin kanssa. Pojat ryntäävät kaikki
pukin polvelle. Ahdasta tuli,  Päivänsäde tyytyy seisomaan vierellä ja minä onneton kun kuvittelin että vielä pelkäävät.

Lahjat on avettu ja monilla leikittykin. Nukkuma-aika koittaa pienille pojille vaikkakin
tavallista myöhemmin. Jännittävä päivä alkaa olla lopuillaan. Virtaa riittää vielä kun
alamme tehdä heille petiä. Pojat nukkuvat kaikki vierekkäin vuodesohvalla ja pulina
on sanoin kuvaaton ennenkuin uni valtaa jokaisen. Pieni Päivänsäde puhisee ja naureskelee
vielä , kun toiset jo hiljenevät. Viimein hänkin nukahtaa jalka toisen veljen päällä ja pieni käsi toisen veljen kädessä. Kiitollisena katselen näitä pellavapäitä ja pyydän heille enkelien suojelua.
Siirryn vielä aikuisten pariin viettämään tätä onnellista jouluaattoa.....

                                                                Vähän vielä enkeitä :)