 |
| Vääksy enkeli on uusi matkakumppani :) |
hotellimme terassi. Kuulostaa tylsältä mutta sitä se ei ole. Tuijotan terassille
ja muistelen iltaa kun istuimme rupattelemassa, musiikki ja ihmisten puheensorina
kuuluu vieläkin korvissani ja ilma oli niin ihanan lämmin....
"Huomenta ja herätys herraseni!" Hän on hieman eri mieltä mutta muistutan
että tänään on sunnuntai ja huomenna työpäivä sinulla joten kohti
kotia siis hopi,hopi!
Hopitan myös aamupalalle joka meitä hieman epäilyttää. Respan tyttö
kertoi että talossa on paljon vieraita. Hääpareja, yleisurheilijoita, ym.
eli aamupala kestää kello 13 saakka. Ihmeteltiin sitä sitten, että pitääköhän
siellä oikein jonottaa. Muuten hotelli aivan ihana .
Astelemme aamupalalle hieman varovasti kuin odottaen suurta yleisö
ryntäystä kuinka me jäämme jalkoin ja lautaset ammottavat tyhjyyttä.
Vain kahvia valuu muutama tippa keittimestä.
Aamupala huone on iso ja niin ihana että jään hetkeksi vain aistimaan sen
kauneutta oven pieleen. "Huomenta," toivottaa ystävällinen tarjoilija ja
herään haaveistani. Pari muutakin on herännyt vaikka kello lähenee
jo yhdeksää. Ruuhkasta ei tietoakaan eikä näytä siltä että kukaan olisi syönyt yhtään mitään.
Aamiainen on ihan paras. Juustotarjottimelta jo löytyy kuutta eri juustoa.
Jostain syystä huomaan sen aina :) Illalla drinkkibaarin nuori miestarjoilija
kertoi että aamiainen on todella loistava ja kuuluisakin. Totta oli!
Tavarat pakataan ja kiertelemme vielä hetken Lahdessa sitten suuntaamme
tielle joka päässä on kotimme...
Muistelemme menneitä ja piipahdamme Riihimäellä. Kaikesta on paljon
aikaa. Muitamme kuinka nuorina ostimme kotiin juomalaseja Riihimäellä
toimivasta lasitehtaasta. Voi aikoja...
Minä pongailen kahvila kylttejä ja mies painaa kaasua. Yhteispeliä tämäkin.
Näen kyltin jossa lukee kalaa ja kahvia. Samalla silmiini osuu aivan ihana
talo lammen rannalla. "TUONNE!" huudan niin lujaa että mies melkein uskoo.
"Olisitko tosissasi halunnut?" hän kysyy lempeästi.
"KÄÄNNY YMPÄRI!"puhisen. Hän ei yleensä jarruta nopeasti mutta
nyt hän kyllä onneksi ymmärsi että tosiaan on parasta tehdä niin.
Parkkipaikalla kuulen ensimmäisenä äänen "Onpa todella upea paikka."
ja se ei ollut minä joka puhui mutta olin aivan samaa mieltä.
Nuori mies rannalla harjaa kiviä ja kertoo että tässä voi kalastaa jos haluaa
tai voi ostaa valmiiksi savustettua kalaa. Miehen silmät loistavat, hän niin
rakastaa kalastamista se vaan on hankalaa kun ei ole oikein mahdollisuutta
siihen. Kalavälineet ovat kotona mutta nuorimies lupaa lainata.
Ostamme kuitenkin valmiin kalan ajan säästämiseksi.
Olen pahoillani, olisin suonut hänelle sen ilon...
Juomme vielä kahvit talon terasilla ja kuuntelemme kosken kohinaa.
Maalaisromanttinen tunnelma puiden varjossa saa minut herkistymään.
Kyllä kesä on kaunis...
Kala kylmälaukussa (meillä tosiaan on kaikkea aina autossa) suuntaamme
matkamme jälleen kotia kohti.
Suurin piirtein satakilometriä ennen kotia mies päättää että poikkeamme
vielä hiukan reitiltä ja käymme pikaisesti Humppilassa. Siellä kun
on kaikenmoista hameesta veitseen....
Kiertelyjen ja kaarteluiden jälkeen olemme vihdoin kotona. Pikkureissusta
tuli jälleen vähän isompireissu. Reissun pituudella ei ole merkitystä vain
sillä mitä kaikkea voit kokea. Meidän tavalliseen arkeen nämä reissut
ovat ihania irtiottoja mennä minne mieli johdattaa. Kuunnellan sitä
sydäntä ja tartutaan niihin merkkeihin mitä meille lähetetään....
Istumme omalla terassilla syöden kalaa jonka ostimme sieltä
lammen rannalta. Pöydällä istuu uusi enkelipatsas odottaen että
pääsisi omalle paikalleen kiven päälle etupihalle.
"Hieno viikonloppu!"sanoo mies. Olen samaa mieltä ja olen
iloinen että hän oli mielissään kun tilasin sen hotellin puhumatta
siitä hänelle ensin.
Lomani lähenee loppuaan ja yhteiset viikonloppu matkat myös.
Yksi reissumatka on vielä takataskussa mutta ehkä kirjoitan siitä
sateisena päivänä kynttilän valossa :)
On aika tuumailla arkisia asioita ja rakentaa sitä onnellista
elämää ihan itse.....
 |
| Pikku kaveri kiven päällä :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti