juuri sen verran etten haluaisi lähteä kävelemään ulos.
Ilma on kostean kuuma, vaattet ja kengät on sen mukaiset.
Mies vaatii kuitenkin että kävelemme hetken kun kerran täällä
ollaan ja matkaa on kuitenkin jatkettava loman lyhyyden takia.
Suostun nyrpein ilmein hänen mielikseen.
Astun autosta ulos ja melkein kuulen miten miljoonat ja taas
miljoonat hyttyset hyökkävät kimppuuni. Ilmeisesti ne
ovat sitä mieltä että vereni on parasta mitä ne ovat imeneet
pitkään aikaan.... Muutaman hetken kävellessämme huidon
koko ajan niin paljon, että epäilen käteni irtoavan. Kostean
kuumalla ihollani oli niin monta kutisevaa näppylää että
kukaan ei olisi pystynyt niitä laskemaan. Onneksi ne vihulaiset
söivät myös miestäni, jotta hän oli kanssani samaa mieltä
TÄNNE EI TULLA KOSKAAN tai ainkaaan KESÄLLÄ!!
Olimme matkannet monta sataa kilometriä halki suomen.
Meillä oli treffit ystävä pariskunnan kanssa. Olimme
rouvan kotipaikkakunnalla. Hän tietysti halusi näyttää
paikkakuntaa missä oli elänyt lapsuuden ja nuoruuden.
Olimme innoissamme ja aloitimme päivämme kahvihetkellä.
Paikka oli aivan loistava ja totta kai ulos kahville kun on
kaunis kesäpäivä. Tuskin ehdin istumaan tuolille kun ensimmäinen
hyttysparvi bongasi minut. Ilmeisesti ne eivät olleet
pitkään aikaan imeneet etelän ihmisen verta. Ainakin siltä tuntui.
Huitominen alkoi välittömästi. Kun pullan palasesta sitten
jossain välissä yritin haukata, en tiedä kumpaa oli enemmän
suussa hyttysiä vai pullaa. Jotenkin sain kuitenkin syötyä, siis
varmaan molempia. Seurueestamme noin puolet huitoi ja puolet
katsoi huitojia. Ihan uskomatonta miten ne vaan TYKKÄÄ
joistakin enemmän.
Sinne kyllä voisin mennä uudestaan, mutta ehdottomasti laittaisin
ylleni jonkin sortin hyttysverkon.....
Tiedän että käärmeet ovat tarpeellisia, mutta en vaan millään
VOI NIITÄ SIETÄÄ. Lapsena näin niitä niin paljon , joskus
jopa päivittäin enkä toden totta tottunut niihin. Voisin kertoa
niistä kohtaamisista vaikka päivän niin paljon niitä oli. Aina
inhosin niitä yhtä paljon ja vielä enemmän sen jälkeen kun eräs
pisti kissaani ja toinen tätiäni.
Viime vuosina ne vihulaiset ovat liikuskellet myös ahkerasti
lähimaastossamme, portinpielessä, kävelylenkin varrella ym.
Naapureiden mielestä ne ovat ihan ok. eivätkä he halua liittyä
minun "hävitetään ne rinkiini" joten menkööt menojaan kunhan
eivät tielleni eksy.
Rinkula Avustajan ohimoilla....antibioottikuuri....onneksi ei vakavampaa.
Äidin kädessä, Suloisuuden jalassa, Päivänsäteen otsalla ja isälläkin
taisi olla.
Tuo tämän päivän vihulainen PUNKKI!
Se on harvinaista että jotain vakavaa , ei pidä pelätä. Mutta kun
se tulee kohdalle eipä ole mukava tuttava ollenkaan. Kukaan
ei sitä vieraakseen halua. Kenekkään ei sitä toivo.
Ihana kesä on luonamme ja luonto on niin kaunis kuin ikinä
vain voi olla. Pienet ja vähän isommatkin "vihulaiset" ovat
luonamme halusimme tai emme. Vaarallista voi olla tämä
kesä elämä, mutta en silti kaipaa sitä turvallista talvea.
Niin onhan talvellakin vaaransa, mutta ei siitä sen enempää.
Nautitaan kesästä, katsotaan jalkoihin ettei isot madot pure.
Huiskitaan hyttysiä , saadaan samalla käsiliikuntaa ja tutkitaan
itseämme vähän tarkemmin jos lepikoissa käyskentelemme etteivät
ne pikku riiviöt matkusta mukanamme. Samalla nautitaan
tästä onnellisesta kesä ajasta.....
 |
| ONKO ÖTÖKÖITÄ NÄKYVISSÄ ? :) |
 |
| TÄSSÄ VÄHÄN MUKAVAMPIA ÖTÖKÖITÄ, KERRAN GARDAJÄRVEN RANNALLA... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti