Hän on Koululainen joka tuli meille viikoksi lomailemaan.
Koululainen ja Elkkis viettivät päivät ansaittua laatuaikaa.
"Pappa tule potkimaan, Pappa juostaan, Pappa pelaamaan,
Pappa pyöräillään"......Kuuluu iloinen pojan ääni ja Pappa
menee melkein yhtä reippaasti kuin kahdeksan vuotias.
Kaverukset kertoilevat päivän kuulumiset. On seikkailupuistoa,
on pyöräilty, käyty uimassa, kaupassa, kalassa ja vaikka
missä....On oltu varovaisia ja syöty ruoat ja tietysti herkuteltukin.
Itse tuskin uskallan lähestyä poikaa sen verran kova flunssa
on iskenyt minuun ja tietysti pelkään sen tarttuvan poikaan
mitä en missään nimessä halua. Varsinkin kun juhannus tulossa ja
ovat ystävien kanssa sitä juhlistamassa.
Kuuntelen pojan kertomuksia päivältä melkein silmät kiinni
muurautuneina ja hädin tuskin pysyn hereillä niin
väsynyt olen. Sinnittelen tietysti jotta voisin edes hetken
nauttia hänen seurastaan ennen kuin uni tulee silmiin.
Joka ilta poika kertoo kuulumiset ja harmittelee kun minun
täytyy taas mennä töihin.
Eräänä iltana pieni mies söi itse kalastamansa kalan ja
voi sitä onnen tunnetta.
Iloinen poika on tuonut auringon kotiimme ja ihan sisälle asti.
Illalla kun vilkaisen taivaalle näen ihan selvästi pilvistä
muodostuneen enkelin siiven.........
Juhannusaatto onkin sitten ensimmäinen päivä jolloin tuskin
muistan olleeni kipeä. On ihana herätä pirteänä ja hyvin
nukkuneena voi miten kaipaankaan tuota Koululaista....
Olen päättänyt "ladata akkuja" juhannuksena oikein
toden teolla. Kaksi viimeistä viikkoa ovat kaikin puolin
olleet väsyttäviä, vaikkakin antoisia. Juhannuksena teen
kaikkea sitä mitä kuuluukin , näen lähimpiä, syön hyvin,
saunon, luen kirjaa ja vain olen. Taikoja niitäkin pitäisi
tehdä, mutta ei ihan sellaisia mitä lehdet kirjoittavat.
Niitä omanlaisia, niitä nyt aina voi tehdä....tai
ovatkohan ne enemmänkin toiveita....
Juhaannuspäivänä Elkkis sai minut houkuteltua muutaman
vuoden tauon jälkeen pyörän selkään. Alku kangerruksesta
päästyäni oikestaan nautin ajamisesta. Eihän se taito mihinkään
unohdu mutta kun se pää ei taivu niin taakse kuin ennen.
Kun käännät päätä kääntyy koko mumma ja ohjaus sinä
samassa, VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ miten kömpelöksi itseni
tunsinkaan. Onneksi liikenne siellä pyörätiellä ei ollut
juuri kummoinenkaan ja viiden kilometrin kohdalla tunsin
jo nuortuneeni kymmenen vuotta. Maisemat vaihtuivat
nopeammin kuin kävellessä, hiki virtasi, jalat huusi hoosiannaa ja
takapuoli.....en viitsi edes sanoa, mutta KIVAA oli.
Illalla saunan jälkeen istuin terassilla ja näin pilven....
siinä oli selvästi enkelin siipi.
On jälleen sunnuntai. Juhannus alkaa olla "taputeltu" ja
arki koittaa. Pari viikkoa vielä töitä ja loma häämöttää jossain
siellä.
Istun tapani mukaan aamuteellä tuvan(varaston) rappusilla ja
tuumailen mennyttä ja vähän arvailen tulevaa. Aurinko paistaa
kuumasti....ei se näin kuumasti ole tänä kesänä paistanut tähän
aikaa, vai olenko kenties myöhässä. Samapa tuo, ihana kun
lämmittää.
Tänään ajttelinkin olla vähän reippaammalla päällä ja rynnätä
tuonne pihalle rikkaruohojen ym. joukkoon. Ne kun ovat
jääneet vähän oman onnensa nojaan mitä nyt Elkkis on
ruohoa ajanut. Hän ei kukkapenkkeihin koske kun ei kuulemma
erota kukkaa rikkaruohosta.
Aurinko lämmittää pitää laittaa rasvaa ettei pala, voi miten
valo saakaan mielen niin onnelliseksi. Katson taivaalle ja kyllä
siellä on ihan selvästi enkelin siipi.....
Tämä enkeli onkin joutunut häkkiin tai oikeastaan lyhtyyn......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti