Nyt ne ovat saapuneet virallisesti eli tonttuarmeija on vallannut melkein koko kodin. Ei ehkä nyt ihan koko taloa ,mutta pikku hiljaa niinkuin yleensä aina. Ehkä vähän varovaisesti jos joku sattuu tulemaan visiitille niin eivät ihan säikähdä tai kyllähän nuo jo tietävät.
Ihana tonttuarmeija on lahja jonka ystävä on antanut. Joka joulu yksi tonttu on muutanut meille, kun ystävän tytär on taidokkailla käsillään valmistanut.
Tänään on itsenäisyys päivä ja normi blogaaja kertoisi siitä, mutta tämä on mumman tuumailuja, eli siitä ehkä myöhemmin kun se päivä on eletty.
HYVÄÄ ITSENÄISYYS PÄIVÄÄ JOKAISELLE! SAAMME ELÄÄ IHANASSA SUOMESSA!
Joulukuun pitäisi olla kaksi kuukautta olen ehdottomasti sitä mieltä. Tiedän ja ymmärrän että eräät ammatin omaavat ja harjoittajat ovat ehdottomasti eri mieltä....ja luultavasti puoli suomea.
No syy on yksin kutakuinkin siinä että en millään ehdi tehdä kaikkea sitä yhden kukauden aikana mitä haluaisin tehdä. Aika vaan ei yksinkertaisesti riitä. Eikä syynä ole pelkästään tämä ikä niinkuin arvelen jonkun jo mielessään ajattelevan. Tapahtumia on vaan niin paljon.
Yhtenä päivänä tein listan ja valikoin huolella tapahtumat mihin halusin ehdottomasti mennä tai oikeastaan mihin oli mahdollisuus mennä. Työni on sellainen että se rajoittaa jonkin verran.
Olin suunnitellut että menisimme urkukonserttiin omaan kirkkoomme. Olin kuullut kuinka upea se oli viime vuonna ja silloin en päässyt , mutta nyt päivä oli sopiva. Se oli torstai-ilta.
Perjantai aamuna luin sitten arvosteluja lehdestä ja jokainen voi vain kuvitella millä mielialalla kun olin sen täysin unohtanut. Kaksi viikkoa uskollista odotusta ja suuri pettymys, jota itse kutsun jo DEMENTIAKSI!
Naapuri vei minut viime kuussa konsertiin. Paikallinen kuoro Carmeninae (tulikohan tuo nimi oikein) on aivan loistava kuoro. Monet tuntevat heidät, ovatpa televisiossakin olleet. Pohdin josko veisin miehen kuuntelemaan heidän joulukonserttiaan ja puhelinkin siitä hänelle. Hänestäkin kuoro on loistava. No se konsertti jäi kuulematta, tällä kertaa kyllä muistin....
Sanoin miehelle että haluan ehdottomasti Turun suurimmille joulumyyjäisille. Olemme olleet siellä joskus, mutta siitä on paljon aikaa. Sinä päivänä kun ne on järjestetty on ollut aina jotain muuta ohjelmaa. Messuilla on paljon käsityöläisiä.On ihanaa katsella, joskus jopa ostaakin jotain ja tuleepahan noukittua ideoitakin, joita ukko kulta saapi kätösillään sitten arkarrella.
Sunnuntai-iltana lueskelin facebookia siis sitä bookia josta kaikki asiat selviää. Toden totta!
Eräs ystävä siellä päivitti että hän on joulumyyjäisissä ja vielä auki tunnin kannattaa tulla!
SIIS NE OLI TÄNÄ SUNNUNTAINA JA MINÄ ONNETON KUN MUISTIN ETTÄ SEURAAVANA SUNNUNTAINA!
Tämä siis todella on sitä D-E-M-E-N-T-I-A-A!
Joululauluja lauletaan ensi sunnuntaina siis viikonpäästä ja mikään eikä kukaan VOI TULLA SIIHEN SINNE MENEN! Ei edes se dementia!
Olimme kiertelemässä vanhalla suurtorilla, siellä on myös ihanat markkinat. No niitä ei voi unohtaa kun niitä on siellä joka viikonloppu jouluun saakka.
Jaksan loputtomiin ihailla ihmisiä jotka käsillään tekevät mitä vain ja miten mielikuvitusta käyttämällä saa ihmeitä aikaan.
Mies parka sai taas töitä . Saapi nähdä toteutuuko toiveeni, sen uskon vasta sitten kun näen kasan heinäseipäitä pihalla......
Muutama lahjakin tuli ostettua ja olin onnellinen että löysin jotain mitä ei kaupasta löydy. VIELÄ!
Sitten oli vielä se yksi juttu mitä varten oikeastaan halusin tänne markkinoille. Kävi vaan niin että se JÄI hankkimatta. Ajattelin että varaan heti maanantaina ajan sieltä hoitolasta missä näitä muitakin mummosia hoidetaan, jotka eivät muista ressukat edes omaisiaan. Sitä odotellessa.....
Täytämme joka joulu lastenlasten joulukalenterin jollain pikkuesineillä tai namuilla. Se on tosi kivaa puuhaa etsiä kaksikymmentäneljä erillaista tavaraa. SUOSITTELEN! Varsinkin kun rasia on pieni.
Se oli ihan kiva idea pari vuotta, seuraavina vuosina sitten alkaa ahdistus. Keppo taskussa sitten kiertelemme ympäri lähi seutua ja minä puhisen kuka keksi moisen kapistuksen ostaa. NO MIES TIETENKIN! Kun sitten vihdoin viimein saamme/muistamme sen täytää. Paras palkinto on kuitenkin iloiset lapset kun he riemulla ottavat auton vastaan ja silmät loistaen avaavat luukkuja jokainen vuorollaan.
Silloin jo päätämme että ensi vuonna taas jos vaan muistetaan!
Laitan vielä yhden tonttu kuvan jos vaikka unohdan niitä tänne laittaa ja jos vaikka unohdan kirjoitellakin. Voin silti olla varma että joulu tulee muistamme tai emme. Ehkä ne paikat joihin oli tarkoitus mennä olleet sittenkään niin tärkeitä. Ehkä se toinen hetki oli tärkeämpi....Sitä pohtiessa vietän tätä onnellista joulun aikaa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti