Hyvää juhannusta.....

Aurinko pilkistää jostain pilvien takaa, häviää  ja välillä
lämmin sadekuuro kastelee juuri leikatun nurmikon.
On juhannusaatto.
Viikon työpäivät on taakse jäänyttä elämää, kolme vapaata
häämöttää. "Ei,huono!" sanoisi  Jorma Uotinen ja niin voin
sanoa minäkin. Joskus tuntuu että mikään työ ei ole omaa
osa aluetta ja joskus taas että rakastan kaikkea mitä teen.
Viimeksi mainittu olo on juuri tänään.
Pitkästä aikaa aion leipoa ja kaikessa rauhassa. Piirakkaa,
kakkupohjan, kuivankakun ja vadelmasarvia. Mä olen
niin emäntä, niin emäntä. Tässä kohtaa kuuluu NAURAA!!!
Uudet perunat kiehumaan ja sillit ym suorastaan vaatii ruokapöytään.
Iltapäivällä veljeni vaimoineen saapuu kylään. Meillä ei shampanjoita
nostella koska yksi meistä on rankalla lääkekuurilla.
Jossain kohtaa yritämme "tuhota" leipomuksiani ja olen
iloinen että ne maistuvat. Kymmeniä vuosia yhdessä
eläneinä vaistomaisesti puheet liikkuvat myös vuosien takaisissa
muistoissa ja ihan lapsuudessakin tietysti minun ja veljeni
osalta. Ihania ja vähän kipeitäkin muistoja käymme läpi.
Ilta hämärtyy ja vieramme lähtevät.
Istun tuolissani vielä pitkään ja katson yötöntä yötä. On
hämärää ja rauhallista yritän taas tallentaa tämän onnellisen
tunteen, että muistaisin sen kaiken kiireen keskellä.....

MANSIKOITA AAMU PALAKSI...

Tasainen hurina kantautuu sisälle, kuulen sen tosi hyvin oman
pikku puuhasteluni lomasta. Ei se minua häiritse mitenkään, ei
vaikuta tekemisiini. Kuitenkin päätän ottaa siitä selvän, koska
jotain erikoista ja samalla tuttua siinä äänessä on.
Vapaaherra istuu terasilla ja näen jo hänen päänsä asennosta
että hänkin jotain kummastelee. Kyllä, tänään on juhannuspäivä
ja reipas naapurimme siellä ajaa kaivinkonettaan.  Hieman
hämmastelemme sitä yhteen ääneen, varsinkin kun kello ei ole
edes kymmentä. Muistan kun joskus muutimme niin eräs toinen
naapuri sanoi:"Ruohoa ei sitten ajeta ennenkuin kirkonmenot ovat
loppuneet!" Siitä olemme pitäneet kiinni ja ajaminen on aika
vähäistä ollut muutenkin sunnuntaisin.
No naapurilla on kyllä hommia yllinkyllin ja ymmärrämme kyllä
että kaikki liikenevä aika on siihen käytettävä, mutta......

Kaivinkoneen hurina lakkaa ja juuri kun minusta tuntuu että
voin melkein kuulla sydämmeni lyönnit, kuulen taas ääniä.
Sataa jälleen...Peltikaton ropina kuuluu vaimeana, tekee mieli
käpertyä kirjan kanssa torkkupeiton alle. Saatampa hetkeksi
sen tehdäkkin.
Tänään saamme myös vieraita. Rakastan niin kiireettomiä päivä
vailla aikataulua ja nauttia ystävien seurasta vailla kelloon
katsomista.
Tänäänkin on luvassa hyvä päivä rakkaiden ystävien kanssa ja
taitaa ne jutut tänäänkin mennä elämästä joskus kauan sitten
ja tietysti elämästä juuri tässä ja nyt......ehkä vähän jälkikasvuakin
sivuutamme tai paljon.....
Miten sitä juhannusta sitten viettääkin on se sitten kaivinkoneen hyvtissä,
merellä, mökillä, kotona ym.ym. Pääasia että se on juuri niin
rauhallinen kuin haluaa ja juuri niin villi kuin toivoo.

Huomenna on vielä vapaata, mitä sitten tekisi? Ehkä palaan jo
pikku hiljaa arkeen. Vähän paperitöitä ja vähän lepoa , sillä
lailla sopivasti. Mitä sitä suunnittelemaan, antaa elämän kuljettaa.
Siitä se rakentuu se onnellinen elämä....

HYVÄÄ JUHANNUKSEN JATKOA TOIVOTTELEE MUMMA .....