keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Isoon ääneen ajattelua....

Isoon ääneen ajattelua tulee harrastettua aika usein , ainakin
siltä tuntuu kun tässä sitä oikein tuumailin. Niin, kuulostaa
tietysti kummalliselta, mutta kun tarkemmin pohtii niin sitähän
se juuri on.

Isoon ääneen ajattelua voisin sanoa myös sellaiseksi mitä joku
kutsuu kotoisesti huuhaaksi eli jotain sellaista joka ei jonkun
mielestä pidä paikkansa ja sillä selvä. Mutta se joka on ajattelija
on aivan eri mieltä, joku meitä säätelee, on se sitten joku korkein
tai sattuma sen saa jokainen itse päätää ja minä kuulun heihin
jotka eivät usko sattumiin.....

Aloitetaampa vaikka tarinasta Kiharapää.
Vuosikausia puhelin ympäri ämpäri jokaiselle kenen kanssa
nyt yleensä voi keskustella hiuksista eli melkein kaikkien
tuntemieni naisten kanssa. Miten ihailinkin ihmisiä kenellä
ihanat suorat hiukset eikä tarvitse ottaa permanenttia joka
kolmas kuukausi. Leikataan tukka nips, naps vähän voluumia
tukkaan ja menoksi. Toisin se on minun kanssani. Kuivaan ja
kierrän, väännän ja suoristan. Kädet puutuu ja aikaa kuluu .
Sama ruikutus vaan jatkui ja jatkui. Kunnes eräänä päivänä
tapasin kampaajan joka oli sitä mieltä että kiharat saa jäädä
ja saan opetella ihan uuden tavan laittaa hiuksiani. Tämän
kampaajan kohtaaminen vei vuosia ja olen ollut todella
tyytyväinen helppohoitoiseen tukkaani. Vaikka välillä tekeekin
mieli niitä kiharoita olihan siinä omat hyvätkin puolensa.
Tuumailin vaan että tarpeeksi isoon ääneen ruikutukseni
kenties kuultiin ja niin tämä kampaaja astui elämääni......

Isoon ääneen ajattelu tuo joskus myös haasteita. Niinkuin
joku jossain huomaisi että nyt pääsen pikkuisen liian helpolla
eikun näpäytetään vähän niin kyllä taas muistaa kuka tätä
elämää ohjailee.
Tietokoneemme oli aika vanha. Puhelin Elkkikselle että
totisesti toivon että kestäisi sen verran mitä minulla työvuosia
jäljellä. Ne jutut mitä tarvitsen ei aina onnistu ibadini kanssa.
Totta kai se kone  hajosi! No saahan kaupasta uusia.
Ne tietysti maksavat ja kaiken lisäksi niissä on TAAS jotain
mitä tällainen tuumailija joutuu opettelemaan ehkä vähän
enemmän kuin nuorempi kanssa sisareni.
Sitä vaan että pitikin isoon ääneen ilmoittaa laiskuuteni
kaiken uuden oppimiseen.
No uusi kone tässä kanssani kirjoittaa tätäkin tekstiä ja olen
ihka onnellinen että se meille tuli,  vaikka vähän voimillekin
otti jossain kohtaa meidän tutustumisemme. Voin sanoa isoon
ääneen että aina oppii jotain ja se opittu onkin sitten aika
mukavaa.

Olen tässä tuumaillut isoon ääneen kuinka paljon voisin tehdä
kaikkea hyvää niin lapsille, töissä käyville kuin vanhuksille
jos vaan saisin sen europotin mikä liekin päävoiton, vaikka
sellaiset 90 miljoonaa. Elkkis hokee vieressä ettei me sellaisella
mitään tehdä. Olen sanonut että pitää pienempää ääntä ettei
kaikki kuule. Minä kyllä hoitaisin sen rahan levittämisen
ettei hänen kannattaisi sitä murehtia.

Isoon ääneen ajattelu on kuin rukous, toivomus, haaveilu ja
yksinkertaisesti ajattelu, tuumailu.
Älä siis ajattele isoon ääneen norovirusta tai influenssaa vaan
ajattele kiitollisena kaikea mitä tämäkin onnellinen päivä pitää
sisällään......


Enkeli kokoelmani kasvaa aina silloin tällöin. Ennen joulua näin vastaavan ja ihastuin.
Taisin ajatella isoon ääneen kun sen lahjapaketista löysin. Kiitos ystävä !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti