eli tarkoittaa sitä että ilmat ovat oikeinkin suotuisat. Tähän asti ei ole
aamutuimaan oikein viitsinyt rappusilla kökötellä, siinä kun ei silloin
tuumaa muuta kuin loppuisi tee että pääsisin sisälle.
Aamu aurinko paistaa ihanasti kasvoille ja lämmittää suloisesti.
En malttaisi nousta tästä ollenkaan. Tuuli puhaltaa juuri sen verran
ettei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Naapurin kissa hiipii varovasti
kuusi aidan alla.Taitaa kissa katsastaa lintuja, mokoma. Kissa huomaa
minut juuri kun on kohdalla. Katsoo pää kallellaan, kuin miettien:
"Mitä ihmettä siinä istuskelet ja peläyttelet kissoja!" Muutaman
sekunnin tuijottelun jälkeen se ponkaisee pakoon. Pelästyiköhän
se sittenkin pörröistä päätäni tuumailen.....
 |
| TUUMAILU RAPPUSET :) |
käydä "katsastamassa" erään kahvilan....siitä sitten enemmän kunhan menen sinne
joskus puolen sukua mukanani...
Isäntä tapansa mukaan tokaisi :" Mikä kumman kiire meillä on kun sinullakin vapaa
päivä." Pakkohan se oli hänelle ilmoittaa:"Kesäteatteriin ollaan menossa ja
ihan sinne minne sinä liput ostit!" Johan tuli kiire kotiin hänellekin.
Ruoka valmiiksi ja paikat kuntoon ja sitten menoksi.
Vapaaherra hieman naureskeli kun vaadin että pitää lähteä heti neljän jälkeen
teatterille. "Viideltähän se alkaa ja matka sinne kestää vajaa kymmenen minuuttia!"
Jatkoi hän nauraen. Vakuuttelin hänelle että pitää lähteä ja tiesinhän itsekkin
että lähden aina liian aikaisin joka paikkaan, mutta NYT MENNÄÄN oli miten oli.
Niin mentiin ja se joka viimeiseksi nauroi oli minä. Parkkipaikka oli
puoliksi täynnä ja autoja saapui jonona. Pari bussiakin oli jo paikalla.
Kello oli noin kahtakymmentä yli neljä ja katsomo oli yli puolet täytetty.
Numeroituja paikkoja ei ole, joten yleisin puhe mitä kuulin oli :"Minne
mennään!" Sitten kaikki poukkoilivat sinne tänne miettien onko tässä hyvä
vai olisiko tuossa parempi. "Keskelle, ylemmäs!"komensin minä ja mies
meni. Siinä sitten istuskelimme ja bongailimme tuttuja:" Hei,hei! Moi,
päivää, päivää! Terve,terve." ja sitä rataa jatkui keskustelu.
Kun ihmiset istuivat niin tiiviisti että oli jäljellä vain viiden sentin "hajurako"
jokaisen välillä komensi järjestysmies:"TIIVISTETÄÄN vielä on tulossa
sata!" Kaikki nauroivat, mutta kun niitä ihmisiä sitten tuli seuraavat viisi
minuuttia niin kukaan ei enää nauranut, ennen kuin näytelmässä
tapahtui jotain hauskaa....
Siinä sitten istuimme kuin "sillit suolassa". Vapaaherran vieressä ihan
tuttu rouva hihitti, kun kerrankin pääsi oikein likeelle ja käskystä.
Vapaaherrakin naureskeli, mutta luulen että vain kohteliaisuudesta.
Siitä sainkin sitten varmuuden kun yhteislaulu alkoi ja kohdassa
"rullaati rullaati rei" kyseinen rouva nojautui vapaaherraan vauhdilla
sillä seurauksella että vielä minäkin lensin vieressäni olevan
miehen syliin ja hän taas vuorostaan jne. jne.
Siinä sitten istuimme kylki kyljessä ja reisi vasten toisen reittä. "Eipä
tule kylmä, kun näin likeellä toisiamme olemme!"sanoi mies vierelläni
ja hänen vaimonsa ja minä olimme samaa mieltä.
VÄLIAIKA...Siinä sitten tämä puristuksiin ajettu väkijoukko pullahtaa
pystyyn ja valitettavasti siinä tarvittiin erään herran kohdalla jopa
ensiapuakin.
Kaikki saivat kahvia ja pullaa ja mitä nyt halusivatkin ja ennenkaikkea
jaloitella ja venytellä ja ILMAA!
Kaksikymmentä happirikasta minuuttia ja sen jälkeen sulloimme itsemme
jälleen tuohon tiiviiseen tunnelmaan.
Laulu raikasi ja kappale eteni. Yleisö osoitti suosiota. Iloinen lopetus
missä kaikki saivat olla mukana jos halusivat. Hieno esitys jälleen kerran.
Aurinko paistoi vielä täydellä tehollaan kun ihmisjoukko alkoi poistua
Sipilänmäeltä. Iloisia kasvoja, kukaan ei tuntunut muistavan ahdasta
istumistaan ja jos muistikin sille jo naurettiin. Kokemus se oli tämäkin
eikä huonommasta päästä ollenkaan. Onnellinen oli se loppukin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti