"Vastustamme usein tilannetta joka ei satu miellyttämään meitä."
Tuntuuko tutulta? Tiedän että joku ajattelee välittömästi "En todellakaan ja miksi?"
Sinä nyt satut olemaan niin impulsiivinen ja sillä siisti. Toiset nyt vaan ovat.
Ihailen näitä ihmisiä suunattomasti ja maailmankaikkeus tarvitsee
juuri näitä ihmisiä. Näitä ihmisiä luomaan uutta ja olemaan tehokkaita
ja viemään rattaita eteenpäin.Kannustamaan,tukemaan, luomaan
tulevaisuutta.
On myös muita/meitä siis mihin myös itse kuulun, joita rutiinien rikkominen
tuottaa aina jonkin sorttista tuskaa. Vaikka peräänkuulutankin aina että
pitäisi tehdä joka päivä joku asia toisin , niin sen asian yleensä
tekee toisin mikä miellyttää. Hankalaa ja monimutkaista vai kuinka?
Sitä vaan tuumailen tässä eräänä päivänä että ASIOILLA ON AINA
KAKSI PUOLTA.
Ajattelin että olemme sen verran lähellä joulua, että alan postaamaan
joka ikinen päivä. Hehkutan tätä joulua niin paljon että jokainen
ymmärtää kuinka ihanaa aikaa se on minulle. Otan kuvia senkun kerkiän
kaiken maailman tontuista ja enkeleistä. Laitan miehen hakemaan
kuusen ja koristelemaan sen ja taas kuvaan. Lähetän joulukortit
ennenkuin kukaan edes tajuaa, että ne pitää lähettää. Tietysti
ryntään heti ensimmäisenä vapaapäivänä kauppaan ostamaan
kaikki joululahjat mitä olen ajatellut ostavani......
Vaan ajattelinkin asiaa uudelleen....
Ystävä saa romahduksen kaikista näistä puheistani. Hän "vihaa"
joulua ja hänellä on siihen syynsä.
Toinen menettää yö unensa koska joulu on töissä niin raskasta
aikaa, että tuskin pystyy yöllä aivojansa leputtamaan, kun kinkut
juoksee uniinkin.
Kolmas haluaa ehdottomasti viettää joulunsa jossain lämpimässä.
Ihan sama missä, kunhan varpaiden alla on kuumaa hiekkaa ja
lasissa jotain muuta kuin kuumaa glögiä. Hänen mielestään siat
voivat juosta mielummin pellolla kuin hänen perintölautasilleen.
Niinhän se on että ASIOILLA ON AINA KAKSI PUOLTA.
Tänä päivänä minulla ja varmasti monella muullakin on paljon
kiireitä. Luvattuja tapaamisia on vaikea järjestää. Aikatauluttamista
koko elämä. Ystävien tapaaminen on jäänyt vähemmälle ja podemme
huonoa omaatuntoa. Päivät kuluu ja viikot vierii. Ajatukset pyörii
mielessä, jotta PITÄISI, PITÄISI....
Kun vihdoin ja viimein saan aikaiseksi kutsua jonkun meille en
sitten suostu avaamaan ovea muutamaan tuntiin ja vieraat saavat
vaikeroida ja haukotella tuoleissamme aivan rauhassa.
Väsymisen valittelu on aivan turhaa ja sitten se iän ikuinen
selitys, että MINÄ siis MINÄ joka olen heidät kutsunut olen
se väsynyt. Väsynyt milloin mistäkin, töistä tai heistä.
Yritykselleni keittää kahvia vielä toisenkin kerran illan aikana, saan
yleensä hirveän ryöpyn "EI MEIDÄN TAKIA!" Voi veljet
juuri heidän ja tietysti ihan vähän itsemmekin takia haluan sen tehdä....
Olen kyllä alkanut vakavasti pohtia että pitäisikö se ovi sittenkin
avata vähän aikaisemmin, jospa ne vieraat eivät viidykkään meillä
koska ASIOILLA ON AINA KAKSI PUOLTA.....
Yritän opetella etten vastustaisi tilanteita jotka eivät aina ole
niin miellyttäviä. Yritän ottaa niistä sen ilon minkä niistä saa, koska
olen varma että sinnekin se ilo on piilotettu.
Yritän opetella olemaan kuin lapsi joka hyppää vesilätäkköön ja
nauttii kun vesi lentää nenänpäähän asti.
Yritän opetella ymmärtämään häntä joka haluaa paukkuvaan pakkaseen
vaikka vaihtoehto olisi auringon lämmittävät säteet.
Yritän muistaa että ASIOILLA ON AINA KAKSI PUOLTA.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Välillä on vaikeaa ja joskus
tosi vaikeaa, myös minulla.... Se onko se onnellista pitää päättää ihan
itse....Aina löytyy jokin syy olla onnellinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti