Vaivasenluu osa/1 Leikkaus

Niin vain sekin päivä koitti että edessä oli vaivasenluuni leikkaus.

Vaikka luulin etten tässä elämässäni sitä anna tehdä. Pelko tila

siihen liittyen oli niin suuri, eikä muisto äidin kokemasta leikkauksesta

joskus kauan sitten parantanut tilannetta mitenkään. Päin vastoin

kauhu oli sitäkin suurempi.

Koitti perjantai 13 päivä. Jo kohtalainen enne lisäämään pelkoa 

jo muutenkin melkein hermoromahduksessa olevaan itsetuntooni.

Lohduttelin itseäni että onhan pappakin syntynyt tuona huonon

onnen päivänä, eikä hän nyt olemassa oloani mitenkään huonontanut , 

päinvastoin.

Pappa toi minut sairaalaan ja lupasi hakea minut heti kun vaan soitan

hänelle, päiväkirurgisesti kun toimenpide tehdään. Lähdin urhoollisesti 

tallustelemaan sisälle, jolloin pappa soitti torvea ja ilmoitti että kainalosauvat

voisin myös ottaa mukaan. Tässä kohtaa jo ajattelin , että just näin tämä

menee, VOI KAUHISTUS? 

Kun ensimmäiset kipulääkkeet annettiin ja jäin odottamaan lähtöä

leikkaukseen, yritin muistella jooga opettajani opettamia hengitysharjoituksia .

Oma hengitykseni muistutti lähinnä synnytys hengityksiä kuin rentoutus harjoituksia.

Vihdoin marssin hoitajan perässä kohti leikkaus salia. Jostain syystä en

päässytkään saliin vaan minut ohjattiin ulkopuolelle , siinä olevalle

tuolille. Esilääkityksestä huolimatta jännitys nousi tässä kohtaa nollasta

sataan ja itsehillintäni oli todella koetuksella.
Kun viimein hoitaja tuli hakemaan minua, tunsin miten kyyneleet
alkoivat valua poskilleni vaikka kuinka yritin koota itseni ,
samalla kun pyytelin anteeksi kaikilta läsnäolioilta .
Ystävällinen hoitaja selitti miten kaikkia jännittää ja

miten heillä on joku eri juttu juuri tänään mitä tehdään täällä leikkaus
salissa....en edes kuullut/muista/ymmärtänyt kaikkea kuulemaani.

Olisin niin halunnut että minut nukutetaan ja olisin välttynyt kaikelta

tältä.

Hoitajat selittivät ystävällisesti mitä he tekivät minulle ja minä

kuuntelin mutta en sisäistänyt yhtään mitään. Jostain kaukaa kuulin

miten joku sanoi että " potilas on erittäin hermostunut" , tuumailin

vaan että kenestäköhän ne puhuvat....

Heräsin kuin jostain unesta. Hämmästelin oloani. Eihän minua

pitänyt nukutettaa. Ilmeisesti lääkkeet olivat vieneet ajantajun ym.

Olin vähän ihmeissäni , kun tunsin miten vasen jalkani liikkui.

VASEN! Miten ihmeessä. Siis onko ne sittenkin leikanneet väärän jalan.

Kysyivät vielä ennen leikkausta kumpi jalka ja kuitenkin väärän leikkasivat.
Melkein nauroin ääneen......

No ei se niin väliä, se pitäisi muutenkin leikata. Nyt kun mokasivat, varmaan

uusi leikkausaika on aika pian......

Hetken päästä sain huomata että oikea oli jalka mikä leikattiin, koska

en pystynyt liikuttamaan sitä, vaikka käytin kaiken tahdonvoimani.

Kiitin ystävällisiä hoitajia ja pahoittelin vielä miten olinkaan voinut

niin liikuttua. Heidän mielestään asia oli ihan ymmärrettävissä..
Me kaikki kun olemme erillaisia......

Olin onnellinen kun leikkaus oli , kipuja ei missään ja sain lepäillä

vailla minkäänlaisia murheita heräämössä....

Huoneeseen päästyäni sain lounaan ja taisin hieman nukahtaakin. 

Hetken päästä fysioterapeutti opasti miten keppejä käytän. Tuntui

että pää ja jalat eivät olleet samaa paria ollenkaan. Kun yksi jalka on

melkein poissa käytöstä , mutta samalla olet saanut kaksi jalkaa lisää.

Kohellus oli melkoista. Tuntui kuitenkin ihanalta kuulla terapeutin sanat

" Hienosti menee " . 

Neljältä pappa tuli hakemaan minua kotiin. Päästä huippasi kuin olisin
juuri tyhjentänyt pullollisen punaviiniä ja jalkoja oli ihan liikaa.....
Urhollisesti kuitenkin känkkäsin autoon.
Pappa oli ihanasti sisustanut automme takapenkin uuteen uskoon.
Monilla tyynyillä hän teki oloni niin mukavaksi että olisin voinut
matkustaa näin pitemmänkin  matkan.

Ilta meni hyvin ja pureskelin tasaiseen tahtiin kipulääkkeitä mitä
pappa minulle tarjoili. Itse en tuntunut ymmärtäväni niistä
yhtään mitään. Nautin vaan suunnattomasti että tilanne on ohi ja
minulla on ihminen vierelläni joka pitää minusta huolta.
Vahvan kipulääkkeen turvin nukahdin onnellisena ja helpottuneena
uuneen, vailla minkäänlaisia murheita huomisesta. Vaikka tiesin
että niitä tulee, juuri nyt en niistä välittänyt.......

                                  Uusi muodikas kenkäni seuraavat neljä viikkoa........