mielestään " elämä valuu sormien lävitse".
Yritän ottaa hieman positiivisemman asenteen mutta
silti varon loukkaamasta häntä, koska selvästi hänellä on sellainen
kaikki kaatuu päälle päivä. En yleensä lähde myötäelämään
asiakkaan pahaan oloon vaan yritän keksiä kaikin keinoin jotain
piristävää. Useimmin keskustelu loppuu kun paikalle tulee muita
ja jos oikein onneton "tapaus" on niin hän odottaa uskollisesti kunnes
vapaudun jotta vuodatus saadaan saatettua loppuun. No se siitä
ja siitä sitten paremmin kun jään eläkkeelle ja kirjoitan sen kirjan
Kohtaamisia pöytäni vieressä!
Tämä kohtaaminen päättyi onneksi hyvillä mielin " Anteeksi että häiritsin
ja kiitos kauniista sanoista! " " Ei mitään ja oli mukava nähdä! " jne.
Toivotukset ja selittelyt puolin ja toisin. Tuumailin kuitenkin vielä
pitkään miten jaksaa hän kulkija arjessaan. Hoitaa omaistaan, työttömänä,
rahattomana, vailla toivoa paremmasta. Kuitenkin kiitollisena että
saa olla olemassa. Murheissaan vain siitä että samanlaiset päivät
toisivat tullessan jonkun muutoksen, olkoon sitten mitä hyvänsä,
mutta jotain uutta. Itse valittu tie ei enää tyydyttänytkään, oli ollut
toinenkin tie mutta se oli tuntunut silloin liian haastavalta . Jälkeenpäin
ajateltuna se tie olisi sittenkin saattanut olla parempi. Sitä mieltä hän oli.
Tie oli kuitenkin valittu ja se jatkui....
Käytiin taas pitkästä aikaa elokuvissa. Päivä näytös, täynnä eläkeläisiä.
Ei siinä mitään olihan minullakin sellainen mukana ja kohta kuulun
itsekkin samaaan porukkaan. Pienessä elokuvateatterissa on tunnelmaa. Teatterin
omistaja toivottaa, " Hyvää päivää!!! La La Landia sitten katsomaan on tultu,
nyt onkin edulliset liput ja rouva varmaan tarjoaakin tämän herralle"
Olin aivan innoissani miten henkilökohtaisesti hän huumoria viljeli juuri
meille. Kun sitten odottelimme ovien aukaisua ja kuuntelin naureskellen
miten tuo meitä viihdytetty lause toistui jokaisen pariskunnan kohdalla.
Liput oli ostettu ja samainen herra siirtyi avaamaan
ovea ja nappasi meiltä juuri myymänsä liput. Vähän ennen elokuvan alkua
hän piti meille pienen tiedotus tilaisuuden ja kyseli oliko päivänäytös aika
ja päivä hyvä eli toivomuksia milloin meille sopisi parhaiten tulla .
Tätä sanoisin jo todelliseksi palveluksi.
Elkkis oli näistä eläkeläisistä ja muistakin se kaikkein ketterin . Ennenkuin
ehdin ovesta pujahtaa oli Elkkis harpannut jo viimeiselle eli ylimmälle
penkkiriville ja kyseli minulta olinko tyytyväinen paikka valintaan.
Keskellä ja ylinnä , en edes voisi saada parempaa paikkaa, olin enemmän
kuin tyytyväinen ja me kahdestaan koko rivissä.
Pieni suloinen eläkeläisrouva kipitti perässämme ja istuutui aivan Elkkikseen
kiinni. Pahoitteli että näin likeelle piti tulla mutta kun siitä oli kuulemma
niin hyvä katsoa. No olihan siitä, sitä mieltä olin itsekkin. Elkkis olisi
kuulemma halunnut " hajuraon" kun meidän kummallakin puolella oli
kymmenen vapaata penkkiä. Mutta siitä oli hyvä katsoa!
Elokuva oli todella hyvä jos sattuu pitämään musiikista, rakkaudesta ym.
draamasta. No mehän tykätään. Loppu.... ei siitä sen enempää jokainen
voi käydä ja kannattaakin käydä se itse katsomassa. Sen verran voin sanoa
että niin oikeassa elämässä kuin elokuvassa joudumme usein tekemään
valintoja. Vaikka juuri tämä hetki on se kaikkein paras meille
olisimme kenties voineet valita toisinkin ja sekin tie olisi tuonut
onnellisen lopun. Pääasia että koskaan ei tarvitsisi sanoa miten elämä
vain valui sormien lävitse.....
Ympärillä tapahtuu paljon, lähipiirissä useampikin on myymässä kotiaan.
Astumassa uuteen elämään. Uusia ihmisen alkuja on kohta syntymässä
ja muutama jo aloittelee ensimmäistä vuotta elämässään. Uusia haasteita niin työssä
kuin arjessakin on lähipiirissä. Matkalaukkujakin eräät ovat pakkaamassa
ja odottamassa ihania elämyksiä, toiset taas purkavat niitä juuri nyt.
Ei se elämä mitenkään voi valua sormien lävitse jos et itse sitä halua, tuumailen.
Niin paljon tapahtuu koko ajan ja juuri tässä. Niin paljon yritystä kokea uutta,
mutta yhtä paljon on toivoa vain hiljentyä ja nauttia tästä onnellisesta elämästä....
Tuijotin järven pintaa, aurinko loi siihen säteitään. Se oli alkanut sulaa vaikka
almanakka näytti ihan jotain muuta. Vesi valui kylmänä sormieni lävitse kun
kokeilin sen kylmyyttä. Ei se hetki hukkaan mennyt.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti