Kun vessan seinä taulun sai......

Taas on se aika vuodesta kun pää"sauhuaa" ja ajatukset lentää
sitä vauhtia ettei perässä pysy. Suunnitelmia on vaikka ja kuinka,
se toteuttaminen onkin sitten toinen juttu.
Koko kesä pitäisi ehdottomasti olla lomaa työstä. Siitäkin
huolimatta aika varmasti loppuisi kesken, jos nimittäin haluaisi
ehtiä jokaiseen kiinnostavaan paikkaan. Kesästä pitäisi myös
nauttia kotona kaikessa rauhassa. Ihan parasta kesässä on
myös ystävien käynti ja yhdessä nautitut kahvihetket ulkona.

Kaikenlaiset vinkkilehtiset mitä postikin kotiin lähettää, on selattu.
Kesäteatteriin on ehdottomasti ehdittävä. Turun teatterin liput
odottavat jo sovittua päivämäärää ja paikalliseenkin pitäisi
ehtiä. Lisäksi yksi kolleegan suosittelema kiinnostaisi.
Toivottavasti aikataulut sopivat.

Niin ja ne iän ikuiset kirpputori kierrokset, niistä en luovu vaikka
niitä nyt on kierrelty välillä ihan kyllästymiseen asti. Nyt on
kuitenkin tähtäimessä sellaiset paikat joissa ei aikaisemmin ole
tullut käytyä, niiden tuttujen lisäksi tietysti....

Tänään  päätimme käväistä tuossa melkein naapuri kunnassa
Sauvossa. Paikallinen rautakauppias oli järjestänyt sellaisen
markkina henkisen kylätapahtuman. Kun (Elämys Ämmilä)
Ämmilän Sanna ilmoitti olevansa paikalla niin päätös menosta oli helppo.
Tuuli puhalsi kylmästi rautakaupan pihassa mutta siitä huolimatta
ihmisiä oli liikkeellä ja tunnelma lämmin. Enemmänkin olisi saanut olla
ja varmaan olisi ollutkin jos lämpötilan ensimmäinen numero olisi alkanut
kakkosella.

Takakonttikirppikselle oli saapunut muutama myymään itselle
tarpeetonta ja toisille aarteita. Yhdellä peitolla saatoin minäkin
huomata enkelin joka odotti juuri minua, pakkohan se oli kotiin viedä.
Myyjä ei halunnut siitä rahaa, mutta toivoi että ostaisin jotain
muuta. Ilman maksua en halunnut missään nimessä lähteä ja
tilanne oli siinä mielessä hankala ettei oikein mikään muu
miellyttänyt silmää, paitsi eräs taulu....
Kaunis taulu mutta niinkuin yleesä, ei paikkaa. Myyjä kannustaa
että eiköhän sille nyt joku paikka löytyisi. Elkkis nauraa
mutta on sitä mieltä ettei kehtaa sanoa minne sen voisi laittaa.
Samoin nauraa myyjä kuin olisi ymmärtänyt Elkkiksen ajatuksen,
minä sen sijaan en ymmärrä yhtään. Kuin yhteen ääneen nämä
toistensa ajatuksia lukevat lausuvat:"Vessan seinään!" Katson
hieman hämilläni heidän nauruaan ja pohdin ovatko tosissaan.
Kahden euron taulu vaihtaa omistajaa ja mikä tässä oli se
tärkein juttu, minä sain enkelini.

Markkinoilla oli tietysti makkaraa ja paikallisen leipomon
tuotteita, oli patsas myyjä, vihanneksia ym. yrittäjää ja
tietysti ihana Sanna, jota varten olin tullut. Halusin myös
että Sanna ja Elkkis vihdoin tapaavat. Sannasta kun olen
Elkkikselle niin paljon kertonut.
Olin myös päättänyt ostaa häneltä kuusenkärkkäjuomaa kun
tänä vuonna en sitä itse viitsinyt keittää. Löytyipä vielä
sinappikin mitä on ehdottomasti maistettava. Sekä aivan
ihania kortteja joita sitten lähettelen tärkeille ihmisille jonain
päivänä jos vain raaskiin niistä luopua.


Pieni retkipäivä on takana. Ei tarvita paljoa jotta voi irtautua
arjesta. Ei suuria summia pieniin haaveisiin, vain mielikuvitusta
ja pikkuisen kekseliäisyyttä toteutuksiin. Oikeita ihmisiä
oikeilla hetkillä. Onnellisuus, se on rakennettava itse omilla
rakennusaineilla......

                                                    Siinä se nyt on vessan taulu.