herään vaan ennen kuin se ehtii soimaan. Tänä aamuna olen
todella väsynyt, jostain kumman syystä olen "päivystänyt"
kelloa melkein koko yön.Ensimmäisen kerran noin kahdelta
ja siitä sitten tunnin tai puolentunnin välein.
Jätän makuuhuoneen oven tarkoituksella auki, koska miehen
pitäisi myös herätä kohta puolin. Ensitöikseni nappaan
yön yli tekeytyneen taikinan pöydälle, kääntelen pari kertaa ja jätän sen siihen
vielä nousemaan. Uuni päälle ja padat uuniin. Tässä
välissä sitten voinkin lähteä postilaatikolle.
Väsyneenä lompsin laatikolle , hiljainen aamu kuten aina.
Tässä kylässä nukutaan pitkään, hyvä unisia kaikki.
Mitähän tänään kehittelisi näitä töitä itselleen kun tuo
mieskin lähtee sinne nuorten luo. Aivot työskentelevät
tiiviisti ja vihjailevat koko ajan tekemättömistä töistä.
No niitä nyt on kerääntynyt kun tämä viikko on mennyt
lähinnä sairastaessa eli edestään löytää jne...
Mies tekee lähtöä, laitan vielä tuoreen leivän hänelle
mukaan tuliaisiksi. Hän kyselee varovasti miten aioin päiväni viettää
menenkö jonnekin , saanko ajan kulumaan.
Kerron hänelle tekemättömistä töistä ja hänkin
on sitä mieltä että taitaa aika loppua kesken.Siis tosiaan
aika loppua kesken,mietin. SIIS MUN OMA AIKA!
Toden totta tänään on MUN PÄIVÄ!
Siitä alkaen kun miehestä tuli Vapaaherra mulla ei ole
ollut omaa aikaa vaan se on MEIDÄN AIKA! Ei siinä
ettenkö nauttisi siitäkin koska sitä meillä on ollut tosi
vähän koko yhteisen historian aikana. Liian vähän.
Vilkuttelen jo vähän liiankin innostuneena miehelle,että
hei vaan ja menoks ja paljon rakkaita terveisiä.
Ensimmäisenä ohjelmassa saunan ja kylpyhuoneen pesu.
HEITÄN pesuaineet seinille ja tuskin maltan odottaa,jotta
pääsen kuuramaan. Niskassa takoo koko ajan MUN PÄIVÄ!
Sen pitää olla jotain muutakin kuin kuuraamista.
Nopeus ennätys varmaan tuli pesussa ja lihakset kasvoi ainakin
kahdella sentillä sen verran rajua oli pesu.
Olen matkalla hautausmaalle viemään kynttilöitä.
Sytytän kynttilän omalle isälleni ja veljenpojalle, nuorelle
isälle joka nukkui pois ihan liian aikaisin. Tuumailen kuinka
lepää siinä kaksi isää niin erillaisia olivat heidän elämänsä....
Tunteellisen hetken jälkeen kipittelen vielä appeni haudalle
kynttilä kädessä.
Ehdottomasti kotiin on ajatukseni, jossain sisällä kun joku
jo ehti huutamaan"Voit mennä Shoppailemaan!" Vastasin
heti jämäkästi."EN TARVII MITÄÄN!" Ääni hiljeni,uskoikohan ...
Seuraavaksi imurointia ja vauhdilla. Tuntui että koko ajan omatunto
huusi. Ota kunnolla! No otinhan minä, ainakin aikaa kului....
Takaraivossa kolkutti MUN PÄIVÄ!
Olin kehuskellut illalla miehelle miten aion siivota kaikki
astia kaapit , niin keittiössä kun ohohuoneessa. Miten ihmeessä
mä selitän etten siivonnutkaan. No en selitä vaan toimeen.
Mä niin nautin tästä omasta siivous ajasta, puhisin jossain välissä....
Kaapit tuli siivottua ja onnittelin itseäni miten olinkaan taas
pystynyt luopumaan muutamasta keposta, rakkasta reseptistä,
kasasta vanhoja kalentereja, muutamasta kuivuneesta kynästä
ja ja.....
Kun tyhjennän pesukonetta (siis senkin laitoin jossain välissä päälle)
huomaan kasan puhtaita pyykkejä. Silitän ne huomenna. Ennenkuin
ajatus kunnolla edes katkeaa, omatunto jo huutaa mitä minun
pitäisi huomenna tehdä sekä opastaa"jos teet tänään huomenna huilaat."
Päätän noudattaa sen ehdotusta, vaikka hieman mietin kukahan
ne nyt märät pyykit sitten huomenna silittää.
Ruokatauko! Aion nauttia kaikessa rauhassa ateriani. Tosin
tuli mieleen pari työjuttua mitä myös pitäisi tehdä. Teen ne nyt
niin sitten voin aloittaa aikaisemmin sen MUN PÄIVÄN.
Huomaan jääkaapissa kermavaahtoa jota on jäänyt synttäreiltäni
ja päätän syödä sitä rahkan ja marjojen kanssa. Mä niin
herkuttelen, enkä jätä mitään miehelle.
Jätän kuitenkin....
Ajattelen vielä valmistella huomiselle ruokaa niin on sekin
sitten huomisesta pois ja voin seurustella sen päivänsankarin
kanssa.
Astianpesu kone lopettaa käyntinsä ja kerään astiat kaapeihin.
Vessa pitää vielä pestä ja läksyjäkin olisi hyvä kerrata.....
Sytyttelen kynttilöitä ympäriinsä. Päätän että kirjoitan vielä
SULLE miten meni MUN PÄIVÄ!
Tuntuu hiljaiselta kun mies on poissa.
Alan tarkkailla kelloa ja pohtia koska hän on lähtenyt
ja milloin hän on kotona. Kello kuluu ja pääsen kirjoituksen
loppuun , en tunnusta olevani huolissani koska olen
päättänyt että tämä on MUN PÄIVÄ. Nautin siitä niinkuin
niistä päivistä kun olemme yhdessä.
Nappaan tietokoneeni ja käperryn sohvan nurkkaan, päätän
päivittää facebookin ja lukea sähköpostit ym. Palkaksi
nappaan rivin fazerin suklaata, siitä miehen levystä.
Avaan tietokoneen ja ovi avautuu, aina yhtä reipas
pappa huikkaa heit ja kysyy:"Miten meni sun oma aika?"
Ihan hyvin naureskelen. Itse asiassa kun tarkemmin ajattelen
tänään ja ihan joka päivä on se MUN PÄIVÄ.
MUN PÄIVÄT ne on niitä tavallisia onnellisia päiviä......
 |
| Aamupuhteita :) On muuten makoisia leipiä , toinen paistui padassa ja toinen kattilassa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti