Otimme hänet siihen nukkumaan jotta voisin olla heti
avuksi kun hän minua tarvitsee. Osittain siniseksi maalattu
poika pyörii unissaan, välillä silittää kutisevaa ihoaan kangas
nenäliinalla jonka annoin hänelle ettei raapisi kynsillään
näppylöitä rikki. Äidin sydän on särkyä katsoessaan kärsivää
lasta. Seuraava ja tulevat yöt ovat onneksi jo helpompia.
Näppylöitä riittää kuitenkin pitkäksi aikaa ja pelkään että
arvet eivät lähde koskaan pois. Onneksi huoleni oli aivan turha....
Saan soiton että Päivänsäde on sairastunut vesirokkoon.
Rukoilen rystyset valkeina ettei tauti olisi niin hurja kuin hänen
isällään.
Kun viimein näin Päivänsäteen olin äärimmäisen kiitollinen
että hänen näppylä määränsä oli murto-osa isänsä näppylöistä.
Poika oli ihmeen reipas vaikka kovin väsynyt. Aina eläväinen
ja nauravainen poika käpertyi nyt mielellään syliini ja hymyili
siinä tyytyväisenä kun häntä lohdutin.
Vajaan viikon päästä kun Päivänsäteen tauti alkoi pikku hiljaa
helpottamaan tuli seuraava ilmoitus. Suloisuus oli nyt vuorollaan
sairastunut. Olihan se jo odotettavissa, mutta ainahan sitä toivoa
on että olisi jo sairastanut taudin olemattomilla oireilla. Sellaisiakin
on, olen kuullut. Rystyset olivat tuskin ehtineet palautumaan normaaliksi
kun taas aloin toiveitani latelemaan. Toivottavasti tämä poikakin
pahemmalta säästyy. Kun kerran sairastui niin pysyisi tauti samoissa
piirteissä kuin kaksoisveljellänsäkin. Suurin piirtein näin myös kävi.
Samoihin aikoihin kun Suloisuus sairastui kotona, Koululainen
matkasi meille hiihtoloman viettoon. Iltapäivän ehti Koululainen
papan kanssa touhuta kaikenlaista. Illalla kun saavuin töistä
pitikin sitten kuumemittari hakea ja samalla laskea näppylät
joita ilmestyi koko ajan lisää. Tällä kertaa tuntui että kukaan ei
kuule niitä rukouksiani, tai sitten ei tajunnut että joka kerta on
eri poika. Ajattelin kyllä huutaa että kai siellä ylhäällä muistetaan
että näitä poikia on KOLME, jotka sitä apua tarvitsee ja tämä viimeksi
sairastunut kaikkein eniten.
Olimme aika surullisia toisenlaisesta hiihtolomasta. Elkkis kamppaili kovan
flussan kanssa. Minä itse vatsataudissa(tulihan se sieltä kun
viime viikolla muilla) ja pieni poloinen Koululainen lähes
neljänkymmenen asteen kuumeessa ja vietävässä vesirokossa.
Tästäkin selvittiin vaikka välillä ei siltä tuntunutkaan ja nenäliina
toisensa jälkeen kastui.....
Yritän raahautua luonnollisen vatsan tyhjennys operaation jälkeisenä
päivänä työhön. Tuijotan peiliä ja näen pienen pieniä punaisia
näppylöitä kasvoissani ja dekoltan alueella. EI VOI OLLA TOTTA!
On ensimmäinen ajatukseni. Näin vanhat eivät vaan voi sairastua
vesirokkoon se ei ole mahdollista. Näen itseni riutumassa omassa
sängyssäni, olen syönyt tuskin muruakaan viikkoon, vain vesi on
ainoa joka menee alas ja sekin huonosti. Näppylät kutiavat vimmatusti
ja mikään aine ei auta AIKUISIIN. Elkkis pohtii päivittäin
pitäisiköhän jo soittaa lääkäriin, mutta joka päivä hän päättää
vielä odottaa jos kuitenkin tulee muutosta parempaan. Kunnes
eräänä päivänä se on liian myöhäistä.....
Voiko tuumailujeni loppu tosiaan olla VESIROKKO!
Käyn nopeasti suihkussa ja päätän alkaa valmistautumaan kaikesta
huolimatta töihin. Tuijotan uudelleen peilikuvaani ja vaikka
kuinka olen huolestunut, näen kuvani vain hymyilemässä.
Näppylöitä ei näy MISSÄÄN!!! Sydämmenlyönnit alkavat
tasaantua, kun tajuan että olen selvinnyt ikävästä taudista
nimeltään VESIROKKO tai oikeammin en tainnut sitä edes
saada. Ensi töikseni pidän kyllä Elkkikselle puhuttelun että
jos sairastun pitää ottaa ajoissa yhteyttä lääkäriin eikä vain
odottaa ja odottaa. Oikeastaan se olikin vain minun mieleni
joka ajatteli hänen näin tekevän, hän varmasti toimisi toisin.
Pitää kyllä varmistaa tämäkin asia...... :))
Vesirokko alkaa pikku hiljaa helpottamaan pienillä pojilla.
Päiväkoti ja koulu taitavat vielä kylläkin odottaa heidän
paluutaan, mutta pikku hiljaa he alkavat palaamaan taas
tutuun arkeen. Jälkeen päin ajatellen ne enkelit kyllä siellä
paljon töitä tekivät ja helpottivat heidän oloaan. Samoin kuin silloin
yli kolmekymmentä vuotta sitten heidän isänsäkin oloa.
( ja minunkin näpyt pyyhittin pois) Tauteja tulee ja tauteja menee.
On aika jälleen kääntää sivua ja päästää irti huolesta. Pyytää taas
sellaisia ihan tavallisia onnellisia päiviä tulevaksi...........
Tähän oli kyllä ihan pakko laittaa tällainen enkelin kuva (ystävänpäivä lahja Elkkikseltä)
Näppylöistäkin piti kuvia ottaa mutta niitä en kyllä enää halua katsella, sen verran
paljon niitä on tullut katseltua viime viikkoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti