veli mutta hän on minua sen verran vanhempi ettei "kouluttanut"
minua kun olin lapsi. Jakaminen ei ollut asia joka olisi välejämme
hiertänyt, ei siksi että olemme eri sukupuolta vaan siksi ettei
yksinkertaisesti ollut asioita mistä olisimme saaneet riitaa aikaan.
Äidin tai isän huomiosta ei tarvinnut riidellä , heillä kun oli maatalon
töitä kädet täynnä. Eipä siinä kerennyt kumpaakaan erityisesti
huomioimaan.
Kun vanhemmistamme aika jätti ja tuli kodin jäämistön jakamisen
aika, emme saaneet riitaa aikaan. Yritystä kyllä oli. Kummankin suusta
kuului tuon tuosta:"Ota sinä vaan , se kuuluu sulle!" tai "Ehdottomasti
ne kuuluu sulle!" Tästä syystä lahjoitimme paljon pois. Olen ehdottomasti
sitä mieltä että vanhempamme hykertelivät pilven reunalla tyytyväisenä
kun emme saaneet riitaa aikaiseksi edes silloin.
Olen kuulut myös toisenlaisesta jakamisesta, perhe sopu on kärsinyt
niin paljon, että sisarukset eivät ole sen jälkeen olleet missään tekemisissä.
Kaikki lapsena ja aikuisenakin koetut hauskat hetket ja yhteiset
riemut ovat pois pyyhityt yhdessä päivässä. Jäljelle jää vain katkeruus.
Surullista mutta totta.....
Ystävä kertoo miten hänen lapsenlapsensa tulevat toimeen keskenään moitteettomasti.
Toinen huolehtii toisesta ja päinvastoin. Jos toiselle sattuu jotain ikävää
vaikka sairastuu on toinen myötätunnosta melkein yhtä sairas.
En ole kuullut heidänkään koskaan riidelleen. Side on uskomaton.
Minä kuulostelen omia lapsenlapsiani ovat tosi tärkeitä toinen toisilleen
sitä ei ole kiistäminen . Mutta voi mahdotonta mikä meno kun joku
halua jotain, tai oikeammin jos joku haluaa tavaran jota on vainYKSI.
Esim. Kaikki leikkivät yhdessä legoilla . Yhtäkkiä Päivänsäde
ottaa kattilan, hänpä päättää keittää mummalle ja papalle ruokaa.
Suloisuus huomaa Päiväsäteen aikeet ja syöksyy takavasemmalta ja
nappaa koko "keittiön " itselleen. Siinä vaiheessa Avustajakin haluaa
keittää meille soppaa juuri samalla kattilalla. Yritämme neuvotella että pojat
voisivat yhdessä valmistaa loistoaterian. Päivänsäde on toista mieltä, hän
tekee selväksi että se oli hänen keksintönsä ja muut pois kattilan kahvoista.
Suloisuus huutaa tutun lauseen "EPÄREILUU, Päivänsäde saa AINA KAIKKI
HYVÄT KATTILAT!!!!!" Avustaja vetäytyy pois muutaman väittelyn
jälkeen , on jo uuden leikin kimpussa. Päivänsäde sulaa Suloisuuden
surkeudelle ja antaa kippoja ja keppoja hänelle oikein roppakaupalla.
Suloisuus iloitsee tosissaan moisesta kohteliaisuudesta ja lopuksi
Avustajakin kutsutaan aterialle. Sopua on todella lämmittävää katsoa.
Leikkiä jatkuu ainakin viisiminuuttia. Kunnes joku keksii taas jotain
uutta. Sama jatkuu taas, kunnes kuulen tutun lauseen "EPÄREILUUUUU!!!!!!!
Välillä päät kolisee yhteen ja törmätään kun vauhti on kova,välillä
kyynelkin vierii jonkun poskelle. Myötätunto on onneksi jokaisella
ominaista ja silityksiä ja lohdutuksiakin satelee.
Jakaminen on joskus niin vaikea...
Viimeiset pari viikkoa on kummasti mennyt tällä "jakamisen teemalla",
joskus joku asia vain jää jostain syystä "ylle" pyörimään kuin sillä
olisi jokin viesti kerrottavanaan, mutta aina en ymmärrä sen tarkoitusta.
( pitäisi kai jakaa niitä vanhoja romuja pois ,kun kirpparilta raahattu
niin paljon uusia)
Katselimme vanhoja valokuvia papan kanssa, kuvia hänen lapsuudestaan.
Niitä ei ole montaakaan, vanhempien kuoltua ne jaettiin vähän kaikkien kanssa
jotta jokaisella olisi jotain muistoja menneisyydestä. Jaettuja muistoja.
Omia valokuvia katsellessani löysin erään ystävän kuvan, kuvan jolloin
meillä olivat kaikki asiat yhteisiä....tänä päivänä meillä ei ole mitään
jaettavaa, ei edes muistoja.
Näen myös toisen ystävän kuvan ja katson häntä kauan ja mietin
hänen tapahtumarikasta elämäänsä. Kuinka hän on itseään jakanut
moneen suuntaan, jaksanut kaikkien vaikeiden vuosien aikana ja
vihdoin löytänyt elämäänsä sellaisen ihmisen joka ymmärtää ja arvostaa
ja ennenkaikkea rakastaa. Sellaisen ihmisen jonka kanssa voi
turvallisesti jakaa loppuelämänsä.
Tapaan myös asiakkaan joka kertoo, että hänellä alkavat stytostaattihoidot.
Toivotan hänelle voimia tulevaan. Hän kiittää ja kertoo että
hän on jo jakanut kaiken mitä omistaa siltä varalta jos ei toipuisikaan.
Hän on jakanut ei vain maallista vaan tarinansa , kaiken mitä on
kokenut elämänsä aikana , se tilaisuus oli hänen "muistotilaisuutensa".
Jokaisella on jotain jaettavaa, jos ei muuta niin sitä parasta eli hyvää mieltä!
Tänään aion jakaa iloni ja suruni ystävän kahvipöydässä. Suruja niitäkin
joskus on tässä onnellisessa elämässä.....
tulihan siellä syötyäkin kera viinin. Linnut laulaa jo kilpaa ja maaliskuu alkaa se on ovi
kevääseen ja sittenhän se kesäkin koittaa kera mansikoiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti