tätä vuotta on lähtenyt, yllätys, yllätys vauhdilla
käyntiin. Olen luvannut itselleni etten jatkuvasti laittaisi
kaikkea mitä en ehdi tehdä iän piikkiin. Tuntuu tuskaiselta
ajatella jatkuvasti mitä ennen ehti tehdä tai missä ehti
käydä jne.
Jotta jaksaa taas palata takaisin elämään on saatava jostain
energiaa. Paras lääke siihen on tietysti lapset. Miten niistä
voikaan imeä itseeensä innostusta ja tarmoa ja ripauksen
kekseliäisyyttäkin. Tosin vastapainoksi ne imevät sinusta
kaiken. Lapsenilapset nuo ihanat elämäni ihmeet jaksavat viikosta
toiseen tuoda iloa elämääni ja muistuttaa mikä täällä
on parasta ja tärkeintä.
Tämä viikko on mennytkin pieniä ihmisiä nuuskiessa .
Kaksi tyttölasta tupsahti eräänä päivänä syliimme.
Siinä ne köllöttelivät , hymyilivät suloisesti ja nukahtivat
syliimme pienen silittelyn jälkeen niinkuin aina olisivat
siinä olleet. Pienen lepohetken jälkeen prinsessat heräsivät
melkein minuutilleen yhtä aikaa. Toinen tyttäristä päästi
pienen inahduksen minkä heidän äitinsä tulkitsi näläksi.
Ruokahetken jälkeen hymyily jatkui jälleen ja se päättyi
nukahtamiseen syliimme. Vieläkin ihmettelen miten voi olla olemassa niin
rauhallisia vauvoja. Äiti väitti kyllä ettei asia aina ollut näin.
Enpä tiedä uskonko.
Rauhallisuudesta huolimatta tuntui siltä kuin nämä pienet
ihmisen alut olisivat antaneet jotain uskomatonta energiaa.
Rauhallista, välittämistä.
Sunnuntaipäivää saimmekin viettää rakkaan kummipoikamme
ja hänen perheensä kanssa. Ihana tomera herra saapui
kuten viiden kuukauden ikäinen saapuu. Pakattuna tiivisti
turvakaukaloon. Hymy jonka hän sieltä minulle loi vavisutti
sekä sydäntä että polvia.
Energiaa sen sijaan pienellä herralla tuntui olevan saman
verran kuin neideillä yhteensä. Samoin äänihuulet olivat ehkä
pikkuisen kehittyneemmät . Se miten pieni mies tutki sormiani
ja kasvojani. Tarttui sydämmeeni , teki jäljen mikä ei koskaan
katoa. Tatuoi sen sinne ikuisesti. Antoi energiaa jota en halua
kadottaa koskaan.... Yritin tallentaa jotain myös hänelle....
Energiaa ammennamme milloin mistäkin. Joskus sen
löytäminen voi tuntua vaikealta. Torjumme sen tahtomattamme.
Emme jaksa, emmekä usko sitä mistään löytyvän.
Mutta! Aina voi napata sitä energiaa kanssa kulkijasta
vaikka pienestä lapsesta. Kunhan muistaa antaa sitä
myös takaisin.
Energiaa saa myös patukoista , energiapatukoista.
Minä sain tämän viikon energia ryöpyn myös patukoista
pienistä vauva energiapatukoista.
Energisenä ja onnellisena lähden kohti alkavaa viikkoa
odottaen mitä sillä on tarjottavanaan....
Tässä vilaus päättömän ihanista energiapatukoista.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti