siinä ikkunan viereisellä tuolilla. Siinä missä mieli lepää ja
tuumaukset lentää. Katselen penkkiä joka terassilla yksinään
kyyhöttää. Sen paikka on siinä oli sitten kesä tai talvi.
Se on sen verran suuri ettei mahdu varastoon ja katoksen alla
sen on hyvä olla, olen sitä mieltä.
Muistelen rakasta anoppiani. Hän asui kerrostalossa ja sellaisessa
kerrostalossa jossa todella välitettiin asukkaista, ainakin vanhuksista
tai paremminkin vanhukset välittivät toisistaan. Kerrostalon pihalla oli
penkki jos toinenkin jossa yleensä vanhukset "paransivat"
maailmaa sen minkä vielä kykenivät. Anoppi harmitteli aina
kun hänen ikkunansa eivät olleet pihalle , jos ne olisivat
olleet hän olisi voinut tarkkailla kuka tulee istumaan ja kuka
ei. Näin olisi voinut valita seurustelu kumppaninsa.
Iloisena ihmisenä hän kuitenkin lähes joka päivä meni
pihalle istumaan, noille ihanille penkeille. Hän kertoi
miten melkein heti voisi huomata verhojen alkavan
heilua ja ei aikaakaan kun mummoja ja pappoja alkoi ilmaantua
pihalle. Keskustelu aiheet menivät laidasta laitaan.
Aina hän kuitenkin oli sitä mieltä että heillä
on loistava porukka.....
Kuuntelen kun ystävä selittää , että on ollut kursseilla.
Työpaikkan koulutus kursseilla sellaisella vapaaehtoisella.
Häntä harmitti suunnattomasti että yleensä ilmoittautui
sinne, se kun oli tapahtunut hetken mielijohteesta.
Lähteä nyt kursseille vapaa aikanaan , eikä siitä saa
edes palkaa. Se että siitä olisi jotain hyötyä oli
myös hieman epätodennäköistä ja selviäisi vasta
myöhemmin.
Melkein yhteen hengen vetoon hän
selittää koko kurssitarjonnan ja ruoat ja huonetoverin.
Kun varovasti kyselen tuntuuko hänestä siltä
että siitä olisi hyötyä jatkossa. Hän katsoo minua
hieman hämillään ja vastaa:" En minä sitä tiedä
mutta et voi uskoa kuinka meillä oli HYVÄ PORUKKA!"
Kaupassa nuori myyjätär kertoo lähtevänsä risteilylle.
Hän on todella innoissaan , laivalla on hänen idolinsa.
(Roope Salminen tai Robin tai joku en muista :))
Toiset hiukan kiusaavat häntä nuoresta iästään, että
mitenkähän hän sinne pääsee kun niissä on niitä
ikärajojakin.
Tyttö heilauttaa pitkää poninhäntäänsä ja vastaa
iloisesti:" Voi meitä on mun ikäisiä ja sitten melkein
mun äitin ikäisiä , meillä on ihan super hyvä
porukka!"
Katselen vielä penkkiäni ikkunan takana ja muistelen
ystäviä jotka istuivat kesällä penkillä. Kuinka paransimme
maailmaa omalla tavallamme. Muistan aikuisia ystäviämme.
Muistelen niitä ihania nuoria ystäviämme jotka lapsineen
käyvät meillä.
Meillä käy niin ihanaa porukkaa.
Muistelen kuinka pieni Päivänsäde halusi aina
kun olivat käymässä syödä ehdottomasti ulkona.
Päivänsäde istui aina penkillä ,yleensä Suloisuus hänen
vieressään ja sitten yksi aikuinen. Aurinko paistoi,
hyvää ruokaa, ei kiirettä minnekkään kaikilla
vapaata.
Jokainen hetki näiden ihanuuksien kanssa on se
mikä elämässä on tärkeintä, kaikki muu tulee
sen jälkeen..
Oletko ajatellut ihmisiä ympärilläsi, perhe, työssä,
harrastuksissa. Oletko miettinyt koskaan kuinka
ihanaa porukkaa on ympärilläsi. Sitä vaan elää
ja on tyytyväinen tai sitten ei.....
Toivon että jokaisella olisi ympärillä se hyvä porukka...
Olen onnellinen ja kiitollinen omasta ihan parhaasta
porukasta......
 |
| Venetsiassa oli porukkaa kun siellä tuli käytyä. Varmasti ihan mukavia kaikki :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti