Kolmekymmentäseitsemän.....täynnä.....

Olin suunnitellut vapaapäiväni ohjelman oikein perusteellisesti.
Tosin en ollut kertonut siitä vapaaherralle mitään. Oletin ettei hänellä
mitään erityistä ohjelmaa kuitenkaan olisi. Kun vapaaherra sitten
edellisenä iltana kertoi aikeistaan lähteä ystävänsä kanssa pienelle reissulle en
todellakaan ollut innoissani. Vapaaherra tietysti kummissaan, hän kun oli ajatellut
että olisin halunnut päivän omille jutuilleni.
NO, JUURI NYT EN OLISI HALUNNUT!
Hänpä sitten reippaana miehenä siirsi omaa reissuaan päivällä eteenpäin
ja alkoi valmistella meille yhteistä päiväreissua. En olisi mitenkään
halunnut pilata hänen tätäkin suunnitelmaansa ja siksi päätin siirtää
sanomisen aamuksi. Katselin häntä säälivin katsein kun hän
tulosti karttaa ja kirpparipaikkoja joissa voisimme käydä
matkan varrella. Hän oli niin iloinen ja tyytyväinen matkajärjestelyihinsä.
"Etkö ole halukas lähtemään?" Kysäisi hän minulta ja minä valehtelin
sujuvasti että:" Ihan kiva mennä." Samalla ajattelin miten hän tulee
pettymään.....

Aamu valkeni aurinkoisena kun laitoin itseäni kuntoon vapaaherran
vielä nukkuessa. Olin jo päättänyt huonosti nukutun yön jälkeen
että lähdemme vapaaherran suunnittelemalle Uudenkaupungin
kirppari kierrokselle ja siirrän omaa suunnitelmaani. Suonenvedon kiusaama
jalka oli sitä mieltä että ei haluaisi kävellä, mutta toisaalta autossa
istuminenkaan ei innosta.
Vapaaherra herää ja tivaan häneltä suoraa vastausta:" Olitko aivan
tosissasi , että olisit JUURI tänään lähtenyt ystäväsi kanssa reissuun?"
"Olisin", vastaa hän viattomasti.
Kuiskaan hänelle varovasti:" Hyvää hääpäivää kultaseni."
Kyllähän minä mieheni tunnen ja tiedän miten kovasti häntä HARMITTI
unohtaa juuri tämä päivä.
No minun maailmani ei kaadu edes tällaisen unohduksen edessä.
Mies kun sattuu olemaan sellainen. Hän saattaa ostaa timanttisormuksen
kun siltä tuntuu, silloin ei tarvitse olla mikään juhlapäivä. Toisinaan taas
tuo ruusuja kun vähiten odotan ja  silloin kun olisi jokin erityinen
päivä ja voisi muistaa, hänpä unohtaa. Joten ei siitä sen enempää.

Selitin ajatukseni miehelle ja sanoin että voimme silti mennä
hänen suunnitelmien mukaan. "Sinne pääsemme koska vaan ja siellä
ei ollut tänään mitään erityistä. Lähdetään kuin olit tuumaillut", oli vastaus.
Ei kun toimeen....

Olin päättänyt että lähdemme bussilla Turkuun ja katsastamaan siellä
olevat kansainväliset suurmarkkinat. Vapaaherraa nauratti bussimatka koska
siitä taisi olla lähes kaksikymmentä vuotta kun viimeksi yhdessä ajelimme
paikallisbussilla.
Ei siinä kyydissä mitään vikaa ole, mutta oma auto nyt vaan sattuu olemaan
kätevämpi kulkuväline ja varsinkin jos on aikomus poiketa monessa paikassa
matkan varrella.

Lähdimme todella vauhdilla kävelemään kohti keskustaa koska
huomasin että bussit kulkevat näin aamulla tunnin väliajoin. Päättelimme että
jos oikein nopeasti menemme saatamme ehtiä seuraavaan .
Tuskin jalat viilsivät maata kun kävelimme kilpaa ajan kanssa. Pysäkille
päästyämme saimme tietysti odottaa kotvan bussia. No reipas aamukävely
ei ole koskaan pahitteeksi.

