Tarkemmin tarkasteltuna, ei se sen pitempi ollut kuin mikään
muukaan talvi ja sanan varsinaisessa muodossa itseasiassa aika
lyhyt. Totuus on kuitenkin se että taakse on jäänyt se elämä.
Raskas....sitä se kyllä oli. Itsekseni olen tuumaillut miten olenkaan
viime päivinä "törmännyt" ihmisiin joilla on ollut aivan samanlaisia
tuntemuksia. Vedämmekö puoleemme samankaltaisuutta, on
varmaan ikuisuuskysymys. Jotain sen suuntaista kuitenkin. Tarttuuhan
ilokin kun sitä viljelee ja hymy ja yleensä kaikki positiivisuus.
Olen nauranut joidenkin naisten ja miksi ei miestenkin pyjamapäiville.
Miten jaksaa retkottaa koko päivän tekemättä mitään tai vaikka puolipäivääkin.
Aamun voi aloittaa rennosti , mutta jotain suunnitelmia päivälle pitää
aina olla. Tänä aamuna tai oikeastaan eilen jo päätin kokeilla
moista. Aloitan puolipäivällä näin alkajaisiksi, jos tuntuu hyvältä
niin seuraavalla kerralla sitten päivä ja jos OIKEIN hyvältä
tuntuu niin lisätään sitten päiviä.....
Mahdollisuuden tähän kokeiluun antoi Elkkiksen retki kaverinsa
kanssa jonnekin TODELLA TÄRKEÄLLE messutapahtumalle.
JESS! Siis ikävähän täällä tietysti yksin on mutta se mahdollistaa
tämän kokeilun ja siksi tuo jess.......
Eilen illalla visiitillä olevat ystävät olivat sen verran myöhään että
untakin riitti oikein hyvin, siis aivan paras aloitus.
Elkkis oli herännyt ennen minua(?) ja sulkenut makuuhuoneen oven
jotta saisin nukuttua rauhassa. Oven välistä hän varovasti huhuili heipat
koska luuli minun nukkuvan. Rauhoittelin häntä ettei hän minua
herättänyt, mutta jätin kertomatta että en vaan yksinkertaisesti nyt
nouse koska tänään on hidasta elämää päivä.
Siinä kohtaa kun selkä alkoi puutua päätin viimein nousta. Ajattelin
aloittaa aamuni varovaisella jumpalla. Lasi vettä ja venyttelemään.
Ähinää ja puhinaa. Voi miten toruin itseäni kuinka jäykäksi olenkaan
jäseneni päästänyt. Yritin keksiä kaikkea positiivista koska eihän
se jäsenien vika ollut, aivoja tästä pitäisi syyttää. Ne siellä vapaata
ovat pitäneet liikunnan osalta. No jotain sain tehtyä kuitenkin, koska
jotain kohtaa sattui ja toisesta kohtaa tuntui aivan taivaalliselta.
Smoothiekone laulamaan ja nauttimaan hitaasta aamiaisesta.
Elkkis oli hakenut lehden, voi mikä ihanuus! Ei tarvinnut kävellä
edes postiluukulle , toisaalta aamun ihanat äänet ja tuoksut jäi kokematta.
No se tapahtuu vuoden jokaisena päivänä niin enköhän voisi yhden
elää näinkin.
Kello oli vasta kymmenen ja tuumailin joko voisin jo alkaa silittämään.
Ai niin "pyjamapäivä" kokeiluni oli aivan kesken.
Päätin käydä läpi yhden meditaatioviestini. Tunnelma oli aivan ihana,
lempeä naisääni kehoittaa tuntemaan enkelinkosketuksen. Minua
alkaa hermostuttaa kutiava korvani, miksi juuri nyt kun pitäisi keskittyä.
Jälkeen päin tuumailen, mitä jos en taaskaan osannut aistia sitä tunnetta
joka minulle juuri annettin. Ken korvaa kutittikaan......
Tämän hetken myötä kykenen rauhoittumaan ja melkein nukahdan
uudestaan.
Selaan koneelta vielä sähköpostin ja tietysti facebookin kuulumiset.
Lämmin suihku voisi virkistää, kylmä ei sitä minulle tee, kiukkuiseksi
korkeintaan.
Suihkun jälkeen on ihan pakko pukea, en kykene olemaan pyjamassa
ja olen sitä mieltä että ei asu voi pilata tunnelmaa.
Keitän itselleni kupin maitokahvia ja nappaan eilisestä jääneen makean
piirakanpalasen. Istun tuttuun tuoliini tuumailemaan ja katselen lintujen
puuhia. Voi miten nautinnollista onkaan tämä "pyjamapäivä", vähän
häpeän arvosteluani niistä. Toki minullakin näitä laiskoja päiviä on
ihan yllinkyllin ei sitä ole kieltäminen, mutta "pyjamapäivissä" on jotain
mystisempää.
Juotuani kahvin, levännyt hymy kasvoillani kävelen kohti pyykkivuorta.
Kello näyttä jo mekein kahtatoista.
Alan suurella innolla silittämään, mitään sen kummempia ajatuksia.
Soppakattila odottaa että joku heittelisi perunat, porkkanat ym. sinne.
Sopan poristessa odotan että Elkkikseni saapuisi reissultaan ja lähdettäisiin
lenkille aurinkoiseen päivään. Tulihan tätä onnellista ja rauhallista
"pyjamapäivää" tässä jo vietettyä tovi. Ensikerralla sitten vaikka koko päivä.
Ilman mitään suunnitelmia. Jokainen hetki muotoutukoon sitä eläessä.
Näitä meditatiivisia maisemia jo kaipaan. Hetki vielä ja sitten kevät herää täyteen loistoon......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti