Elkkis...

Jotain tuttua,  mutta  aivan vieras. Yritin katsoa salaa mutta silti
tarkasti että voisin löytää hänet kun on sopiva hetki. Toisaalta
yritin katsoa niin että hän varmasti huomaisi minut. Olin ennenkin
havainnut, kun katsoo jotakin henkilöä erittäin tarkasti hän jotenkin
sen vaistoaa. Luulin tuijotukseni tuottaneen tulosta hetkessä, kun
hän lähestyi pöytäämme missä minä ja ystäväni istuimme, mutta
se olikin harhaluulo . Hän tunsikin ystäväni.
Siinä hän istui minua vastapäätä ja minusta tuntui että näin pitää
ollakin nyt ja aina...

Kädet hikoilevat ja vatsassa on "perhosia". Yritän hengittää rauhallisesti
ja koota itseni sillä tämä on parasta mitä minulle on koskaan
tähän astisessa elämässäni tapahtunut. Nuorukainen vierelläni
on vielä hermostuneempi kuin minä ja se on jo paljon se.
Ovet aukaistaan ja musiikki alkaa. Katsomme vielä toisiamme ja
hymyilemme ja pieni kuiskaus "lähdetään". Matto allamme menee
kasaan, niin vauhdikas on lähtömme. Sen vuoksi naurussa on
pidättelemistä kun musiikki vielä soi ja soi vaikka olemme olleet
altarilla jo tovin. Ainakin luulen niin. Ja kyllä me TAHDOIMME!

Elämän paras hetki kun perheemme kasvoi pienellä ihanalla pojalla.
Muistan ikuisesti sen hetken kun hän otti pienen poikansa syliinsä.
Poika katseli ja kuunteli tarkkaavaisena kuinka tuore isä kertoi kuka hän
oli ja kuinka iloisia olemme että saimme juuri hänet. Liikuttuneena
katselin heitä, elämäni kaikkein tärkeimpiä ihmisiä. Tästä on hyvä
jatkaa. Kukaan ei voi olla onnellisempi kuin minä....

Elämän ruuhkavuodet kuluivat jonnekin, niitä kaikkia ei oikeastaan
edes muista. Kaikki oli samanlaista, vaikka kuitenkin todella rikasta
elämää. Hän teki töitä kellon ympäri. Nukkui aina kun pystyi ja voi.
Yritti elää silti mahdollisimman normaalia perhe-elämää. Valokuvat
ja muistot kertovat että hän onnistui.

Tuli jälleen uuden aika pieni poikamme oli jossain kohtaa kasvanut
aikuiseksi ja perustanut oman perheen. Kolme pientä iloista poikaa,
heidän äitinsä ja poikamme olivat nyt osa meidän perhettä.
Hän otti iso-isän roolin vastaan suurella rakkaudella. Hän halusi
olla se pappa jota hän ei koskaan ehtinyt tavata ja se pappa jota
hänen isänsä ei ehtinyt koskaan olemaan. Hän on onnistunut
siinä paremmin kuin ehkä ajattelikaan. Hän on PAPPA  ja todella
isoilla kirjaimilla....

Elämässä on jatkuvia muutoksia ja vaiheita kun niitä jälkeenpäin
ajattelee. Juuri tällä hetkellä, kaiken keskellä niitä ei aina edes
huomaakkaan. Tämä muutos oli kuitenkin hänelle jälleen kerran
aika iso. Oli tullut aika lopettaa palkkatyö. Elämän työ oli tehty.
Suuri muutos oli oma ja aika helppo. Tämä kuului niihin
elämän tapahtumiin, jotka KUULUI MENNÄ JUURI NÄIN.
Tarkemmin ajatellen kaikki menee niinkuin kuuluukin.
Se että hän lopetti työt vähän aikaisemmin kuin kuului ja alkoi
Vapaaherraksi ratkaisi ja helpotti monta asiaa. Uusi vaihe toi
hänelle monta erillaista mahdollisuutta. Tehdä sitä mitä ei ole
ehtinyt ja sitä mitä ei ole koskaan edes ajatellut tekevänsä.
Vuorokausi sai omat rytminsä. Elämä sai uuden vaiheen.

Tänä aamuna heräsin jälleen uuteen todellisuuteen. Rinnallani
oli jälleen uuden vaiheen elämässä oleva mies. Vapaaherran aika
on takanapäin. Eilisen syntymäpäivän ansiosta minulla on
vieressäni ihan oikea eläkeläinen eli ELKKIS! Katselen elämäni
miestä joka on rinnallani ollut yli neljäkymmentä vuotta.
Voi pojat siihen mahtuu asioita ja todellakin muuta kuin noita
meidän poikia. Minun vuoristorata luonteeni ja hänen tasainen
(lue. todella tasainen) luonne on kyllä välillä vaatinut aika
lailla jotta tasapaino on säilynyt.
Katselen miestäni joka kulkee yhtä ryhdikkäänä kuin nuorena miehenä.
Yksikään ylimääräinen kilo ei ole kiinnittynyt hänen vartaloonsa.
Huumorintaju on tallella, vaikka kenties vähän muuttunut vuosien varrella.
Yksi tärkeimmistä on myös terveys, josta voi olla todella kiitollinen.
Tätä kaikkea toivon suunnattomasti lisää näihin todellisiin eläkeläispäiviin.
Uusi nimike on astunut voimaan. Se on vain nimike mutta silti
uuden alku.
Paljon onnellisia päiviä elämääsi ELKKIS....