Kevään haikeutta.....

Kevät tulee kohisten ja jääpuikot ovat vain historiaa....toivottavasti. Takatalvi on monasti
yllättänyt, mutta luotan ihmisten voimaan uskosta että kevät voittaa kuitenkin.
Kesästä on vielä turha puhua se tuntuu kaukaisuudelta, vaikka tiedän että innokkaat
puutarhurit tekevät valmistelujaan jo täyttä päätä. Kaipa sitä itsekkin pitäisi herätä
tältä pitkältä talviuneltaan, jos ei muuten niin risuja keräämään pihalta ja varmasti
sitä muutama puukin kaipaisi kohennusta. Parturointi voisi vaikka alkaa...

Muutamat luminokareet keikkuvat vielä kävelylenkin liepeillä. Aurinko ei ole jaksanut levittää
säteitään tänne saakka. Vesi virtaa iloisena kohti jokea kuljettaen merelle kaiken muiston
talvesta. Päiviä jatkuneet pienetkin sateet ja loput lumet valuvat jokeen, kohinassa kuulee
kevään kutsun. Yksi vuoden aika on takana, pimeä talvi. Edessä vain valoisa kevät....

Pieni ystävä, lintujen avustaja.... syö maahan tippuneet ruoat . Hänestäpä voisi olla
monta mieltä. Kiva katsella touhuja, mutta, mutta.... Taistelija siinä missä jokainen
luontokappale. Silloin tällöin kävi meitäkin tervehtimässä, missä lie muutoin
aikaansa kuluttanut. Kuului talvi vieraisiin mutta viihtyy maisemissa koko vuoden.

Viimeiset talvikuvat halusin laittaa tänne ja tästä lähtien uskon että löydän
jotain keväisempää matkaltani kohti kevättä.
Kevät, se on minulle aina jotenkin raskasta aikaa. Kuulostaa pahalta ,mutta sitä se vain
valitettavasti useina vuosina on ollut. Alan suurinpiirtein lokakuussa "tsemppaamaan"
itseäni, että ensi kevät on upeaa aikaa. En siis tee siitä tarkoituksella raskasta.
Teen todella töitä jotta saavuttaisin sen saman hurmion mitä niin moni saa ja kokee
kevään ensimmäisistä merkeistä.
Keväällä vaan on sattunut niin monia raskaita asioita.
Äitini ja kälyni nukkuivat pois. Isäni, appivanhempieni ja muutaman muun vakava sairaus
joka sitten myöhemmin päättyi myös pois nukkumiseen. Työpaikkakin meni kerran ja
yleensä siihen koskevat muutokset myös keväällä. Siinä muutama mainitakseni.
Sattuuhan niitä asioita pitkin vuotta jos jonkinlaista mutta ne asiat jolloin
tarvitaan kaikki suurimmat voimavarat , juuri ne tapahtuvat aina KEVÄÄLLÄ.

Olen aloittanut jälleen manaamaan hyvää kevättä. Järjestän jokaiselle kuukaudelle
jonkin pienen kivan "irtioton" arjelle, kuin varmistaakseni että kaikki menee hyvin.
Suunnittelen valmiiksi päiväni enkä jätä tilaa murheille. Kalenteri on täynnä
KUULETTEKO murheet, ei ole vapaita aikoja. Tyytyväisenä hykertelen, olisipa
aina näin helppoa, voisi poistaa murheet maailmasta. Patentoida keksintönsä.

Vain yksi pieni sähköposti, ei montaa riviä. Kirje joka taas kerran sekoittaa
melkein koko pakan tai ainakin sotkee pahasti suunnitellun järjestyksen.
Patenttia ei voikkaan hakea, suunnitelmani ei toimi. Murhe tuli taas "takavasemmalta"
vaikka varoin, vaikka en antanut sille tilaa. Nyt ei ole sitten muuta mahdollisuutta
kuin RYHDISTÄYTYÄ! Niinhän se menee että esteet on tehty voitettavaksi
ja joku juttu taas tässäkin on. Jonain päivänä se taas selviää. Jostain niitä
voimavaroja taas löytyy sitä en epäile yhtään.

Kevät tulee silti ja periksi en anna, niitä hyviä keväitä löytyy silti menneestäkin
roppakaupalla ja tulevistakin aivan varmasti. Ajattelin myös etten enää
muistele niitä ikäviä asioita, niiltä vähän haikeilta ajoilta. Alan keskittymään
vain ja ainoastaan valoisaan ,aurinkoiseen kevääseen. Kevääseen joka tuo
linnunlaulun ja hymyn ihan jokaisen kasvoille. Sellaisen onnellisen kevään......