Kompromissi.....

Lapsi huutaa kaupan karkkihyllyllä tahtovansa erään
tietyn makeispussin. Äiti on sitä mieltä että pussi on
aivan liian iso noin pienelle kuin hänen lapsensa on.
Luonnollisesti lapsi on täysin eri mieltä ja väittely
kestää ja kestää. Äiti yrittää ehdottaa lapselle vaihtoehtoja
mutta tämä tyrmää ne oitis. Tietysti hän ymmärtää
etttä vaihtoehto on moninkerroin pienempi ja siksi
myös nautinto sen mukainen. Tiemme erkanevat
en jää seuraamaan tilannetta sen enempää.
Kassalla olemme jälleen yhdessä ja häpeäkseni tunnustan
että tuijotan heidän ostoksijaan jotta näkisin miten
väittelyssä kävi. Minua hymyilyttää kun en näe
kiljuvan haluavaa pussia enkä liioin äidin hänelle
tarjoamaa vaan ihan muita karkkeja. He olivat siis
päätyneet kompromissiin.....

Kuuntelin keskustelua erään kaupan takahuoneessa.
Nuori mies selitti miten hän oli ollut autokaupoilla
nuoren vaimonsa kanssa. Ainoa asia mistä heille
tuli erimielisyyksiä oli auton väri. Mies oli sitä mieltä
että hän oli se joka heillä eniten ajaa niin hän saisi
myös värin päättää. Varsinkin kun kyseessä olisi hänen
ensimmäinen uusi autonsa.Vaimon mielestä hän oli
jo päättänyt kaikesta muusta(koska hän ei ymmärtänyt
mistään muusta)niin hänen oikeutensa olisi päätää
väri. Pitkien perusteltuiden puheiden ja kiristysten
seurauksena heidän autonsa väri oli valkoinen.
Vaikka mies olisi halunnut mustan ja vaimo ruskean.
Hän oli sitä mieltä että ehtivät vielä niitä ostella
siksi tämä kompromissi.....

Pihallamme on ollut kaunis varasto. Siis vain ulkoa kaunis.
Vuosikausia olen halunnut tehdä siitä niinsanotun
kaffetuvan. Joka kevät Elkkis on antanut pienen toiveen
että se saattaisi olla mahdollista. (15 vuotta)Joka syksy olen
saanut todeta ettei se toteutunutkaan.
Tänä kesänä huomasimme että tarvitsemme jälleen
uuden varaston. EI niitä kirppari löytöjä varten vaan
ihan kunnon puuvajan. Löysimmekin sellaisen aika
sopivan ihan sattumalta. Elkkis ehdotti minulle jos
haluaisin toiseen päähän varastoon sen kaipaamani
kaffetuvan. Olin tietysti innoissani ehdotuksesta mutta
aika pian ymmärsin että tila on niin pieni että se ei ajaisi
asiaansa. Siitä riemastuneena ehdotin tietysti Elkkikselle
josko hän NYT SIIRTÄISI NE ROMUNSA tai siis tavaransa
sieltä vanhasta varastosta sinne uuteen jne....
Ajatus oli hänen mielestään niinsanotusti kuollena syntyntynyt....

Kului muutama päivä,  aikamoinen kaatopaikka kuorma
ja tarvittiin siihen sotkuun eräs ystävämmekin
ennenkuin Elkkis YMMÄRSI  kuinka HYVÄ IDEANI ON !

Tänään kaffetupa on valmis ottamaan vieraat vastaan ja on
siellä jo muutamat kahvit juotukin. Elkkiksen varastokin
on valmis ja tavaratkin on saatu sisään. Luulen että kutakuinkin
kaikki sinne mahtuikin. Siitäkin varastosta tuli hieno ja
sopii pihapiiriin kuin olisi aina siinä ollut. Elkkis myhäilee
tyytyväisenä työnsä lopputuloksia ja paistattelee suosiossa
mitä hän saa kun teki vaimolleen niin ihanan kaffetuvan.
Tahtomisesta ja haluamisesta taisi tulla kompromissi...
Mitä väliä sillä kun talossa asuu kaksi onnellista.....

                                                 Kaffetuvan haaveilupaikka :)