Ihan paras päivä viikossa....

Avaan oven varovasti ja kuuntelen nukkuuko joku vielä.
Kello on aamulla noin kahdeksan.
Kuulen hiljaista puheensorinaa ,televisio on
myös auki. Riisun päällystakin eteisen naulakkoon
ja hiippailen huoneeseen mistä äänet kuuluu.
Kun astun huoneeseen näen iloisia pieniä
miehiä ja heidän isänsä joka on juuri lähdössä
töihin. Vanhin pojista kutsun häntä nyt vaikka nimellä Avustaja.
Avustaja alkaa selittää mitä televisiosta tulee ,vilkaisee minuun
hyväksyvästi ja tietoisesti että olithan tulossa tiesin sen.
Avustajaa nuorempi herra,hän on itse Suloisuus. Siksi koska
mielestäni kukaan muu pieni mies ei omista niin hurmaavia silmiä
ja valloittavaa hymyä kuin Suloisuus. Suloisuus tuijottaa tiiviisti
tv:tä ja huikkaa moikat minulle. Tiedän että halaus tulee myöhemmin.
Nyt on ohjelma. Sitte vielä Päivänsäde, hän on juuri huomannut minut.
Hän levittää pienet kätensä levälleen ja sulkee minut tiukkaan syleilyyn.
Suukottelen vielä häntä tervehdykseksi ja hän liimaantuu syliini kuin
varmistaen että muut eivät siihen mahdu.
Aamupalan ja pienen leikkihetken jälkeen ilmoitan herroille
että on aika lähteä ulos. Avustaja ilmoittaa reippaasti että Kohta!
Suloisuus tapansa mukanaan ei edes suostu puhumaan koko
asiasta hän haluaa vain leikkiä ja SISÄLLÄ. Päivänsäde on jo kontannut
eteiseen ja pukee päälleen pipoa joka ei ole hänen. Sen huomatessaan Suloisuus
saa raivo kohtauksen ja nappaa pipon Päivänsäteen päästä. Avustaja on jo
pukenut kaikki vaatteet päälleen ja matkaa ulos. Suloisuus leppyy kun alan
Lallattamaan laulua ....Suloisuus on hassu kuin kissan tassu....
ja alkaa pukea reippaasti. Päivänsäde kiskoo sukkaa jalkaan siinä
onnistumatta ,lepytän häntä että mumma auttaa. Siinä samassa Suloisuus
on solmussa kurahousujen henkseleiden kanssa ja vaatii minua heti apuun.
Autan häntä parhaani mukaan ja huomaan että Päivänsäde on riisunut molemmat
sukkansa. Eikun alusta.
Vihdoin pojilla on vaatteet päällä ja yritän laittaa
noin viidessä sekunnissa omani päälleni. Pojat nauraa tirskuivat vauhdilleni.
Avain mukaan menoks. Talvi ei ole suotuisa lapsille. Lumi leikit ovat vähissä.
Mutta saamme kuin saamme pienen lumiukon aikaiseksi.
Vartin leikkimisen jälkeen Suloisuus vaatii päästä sisälle.Muut ovat erimieltä.
Keksimme uusia leikkejä ja Suloisuuskin viihtyy.
Sisälle.
Vaatteita on kaikki paikat täynnä. Voi miten kunnioitankaan
Perhepäivähoitajia.
 Ruokailua. Jokainen halua annoksensa ekana.
Päätän lämmittää kaiken yhtäaikaa ja kaikki ovat onnellisia.
Päiväunet.Iltapäivä leikit. Kaikki vuorollaan. Näytän miten
majoja rakennellaan. Avustaja kyseenalaistaa osaamiseni.
Hänen mielestään mumma on aika vanha. Isä ja äiti osaavat juttuja
paljon paremmin.
On aika lähteä kotiin. Pörrötän Avustajan päätä puhelen ja kiitän
häntä kuinka reippaasti hän on syönyt, leikkinyt pikku veljiensä kanssa ja
auttanut mumma poikien hoidossa.
Suloisuus kiipee syliini suukottelee poskiani ja halaa.
Päivänsäde levittää vielä pienet kätensä ottaakseen minut
hellään halaukseen ja vilkuttaa reippaasti kun teen lähtöä.
Isä ja äiti kiittävät minua ja toivottavat turvallista matkaa.
Kiittäminen on aivan turhaa  olen etuoikeutettu että saan olla
näiden ihanuuksien kanssa.
Sulje oven ja kävelen kohti autoani joka odottaa parkkipaikalla.
Luon katseeni taivaalle. Isä taivaan,enkelit kiitos tästä päivästä
kiitos tästä perheestä. Kiitos että sain tämän onnellisen elämän!