Emme olleet ihan varmoja mistä bussi kulkisi ennenkuin se olisi perillä
kauppatorilla. Jossain kohtaa mies jopa epäili olenko edes tietoinen meneekö
tämä sinne. Tunnelma oli todella kuin turistilla vieraassa kaupungissa.
Tuomiokirkon pysäkillä huomasimme, että markkinat olivat myös suurtorilla
ja niinpä päätimme poistua ulos jo melkein liikkuvasta autosta.

Markkinat olivat jo täydessä käynnissä vaikka kello oli tuskin kymmentä.
Ihmisillä ruokalautaset täynnä erillaisia ruokia. Toiset söivät muikkuja ym.
kevätkääryleitä. Makeita leivonnaisia käärittiin paketteihin ja juustot
vaihtoivat omistajaa. Koriste-esineitä, käsitöitä ja koruja ym, ym. Kaikkea
mitä markkinoilla yleensä on. Hyvän tuuliset ihmiset näyttivät nauttivan kiireettömästä
ajasta aurajoen rannalla. Todellinen markkina tunnelma .
Mies hämmästeli miten toiset voivat  syödä ruokaa jo tähän aikaan? No, ehkä he
eivät ole syöneet niin runsasta aamupalaa kun me, yritin selittää ja
samalla katselin ihania lettuja ja melkein tunsin suussani mansikan ja
kermavaahdon maun.

Olin ajatellut viedä vapaaherran lounaalle jonnekin vähätorilla sijaitsevista monista
ravintoloista. Vapaaherra valitsi Paninin jonne päätimme mennä salaatille.
Olimme joskus käyneet siellä salaatilla ja se oli silloin todella herkullinen. Tällä kertaa se
olisi voinut olla parempikin tai vähän runsaampi , olin sitä mieltä.
Valkoviini sen sijaan oli sitäkin parempi että moittimiset jääköön.
Jälkiruoan päätimme nauttia  Cafe Qwenselissä. Valinta oli ihan oikea koska kahvi ja
kakku olivatkin  taivaallisen hyviä ja rakastan kahvilan tunnelmaa.

Pala aurajokea ja sen rantaa.....

Sade pisarat ripsuttelivat hiljalleen taivaalta kun kävelimme tyytyväisenä kohti kauppatoria.
Vapaaherra hieman epäili löydämmekö oikean pysäkin, mutta lohduttelin
häntä että LUULEN tietäväni paikan. Bussi saapui ajallaan ja kotimatka alkoi.
Vapaaherra piteli kaksin käsin tangosta kiinni bussin lipuessa eteenpäin.
Hän ei kuulemma luottanut kuskiin, ajoi kuulemma epävarmasti.
No koti pysäkille päästiin kuitenkin turvallisesti ja bussista hypähti kaksi
matkustajaa kuin vanhat konkarit konsanaan. "Tällä kyydillä mennään kyllä
toistekkin!" Olimme molemmat sitä mieltä.
Aurinko paistoi todella lämpimästi kun kävelimme keskustasta kohti kotia,
yhtä ihan normaalia mutta meille vähän erillaista reissua rikkaampana.


Kotiin saavuttuamme laitoin ensimmäiseksi lohikeitton lämpiämään. Keiton
jonka olin tehnyt Puolivihreää Elämää blogin Sannan reseptin mukaan. Saaristolaisleipä,
keitto ja  lasillinen roseviiniä sopi yhteen oikein mainiosti. Ainakin meidän mielestä.
Siinä päivän vaihtuessa iltaan tuumiimme miten tavallisilla pienillä
asioilla voi saada hauskoja elämyksiä. Niinkuin nyt vaihtamalla oman
auton bussiin. Eipä sitä suuria asioita eikä investointejakaan aina tarvita kun
tekee arjesta vähän erillaisen ja päivästä pikkuisen onnellisemman.
Paljon on mahtunut elämää näihin yhteisiin vuosiin. Nyt käännämme jälleen
sivua ja siinä voisi lukea, tervetuloa kolmaskymmeskahdeksas vuosi.....

Vapaaherra osti minulle markkina tuliaisena aitoa englantilaista teetä "nautiskelijoille" ja ihanan teekupin.
Mikäs sen parempaa kuin hyvä tee ja rauhallinen tuumailu tauko.....